Blogi: Juha Ahvio, pe 27.09.2024 20:07

Suomen ulkopolitiikan sateenkaariagenda

Käsittelen tässä tekstissä niin sanottua Tavio-kohua ja sen myötä julkisuudessa täysin avoimesti ja pelkistetysti korostettua todellisuutta siitä, että Suomen ulkopolitiikka on, perustavalla ja luovuttamattomalla tavalla ja etenkin Ukraina-politiikassa, sidottu edistämään niin kutsuttua sateenkaariagendaa.

Lainaan ensin kahta tuoretta suomalaista valtamedia-artikkelia, joista käyvät ilmi tämän aihepiirin keskeiset kehykset ja perustavat tosiasiat. Sen jälkeen kohdistan huomion joihinkin artikkeleista esiin nouseviin seikkoihin ja pohdin niitä. Helsingin Sanomien 20.9.2024 päivätty arvovaltainen pääkirjoitus ”Ministeri Tavio ei ymmärrä, mistä kaikesta Ukrainassa soditaan”, jonka ingressin mukaan ”Suomi voi tukea tasa-arvoa Ukrainassa kuulumatta tasa-arvoliittoumaan, mutta perustelu poisjäämiselle asettaa Suomen ikävälle puolelle”, kuuluu seuraavasti:

”Perjantaina MTV:n uutiset kertoi, että Suomi on jättäytynyt pois Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvästä tasa-arvoliittoumasta. Päätöksen tehnyt ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps) perusteli linjaustaan Suomen painopistevalinnoilla. Eri lähteiden mukaan pääsyynä oli kuitenkin se, että naisten ja miesten tasa-arvon huomioimiseen jälleenrakennuksessa keskittyvän liittouman perustamisasiakirjassa mainittiin myös ’LGBTIQ+-ihmiset’ eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Uutisesta nousi ymmärrettävästi kohu, jota myös pääministeri Petteri Orpo (kok) joutui selittelemään. Onhan naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen Suomen kehityspolitiikan painopiste, minkä lisäksi liittoumaan osallistuvat muun muassa Suomen viiteryhmään kuuluvat Ruotsi, Tanska, Norja, Viro, Britannia ja Yhdysvallat”.

Orpo sanoi päätöksen kuuluneen Tavion toimivaltaan, mutta pääministerin mukaan Suomi olisi hyvin voinut osallistua liittoumaan. Orpo vakuutteli, ettei yksittäinen päätös muuta Suomen ulkopoliittista linjaa vaan Suomi jatkaa Ukrainan tukemista monin tavoin. Orpo totesi Suomen tukeneen Ukrainaa jo kolmella miljardilla eurolla. Tämänkaltaiset liittoumat eivät yksinään ratkaise tasa-arvo-ongelmia, eikä Tavion päätöksellä välttämättä ole juurikaan vaikutusta Ukrainan tasa-arvokehitykseen. Venäjän hyökkäyssodassa kuitenkin myös symboliikalla on merkittävä rooli. Väittäähän Venäjä olevansa Ukrainassa sodassa länttä vastaan puolustamassa ’perinteisiä arvoja’. Siksi Venäjän homofobinen propaganda on tehnyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta niin keskeisen kysymyksen. Ukrainassa on hyvin ymmärretty, kummalla puolella tätäkin rintamalinjaa kannattaa olla. Ministeri Taviolle asia näyttää kuitenkin olevan vielä epäselvä”.

Näin Helsingin Sanomien pääkirjoitus.

Iida Hallikaisen 24.9.2024 päivätyssä IltaSanomien artikkelissa ”Kommentti: Ville Tavion kohu voi saada vielä täysin uuden käänteen”, jonka ingressin mukaan ”Tasavallan presidentti Alexander Stubb käytti arvovaltaansa tavalla, jolla voi olla kiinnostavia seurauksia, kirjoittaa politiikan toimittaja Iida Hallikainen”, kirjoitetaan seuraavasti:

”Maanantain ja tiistain välisenä yönä tasavallan presidentti Alexander Stubb teki selväksi, että kukaan ei kävele hänen ylitseen. – Ensimmäinen huomio on se, että en ollut tietoinen tästä päätöksestä. Informaatio tasavallan presidentille ja tasavallan presidentinkansliaan ei tässä yksittäisessä kysymyksessä kulkenut, Stubb sanoi suoraan New Yorkissa puhuessaan suomalaiselle medialle. – Olen sopinut pääministeri (Petteri) Orpon (kok) kanssa, että seuraavassa tp-utvassa tulemme keskustelemaan laajemmin Suomen tuesta seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöille osana Suomen ulkopolitiikkaa”.

