Otsikon kysymys on nyt harmillisen ajankohtainen Suomessa. Suomessa näyttää vallitsevan kommunistinen etuoikeus -artikkelissa, joka on julkaistu 24.11.2019, taustoitan sitä, miksi on syytä kysyä otsikon mukaisesti. 15.9.2019 päivätyssä Miksi toisten sana on vapaampi kuin toisten? -artikkelissani taustoitan lisää aihetta ja sen tämänhetkistä merkittävyyttä.

Viime syyskuisessa tekstissäni dokumentoin seuraavat tosiasiat. Vasemmistolähtöinen ja julkisrahoitteinen SETA saa, ”ihmisoikeuksien” puolustamisen varjolla, rinnastaa ihmisyksilöitä vieraslajiin Kunniarotta-palkintoaan jakamalla eli leimaamalla nimettyjä ihmisiä rotta-, rutto-, kuolema- ja tuhomielleyhtymillä.

Vasemmistoliittolaisen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen vasemmistoliittolainen erityisavustaja Juho Orjala saa uhkailla twiitissään (1.9.2019) kommunistisella vallankumousretoriikalla. Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja opetusministeri Li Andersson saa pitää erityisavustajanaan ANTIFA-väkivaltavasemmistoyhteyksistään tunnettua Dan Koivulaaksoa.

Vasemmistonuoret saavat vapaasti pitää 24.5.2015 päivätyssä Poliittisessa ohjelmassaan esillä aseellisen vallankumousväkivallan tietyissä tilanteissa hyväksyvää näkemystään. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula saa avoimen julkisesti ja myönteisessä mielessä ilmoittaa olevansa kommunisti.

Näin siis viime syyskuisessa tekstissäni. 

Ylipäätään vasemmistoliitto nimivaikuttajineen saa vapaasti ja viharikossyytteittä olla normaalina pidetty eduskunta- ja hallituspuolue, vaikka edustaa suoraan alenevassa polvessa vuonna 1918 Moskovassa perustettua SKP:tä ja sitä vallankumouksellista sosialistista ja kommunistista liikettä, joka on ainoa poliittinen liike Suomessa, joka on koskaan ryhtynyt aseellisväkivaltaiseen vallankumoukseen Suomen laillista esivaltaa vastaan. 

Vasemmistoliiton keskuudesta kuullaan edelleen myönteistä sitoutumista juuri siihen marxilaiseen luokkasota- ja luokkavihateoriaan ja aatteeseen, jota soveltaen 1900-luvulla eri puolilla maailmaa rakennettiin vallankumouksellisella väkivallalla tasa-arvoon tähtääviä ihanneyhteiskuntia, joiden rakennusprojektit maksoivat 100–200 miljoonaa poliittisideologisista syistä murhattua uhria. 

Kommunismi on islamin ohella maailmanhistorian murhanhimoisin ideologia, joka on syyllistynyt toistuviin kansanmurhiin ja erilaisten ihmisryhmien systemaattiseen tuhontaan ideologisteoreettisin perustein kuten luokkavihollisten ja kansallismielisyyden sekä uskonnon, etenkin kristillisen uskon ja Pyhän Raamatun vastustamisen, nimissä.

Tämä historiallinen kansanmurha- ja joukkotuhontatodellisuus ei ole mitenkään leppoisaa eikä humoristista todellisuutta. Ei siitäkään huolimatta, että vasemmistoaktivistit pyrkivät valtavirtamedian aktiivisella avustuksella oikeaoppisen taktisesti harhauttamaan keskustelun täysin asiattomille sivuraiteille lyömällä kommunismin kansanmurhahistorian – joka ei vieläkään ole päättynyt, kuten kommunisti-Kiinan esimerkki osoittaa – leikiksi ja hulvattomaksi huumoriksi. Näinhän tapahtuu esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-osion 26.2.2020 päivätyssä artikkelissa ”’Mutta entäs kommunismi?’ nyt kysytään – tämän viikon fasismikohuissa moni yritti muistuttaa kommunismin kauheuksista, syntyi hulvaton meemi”. 