”Suomi teki kesäkuussa päätöksen jättäytyä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps) päätöksellä pois Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvästä tasa-arvoliittoumasta. Alun perin MTV:n kertoma uutinen muodostui Suomen valtiojohdolle nopeasti hyvin kiusalliseksi. Pääministeri Petteri Orpon lausunnot politiikan toimittajien haastattelussa perjantaina näyttäytyivät latteilta sen jälkeen, kun presidentti pudotti pommin, ettei koko asiasta ole informoitu häntä. Vielä nolompaa on se, että asian puiminen jatkuu kotimaassa tp-utvassa. Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Jos presidenttiä ei informoida Suomen ulkopolitiikkaan liittyvästä päätöksestä, niin miten perustuslaki voi täyttyä?”

”IS:n tietojen mukaan tp-utva käsittelee jo lähiaikoina Suomen tukea seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille osana Suomen ulkopolitiikkaa. Tiedotustilaisuudessaan Stubb painotti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tuesta puhuessaan sanaa ’laajemmin’. Kysymys kuuluu miksi – mitä tämä tarkoittaa? On mahdollista, että tp-utvassa käydyn keskustelun perusteella nähdään käänne, jonka perusteella Tavion päätös pyörretään ja Suomi lähtee sittenkin mukaan Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvään tasa-arvoliittoumaan. Tämä on toki vain yksi skenaario. Mutta selvää on se, että julkisuuteen lausuttu sana on vain jäävuoren huippu todellisuudessa tp-utvassa käytävästä keskustelusta”.

”Stubb tunnetaan liberaalina presidenttinä. Hän antoi puolisonsa Suzanne Innes-Stubbin kanssa virallisen lausunnon kansainvälisenä homo-, trans- ja bifobian vastaisena päivänä toukokuussa. Lisäksi tasavallan presidentin kanslia kunnioitti yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta liputtamalla Presidentinlinnalla ja presidentin virka-asunnolla kesäkuussa. On siis helppoa kuvitella, että Presidentinlinnassa tietoa Tavion päätöksestä ei otettu vastaan suupielet korvissa. Arvoja suurempi ongelma kuitenkin on se, että tieto ei tavoittanut presidenttiä. Taviolla on tietysti oikeus tehdä asiassa päätös juridisesti omassa ministeriössään, mutta miten kenellekään ei tullut mieleen, että tieto saavuttaisi pääministerin lisäksi myös tasavallan presidentin?”

”Vaikka on poikkeuksellista, että tasavallan presidentti tekee näin painavia ulostuloja, ei se ole ainutkertaista. Heinäkuussa 2023 Naton Vilnan huippukokouksessa presidentti Sauli Niinistöltä kysyttiin Suomessa vellovasta Orpon hallituksen rasismikohusta ja hän vastasi: ’Minä olisin sitä mieltä, että Suomen hallituksen voisi olla viisasta ottaa selkeä nollatoleranssin kanta rasismiin. Jos hallitus kykenee tällaisen ottamaan, se olisi minusta hyvä signaali myös maailmalle. Täytyy nimittäin muistaa, että rasismi ja mahdolliset ongelmat maahanmuuton suhteen ovat kaksi täysin erillistä asiaa.’ Presidentin ei ole kysyttäessä pakko kommentoida. Niinistö oli kuitenkin selvästi miettinyt, mitä hän aikoo vastata, jos häneltä näin kysytään – presidentti siis käytti arvovaltaansa. Vain vajaa kuukausi aiemmin Niinistö oli kommentoinut Junnila-kohua sanomalla ’olen aiemmin saanut aika paljon moitteita liiallisesta puuttumisesta, mutta jos nyt arvioin niin, että vähintään se on kovin kiusallinen hallitukselle. Vähintään.’”

”Nämä lausunnot osaltaan johtivat hallituksen rasisminvastaiseen kampanjaan ja toisaalta ministeri Junnilan eroon tämän oltua ministerinä vain 11 päivää. Vaikka presidentin lausunnot eivät toki olleet päätösten ainoa syy, on presidentin ulostuloilla paljon painoarvoa. Ministeri Ville Tavio on ollut päätöksensä ympärillä vellovasta kohusta lyhytsanainen. Hän lausui viestipalvelu X:ssä tiistaina, että ’puheyhteys tasavallan presidenttiin on hyvä ja olemme keskustelleet kasvotusten nyt myös New Yorkissa. Käymme ulkoministeriössä läpi tiedonkulkuun liittyvät toimintatavat jatkoa varten.’ Suomalaisen politiikan erikoispiirre on, että presidentti ja ministeri voivat istua YK:n kokouksessa vierekkäin hyvässä hengessä, vaikka taustalla onkin kiusallinen tilanne, jossa ärräpäät ovat saattaneet lentää. IS:n tietojen mukaan Taviolle ei koituisi asiassa käytyjen keskustelujen ohella muita seurauksia. Oppositiopuolue Sdp sen sijaan aikoo esittää epäluottamusta Taviolle. On kiinnostavaa nähdä, saadaanko tulevan tp-utvan jälkimainingeissa jonkinlaisia uutisia ja mihin lopputulokseen presidentin käyttämä arvovalta johtaa”.

Näin IltaSanomat.

Aiheeseen liittyvä niin sanottu kohu syntyi, koska perussuomalainen ministeri Ville Tavio teki täysin legitiimin ja muodollisessa vallassaan olleen ratkaisun siitä, että Suomi jättäytyi pois Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvästä tasa-arvoliittoumasta, joka on agendaltaan vahvasti sitoutunut sateenkaari-ideologiaan eli seksuaaliradikalismiin ja sen mukaisten arvojen ja käytännön politiikan edistämiseen Ukrainassa.

Ministeri Tavion ratkaisun kohuluonne selittyy sillä, että ratkaisu todellakin poikkeaa siitä nykyisen ulkopolitiikan aatteellisesta radikaalilinjasta, johon Suomi on kyynärpäitään myöten virallisesti sitoutunut. Suomi on, kuten lainatuista artikkeleista ilmenee, ohjelmallisesti sitoutunut homo- ja genderideologiseen kuten myös vapaata aborttia seksuaaliterveyden nimissä ajavaan sateenkaariaatteeseen. Tästä tosin seuraa absurdejakin asetelmia. Kuten lainauksista selviää, naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen on, sinänsä hyvin ja oikein, Suomen kehityspolitiikan painopiste, vaikka Suomi samanaikaisesti ajaa kehityspolitiikassaan myös avointa gender-ideologiaa, joka puolestaan kiistää kaikenlaisen olemuksellisen pysyvän naiseuden ja tyttöyden olemassaolonkin. Tämäkin varmaan lienee sitä ylevän postmodernia logiikan lakien ylittymistä.

Mutta lainatut artikkelit tuovat ennen kaikkea esiin, että Suomen ulkopolitiikalle on perustavan tärkeää kuuliaisuus Suomen ”viiteryhmälle” eli Britannialle ja USA:lle ja niiden edustamalle agendalle. Juuri tämä kuuliaisuus on sitä, mistä ei saa mitenkään poiketa, kuten nyt ministeri Tavio on harhaoppisesti menetellyt. Hesarin pääkirjoituskin muistuttaa, että Ukrainan sodassa symboliikalla on merkittävä rooli eli Ukrainan puolustaminen ja sateenkaariarvojen puolustaminen samaistetaan toisiinsa ja katsotaan, että jos et puolusta sateenkaari-ideologian edistämistä, et oikeasti puolusta Ukrainaa etkä vastusta Venäjää.

Muistetaan sekin, että Britannian tiedustelupalvelun MI6:n päällikkö Richard Moore twiittasi heti Venäjän hyökkäyksen alettua, että Ukrainassa puolustetaan nimenomaan sateenkaariarvoja. Nämä samaistuvat nykyään länsimaisiksi ydinarvoiksi. Perinteisten arvojen puolustaminen sen sijaan on, Hesarin pääkirjoituksen mukaan, fobioista kärsivää propagandaa. Tämä freudomarxilainen määritelmä on suoraan kulttuurimarxismin pelikirjasta, jossa poliittisesti erilaiset näkemykset määritellään sairaalloisiksi häiriöiksi.