Tätä hulvaton meemi -meininkiä kommentoi 26.2.2020 osuvasti Matias Turkkila Suomen Uutisten artikkelissa ”Fasismi-panikoiva kulttuurieliittimme päätti sitten tehdä massamurhaamisesta kollektiivisen vitsin”. 

Joka tapauksessa arkitodellisuus on Suomessa sellainen, että kommunistisia tunnuksia saa vapaasti pitää julkisesti esillä, kommunismin päämääriä saa vapaasti ihailla ja niihin saa samaistua, vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa saa ja jopa pitääkin kannattaa ja edistää luokkavihaperusteisiin tukeutuen, kansallismielisyyttä vihaten ja kristillinen usko julkisesta tilasta poistamaan pyrkien ja Raamatun uskonopilliseettisen sanoman kanssa samaa mieltä olemisen kriminalisoimiseen pyrkien. 

Kaikki tällainen kommunismiin liittyvä vihainen ja vallankumousväkivaltainenkin aatteellisuus, sellaisen edistäminen julkisen toiminnan myötä ja marxilaisen ajattelun pitäminen täysin salonki- ja hallituskelpoisena vuoden 2020 länsimaisessa EU-Suomessa on vapaata, sallittua, hyväksyttyä ja paikoin jopa suositeltua. 

Ja muista seuraava. Vuoden 2020 Suomessa on meneillään rikostutkintaprosessi, jonka seurauksena mahdollisesti osoittautuu, että Raamatun julkinen lainaaminen ja lainatun kanssa samaa mieltä oleminen sekä perinteiseen kristilliseen etiikkaan sitoutuminen julistetaan rikolliseksi toiminnaksi. Täsmälleen samoin kuin kommunistisessa Neuvostoliitossa ja muissa marxilaisissa totalitaarisissa diktatuureissa kuten osaltaan tämän päivän Kiinassakin Laogai-vanki- ja keskitysleirijärjestelmineen. 

Siis kommunisti-Kiinassa, jota länsimainen poliittinen ja bisneseliitti pitää hyvänä ja luotettavana kauppakumppanina ja markkina-alueena sekä hyvänä toverina ilmastonmuutoksenvastaisessa kamppailussa. Kommunisti-Kiinan kanssa myönteisessä yhteistyössä oleminen vastaa hyvinkin tämänhetkisen läntisen EU-eliitin yleviä ihmisoikeusarvoja. 

Mikään edellä kuvatun kaltainen kommunismin ihailu, kommunistisiin arvoihin samaistuminen, kommunistiksi itse itsensä määritteleminen ja kommunististen symbolien julkinen esillä pitäminen ei rajoita sananvapautta, ei aiheuta viharikossyytteitä, ei johda eristämiseen, ei hallitusyhteistyön katkeamiseen, ei työpaikanmenetykseen, ei muistutteluun siitä, mitä tapahtui 30-luvulla Neuvostoliitossa, kun suoritettiin ukrainalaisten kristittyjen kansanmurhaa holodomoria vain siksi,  keitä he olivat: epätieteellisesti ja taantumuksellisesti Jumalaan uskovia, kansallisesta identiteetistään kiinni pitäviä ja sortavaa yhteiskuntaluokkaa edustavia. 

Siksi onkin nyt erityisen mielenkiintoista seurata, miten kaikki vihaa ja yhteiskunnallista vastakkainasettelua vakaumuksellisesti vastustavat edistyksellisen tieteelliset ihmisoikeustahot reagoivat tuoreisiin ja kaikkien valtakunnantason medioiden noteeraamaan tosiasiaan siitä, että vasemmistoliittolainen toiminnanjohtaja Misha Dellinger on täysin avoimesti julistanut somessa vihollisikseen määrittelemiensä ihmisryhmien kuten ”fasistien” – eli perussuomalaisten ja kaikenlaisten muiden taantumuksellisten kansalliskonservatiivien – ja ”ilmastonmuutoksen kieltäjien” sekä luokkavihollisten tappamista ja tuhoamista. 