Hesarin pääkirjoituksenkin soveltaman ajatuskulun mukaan sateenkaariagendaan sitoutuminen ja sen puolustaminen on sitä länsimaisuuden ydintä, jonka puolella täytyy olla ja jonka puolella olemisen Ukraina on hyvin ymmärtänyt. Länsi käy siis sotaa perinteisiä arvoja vastaan. On syytä käsittää selvästi, että, vallassa olevan läntisen eliitin tulkinnan mukaan, länsi käy, ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan, avointa hyökkäys- ja tuhoamissotaa perinteisiä arvoja vastaan.

Näin siis Helsingin Sanomien arvovaltaisen ohjelmallinen pääkirjoitus torjuu ja Venäjä-demonisoi arvokonservatiiviset perinteiset arvot ja ilmoittautuu, yhdessä Ukrainan kanssa, varauksettomaksi sateenkaariagendan tukijaksi, koska tämä agenda ilmaisee sitä länsimaisuutta, jota täytyy puolustaa ja vahvistaa. Peruslähtökohdissaan tämä Hesarin kanta toki kumpuaa siitä, että ”Suomen viiteryhmän” normittajat Britannia ja USA ovat ottaneet sateenkaariagendan oman virallisen ulkopolitiikkansa keskeiseksi sisällöksi jo 2010-luvulla.

Huomaa myös se, että tällainen ylisummainen perinteisten arvojen kannattamisen leimaaminen sairaalloiseksi fobisuudeksi ja luonteeltaan täysin ei-länsimaiseksi merkitsee samalla täyttä rintamahyökkäystä myös länsimaisia arvokonservatiiveja ja traditionalisteja vastaan.

Pitäisi olla tarpeetonta muistuttaa siitä aikuistenoikeasta tosiasiasta, että perinteiset arvot eivät ole mikään venäläinen keksintö, putinistisesta keksinnöstä puhumattakaan, eivätkä ole sairaalloisista pelkotiloista nousevaa propagandaa, vaan luonnonoikeuteen ja sosiobiologisiin todellisuuksiin perustuvaa yleisinhimillistä luotua todellisuutta. Mutta tosiasia näyttää nyt olevan sekin, että Helsingin Sanomat, Suomen ulkopoliittinen johto ja niin sanottu länsi eli sen nykyinen hallitseva eliitti haluaa käydä avointa sotaa sosiobiologisia luonnollisia järjestyksiä vastaan, dekadentin seksuaalivallankumoussateenkaari-ideologian opastamana ja velvoittamana.

Tämä on surullinen ja valitettava asiaintila, mutta siitä huolimatta tämä asiaintila on nyt todellisuutta lännessä. Etenkin tasavallan presidentti Stubb on sisäistänyt väkevästi nämä Suomen nykyiset ideologiset Britannia- ja USA-velvoitteet. Stubb on ilmoittanut, että seuraavassa tp-utvassa tullaan keskustelemaan laajemmin Suomen tuesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille osana Suomen ulkopolitiikkaa. Tämä tarkoittaa, että Suomi tulee entisestään terästämään ulkopolitiikassaan hyökkäystään perinteisiä arvoja vastaan.

Lainaamastani artikkelista selviää, että Stubb tunnetaan liberaalina presidenttinä. Hän antoi puolisonsa Suzanne Innes-Stubbin kanssa virallisen lausunnon kansainvälisenä homo-, trans- ja bifobian vastaisena päivänä toukokuussa. Lisäksi tasavallan presidentin kanslia kunnioitti yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta liputtamalla Presidentinlinnalla ja presidentin virka-asunnolla kesäkuussa. Tällaista on Stubbin liberalismi, vapausaate: Sateenkaarilippua liehuttamalla ajetaan, kaikenlainen harhaoppisuus julkisesti tuomiten ja siitä nuhdellen, Suomenkin ulkopolitiikan voimin, ainoata oikeaa ideologiaa eli sateenkaariaatetta eli radikaalia seksuaalivallankumousta, kaikkialle maailmaan, vaikka tämä ideologia edustaa koko maailman mittakaavassa pientä vähemmistöaatetta, jonka takana tosin on nyt USA:n sotavoima.

Lainauksista selviää sekin, että presidentti Sauli Niinistö oli hänkin vahvasti antirasismi-woketuksen kannalla. Perussuomalaisia vastaan hyökättiin tällöinkin, kun eivät ainoalla oikealla tavalla sitoutuneet hallituksen antirasismin ohjelmaan.

Yhtä hyvin multikultihenkinen avointen rajojen globalistinen ja kansallisvaltiotodellisuutta vihaava maahanmuuttopoliittinen ja kriittisen rotuteorian määritelmien mukainen antirasismi kuin sateenkaariaate, ovat molemmat länsimaisten woke-nykyarvojen ja lännen ulkopolitiikan ytimessä. Pane myös tarkasti merkille, että sateenkaariagenda, joka on Suomen ja Britannian ja USA:n ja NATO:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimessä, on avoimen antikristillinen agenda tähdätessään perinteisten arvojen murskaamiseen.

Ymmärtänet, että nykyisellä sateenkaariagendallisella ja antirasistisella ulko- ja NATO-turvallisuuspolitiikalla ja tähän perustuvalla Ukraina-politiikalla ei ole mitään tekemistä minkään talvisodan aikaisen suomalaiskansallisen koti, uskonto ja isänmaa -eetoksen kanssa. Ei ainakaan millään vanhalla talvisotamuistelulla kannata enää yrittää oikeuttaa tämän päivän Suomen harjoittamaa NATO-varustautumista ja Venäjä-demonisointia.

Kannattaa muistaa, että Suomen viime sotien aikaista kansallista itsenäisyystaistelua ei käyty minkään seksuaaliradikaalin liberaalilännen vallankumousarvojen levittämisen puolesta, vaan suomalaiskansallisten arvojen ja perinteisen suomalaisen kristillisen elämäntavan ja suomalaisen isänmaan puolesta. Kirjassani Kristittynä Suomessa (Kuva ja Sana, 2019) sivuilla 180 ja 182, kirjoitan Suomen kansallisfilosofi Snellmanin näkemyksistä:

”Snellmanin kuten Hegelinkin mukaan perhe on kasvatuksen keskus ja moraalin eteenpäin välittäjä. Saksalaisfilosofi Hegel opettaa painokkaasti perheiden laajentuvan moniksi perheiksi ja näiden myötä kansaksi eli kansakunnaksi, jolla on yhteinen luonnollinen alkuperä…Orgaanisista juurista nousevat nationalismi, patrioottisuus ja konservatiiviset perhearvot eli koti, uskonto ja isänmaa kuuluvat elimellisesti yhteen niin Hegelillä kuin Suomen kansallisfilosofi Snellmanillakin”.

Näiden arvojen puolesta Suomi taisteli strategista puolustussotaansa talvi- ja jatkosodan vuosina ja näihin arvoihin oli sitoutunut Suomen silloinen vahvasti Snellman -ja AKS-henkinen upseeristo. Sen sijaan nykyinen Suomen johto on liittänyt Suomen täysin päinvastaisten aatteellisten vankkurien vetäjäksi Britannian ja USA:n vanaveteen.

Vaikkei nykyisistä isoista strategisista tilanteista mitään muuta ymmärtäisikään, kannattaa ymmärtää edes se, että nyky-USA ei ole enää se John Wayne -western -ja Vihreät baretit -elokuvahenkinen vanha kunnon konservatiivinen ja vapaa Amerikka, vaan ison rahan lobbaama neokonservatiivijohtoinen USA ajaa nyt käytännössä trotskilaista maailmanvallankumousta niin sanotun demokratianlevittämisen valekaavussa. Muista, että niin sanottujen neokonservatiivien aatteellinen juuristo on todellakin trotskilaisessa kommunismissa, joka on muutenkin vaikuttanut vahvasti länsimaissa 1930-luvulta alkaen.

Lisää selvennöstä tähän, että mitä nyky-USA tosiasiallisesti aatteellisesti ajaa, saat lukemalla dosentti Mikko Paunion hyvän ja 19.9.2024 päivätyn Oikeassa Mediassa julkaistun artikkelin ”USA:n johtama jatkuva DEI-vallankumous – Bolshevikkien puna-armeijan johtajan Leo Trotskyn unelma käynyt toteen”, jonka ingressin mukaan ”Tämä on tarina siitä, kuinka vasemmistolaiset oppivat rakastamaan sotaa”. USA:n DEI-ulkopolitiikalla Paunio viittaa lyhenteeseen DEI, eli Diversityequity and inclusion, suomeksi moninaisuus, tasa-arvo ja osallisuus. Nämä ovat juuri niitä woke-arvoja, joita maailman ainoa supervalta nyt ajaa maailmanlaajuisesti kuten trotskilaiset jatkuvan globaalin maailmanvallankumouksen ajajat konsanaan.