Tapaus Dellingeristä on uutisoitu seuraavasti. Yle otsikoi 27.2. ja sitten täydennetysti 28.2.2020 näin: ”Li Andersson: ’Tämä asia ei jää tähän’ – Vasemmistoliiton toiminnanjohtajan perustama Twitter-tili kehotti tappamaan fasistit ja ilmastonmuutoksen kieltäjät”.Helsingin Sanomat 27.2.2020 puolestaan näin: ”Ylen mukaan vasemmistoliiton paikallisjohtajan perustamalla Twitter-tilillä kehotettiin tappamaan fasistit – kiistää kirjoittaneensa, mutta pyytää kohua anteeksi”. Ja Iltalehti 27.2.2020: ”Yle: vasemmistoliiton toiminnanjohtajan perustama sometili kannatti ilmastonmuutoksen kieltäjien ampumista”. Iltasanomat 27.2.2020 puolestaan näin: ”Vasemmistoliiton toiminnanjohtaja perusti nimettömän vihatilin – tilillä vaadittiin tappamaan fasistit ja ilmastonmuutoksen kieltäjät”.    

On toki selvää, että Li Andersson sanoutuu nyt sanallisesti irti Dellingerin ulostuloista, mutta ei kai tällainen pelkkä verbaliikka riitä? Ei se muidenkaan kohdalla vastaavissa tapauksissa ole riittänyt. Eikö Anderssonin itsensäkin tulisi erota, koska hänen puolueessaan vaikuttaa Dellingerin kaltainen aines? Eikö vasemmistoliitto pidä heittää ulos hallituksesta? Entä vasemmistoliiton kaikki muut kommunismikytkökset, Dellingerin vihailmaisujen lisäksi? Eikö valtakunnansyyttäjän pidä reagoida? Eikö tasavallan presidentin pitäisi nyt huolestua tällaisista julkisista viha-, väkivalta- ja tappamishaluilmaisuista? Eikö nyt pitäisi kysyä sitäkin, onko vasemmistoliitto tehnyt todellista parannusta kommunistisesta menneisyydestään vai ei? 

Hyvän ja kattavan ja dokumentoidun analyysin kaikesta yllä oleviin artikkeleihin sisältyvästä tarjoaa 28.2.2020 Suomen Uutisten artikkeli ”Vasemmistoliiton toiminnanjohtajan tili yllyttää tappamaan, puoluesihteeri lakaisee asian maton alle – tällaisia tuhoamiskehotuksia verkkoon ladattiin”.   

Artikkelin kolme viimeistä kappaletta kuuluvat seuraavasti. Varsinkin viimeinen kappale muotoilee erittäin perustellun näkökulman:

”Toiminnanjohtajan perustamalta tililtä on twiitattu viestejä, joissa kirjaimellisesti yllytetään murhaamaan. Samalla tilillä on julkaistu toiminnanjohtaja iloisessa perhekuvassa lapsen kanssa. Kun maa alkaa polttaa toiminnanjohtajan jalkojen alla, tili poistuu samalla kuin hänen virallinen tilinsä.”

”Toiminnanjohtaja, joka on aikaisemmin toistuvasti omalla nimellään ylistänyt väkivaltaisia toimintatapoja tai jopa pohtinut tappamista, onkin yhtäkkiä sitä mieltä, että väkivaltatwiitit ”eivät vastaa hänen arvojaan”? Siitäkin huolimatta, että hän viralliselta tililtään kirjoittaa vastaavanlaista tekstiä – siis natsisyytöksiä ja tappamispohdintoja.”

”Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on viime kuukausina puuttunut etäisiinkin vihjauksiin ja vitseihin, joista on havaittu vääränlaisia kaikuja. Olisiko tässä jutussa tutkimisen aihetta? Ei se oikein niinkään voi mennä, että raamattuun uskomisesta joutuu oikeuteen, ja murhiin yllyttämisestä ei seuraa yhtään mitään.”