Eli ei todellakaan kannata ihmetellä sitä, kun joku sellainen, joka on aina vastustanut trotskilaista kommunismia ja sen edustamaa kumouksellista radikalismia, joutuu suhtautumaan varsin kriittisesti myös nyky-USA:han, joka on asemoinut itsensä DEI- ja woke-ulkopolitiikan ajajaksi. Ja tätä seksuaalimaailmanvallankumous-USA:ta haluaa Suomenkin johto täysin yksiselitteisesti peesata. Suomen nykyjohto on linjansa valinnut.

USA:sta puheen ollen mieti vielä tätäkin tämän hetken aikuistenoikeaa todellisuutta. Perinteisiä arvoja ja etenkin perinteistä elämää puolustavaa seksuaalietiikkaa kannattavat ja sateenkaariagendaa vastustavat organisaatiot ovat, de facto ja dokumentoidun määritellysti, USA:n asevoimien mukaan terroristeja. Tämä todellisuus käy ilmi Cassy Fiano-Chesserin 24.9.2024 päivätystä LifeSiteNews-artikkelista ”US Army admits over 9,000 soldiers were trained with slides calling pro-lifers ‘terrorists’”, jonka ingressin mukaan: “After congressional questioning, the Army admitted that around 9,100 soldiers at Fort Liberty were trained with slides depicting pro-life advocates and groups like National Right to Life as ‘terrorists’”.

Vajaalle kymmenelle tuhannelle amerikkalaissotilaalle opetettiin koulutustilaisuudessa, että abortinvastaiset, elämää puolustavat ja perinteistä seksuaalietiikkaa ja perinteisiä perhearvoja puolustavat ovat terroristeja. Tällaista linjausta siis siinä USA:n armeijassa, jolle Suomikin nyt rakentaa 15 tukikohtaa Suomen maaperällä.

Mielenkiintoiseksi tämä yhtälö menee, kun pitää mielessä, että terroristejahan tulee myös kohdella kuten terroristeja kuuluu ankaralla kädellä kohdella, ja kun muistaa, että USA:n armeija ja NATO ovat asettaneet tehtävikseen taistella terrorismia vastaan, siis sekä ulkoista että sisäistä terrorismia vastaan.

Mielenkiintoisia ovat nämä nykyiset asetelmat.

 

 

Juha Ahvio pe 27.09. 20:07

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

Suomen ulkopolitiikan sateenkaariagenda

pe 27.09. 20:07

Konservatiivinen käänne haastaa utopiaglobalismin

la 08.06. 22:26

USA:n ääretön valtionvelka ja keskuspankkirahoitus

la 11.05. 19:26

Frank Herbertin Dyyni ja tekoälyuhka

la 13.04. 00:17

Onko historialla merkitystä?

su 18.02. 17:41

Suomen presidentinvaalien asetelma

pe 26.01. 22:32

Trump jälleen USA:n presidentiksi?

su 17.12. 11:50

Napoleon Bonaparte

ke 13.12. 23:51

Presidenttiehdokkaiden turvallisuuspolitiikka

pe 22.09. 00:24

Lääketeollisuus, huumeet ja bioaseet

ma 21.08. 11:14

blogit

Vieraskynä

Tutkintapyyntö Suomen journalismista

su 28.04.2024 17:57

Juha Ahvio

Suomen ulkopolitiikan sateenkaariagenda

pe 27.09.2024 20:07

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Presidenttimme allekirjoittaa maanantaina YK:n tulevaisuussopimuksen New Yorkissa, joka laillistaa laittoman siirtolaisuuden ja antaa sille uuden nimen

la 21.09.2024 14:28

Heikki Porkka

Suomi-media, poliitikot ja rasismi

ke 04.09.2024 11:31

Tapio Puolimatka

Sota Venäjää vastaan ei ole shakkipeliä vaan kansan tuho

la 25.05.2024 08:02

Olli Pusa

Käännytyslaki ratkaisevassa vaiheessa

pe 28.06.2024 10:23

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44