Vertailin Suomen presidentinvaaliehdokkaiden näkemyksiä 20.9.2023 päivätyssä artikkelissani ”Presidenttiehdokkaiden turvallisuuspolitiikka”. 19.1.2024 päivätyssä ja Patmosplus-ohjelmakirjaston arkistosta kuunneltavissa olevassa Radio Patmoksen Viikon Ahvio -ohjelman ”Punaisenmeren kriisi” -jaksossa totesin Helsingin Sanomien pääkirjoitusta lainaten ja lainauksen pohjalta myös Suomen presidentinvaaleihin liittyen, että presidenttiehdokkaiden kampanjoissa ei ole tuotu esiin täysin realistista kuvaa Suomen NATO- ja USA-sotilasliittositoutumisen myötä oleellisesti muuttuneesta presidentin roolista ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdossa.

Totesin, että se on Hesarin pääkirjoitus, joka ilmoittaa, että tietty kausi Suomen historiassa on päättynyt ja että tämä muuttunut tilanne luo Suomen tulevan presidentin poliittiselle liikkumatilalle aiemmista poikkeavia uusia reunaehtoja.

Totesin kyseisessä ohjelmajaksossa myös seuraavasti: Presidentinvaaleissa kannattaa ilman muuta äänestää, mutta samalla kannattaa olla selvillä niistä aikuistenoikeista realiteeteista, jotka tämänhetkiseen Suomen tilanteeseen väistämättä liittyvät. Nyt tässä artikkelissa käsittelen tarkemmin Suomen presidentinvaalien loppumetrien asetelmia.

Vaikka tiedostamme inhorealistiset reunaehdot ja vaikka presidentinvaalit olisivat olleet vaihtoehtojensa osalta aidommin moniääniset, jos mukana olisivat olleet myös Saara Huhtasaari ja Paavo Väyrynen, eivät vaalit eikä niissä äänestäminen ole silti täysin yhdentekevä asia. Niin sanottujen kärki- ja avainehdokkaiden eli nyt eniten kannatettujen ehdokkaiden välillä on eroja, jotka kannattaa noteerata omaa vaalipäivän äänestämistä pohtiessa. Nyt, juuri ennen sunnuntaina 28.1.2024 käytävää presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta, asetelmatilanne on seuraavan kaltainen.

Veera Paanasen 23.1.2024 Helsingin Sanomissa ilmestyneessä ”Tutkija väläyttää keinoa, jolla taktinen äänestäminen menettäisi merkityksensä” -artikkelissa, jonka ingressin mukaan ”Taktinen äänestäminen voi muuttaa lopullisia lukemia, sanovat tutkijat Jenni Karimäki ja Veikko Isotalo”, todetaan, että:

”Tähän saakka gallupeissa kokoomuksen Alexander Stubb ja vihreiden tukema Pekka Haavisto ovat erottautuneet prosenttiosuuksillaan muista ehdokkaista selvästi. Vaalitunnelma sähköistyi kuitenkin maanantaina, kun perussuomalaisten Jussi Halla-aho oli HS:n tuoreessa gallupissa noussut aivan kärkikaksikon kintereille…Jos Halla-ahon nouseva trendi jatkaa nousuaan ja Haaviston käyrä jatkaa laskuaan, on mahdollista, että Halla-aho on toisella kierroksella, sanoo Helsingin yliopiston yliopistotutkija Jenni Karimäki…Myös Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Veikko Isotalo sanoo, että kakkoskierroksen suhteen ei tässä vaiheessa ’mikään ole mahdotonta’”.

Sanna Ukkola puolestaan kirjoittaa 23.1.2024 päivätyssä Iltalehti-artikkelissaan ”Kolumni: Tuore gallup avaa uskomattoman mahdollisuuden: Voiko Stubb pudota pois kisasta jo sunnuntaina?”, jonka ingressin mukaan ”Maanantain sokkigallupin ydinkysymys pakottaa kampanjat pohtimaan, voiko Halla-aho pudottaa miljoonabudjetilla kampanjoivan Alexin”, muun muassa seuraavasti:

”Helsingin Sanomien maanantainen presidenttigallup löi kansakunnan tajuntaan kuin miljoona volttia: perussuomalaisten Jussi Halla-ahon nousu aivan Haaviston ja Stubbin kintereille oli näiden vaalien suurin uutinen tähän mennessä…Tulos hyödyttää myös Halla-ahoa, sillä vaaleissa esiintyy ilmiö nimeltään bandwagon. Tämä voittajan vankkurit -ilmiö tarkoittaa sitä, että äänestäjät tuppaavat kerääntymään nousussa olevan ehdokkaan taakse…Jos veikkaukset sallitaan, luulisin, että kolme kärkiehdokasta ovat sunnuntaina hyvin lähellä toisiaan, ja on täysin mahdotonta sanoa tässä vaiheessa, ketkä kaksi nousevat kakkoskierrokselle…Vaalien ydinkysymys liittyykin nyt siihen, voiko Halla-aho pudottaa miljoonabudjetilla kampanjoivan, ennakkosuosikkina pidetyn Alexin?”

Samansuuntainen on asetelma myös uusimman eli 25.1.2024 julkaistun Ylen kannatusmittauksen mukaan, kuten ilmenee Tuomas Hyytisen ja Nanna Särkän Yle-artikkelista ”Ylen presidenttikysely: Halla-aho nousi ryminällä”, jonka ingressin mukaan ”Alexander Stubbin suosio on laskenut, Pekka Haaviston kannatus on entisellään. Jussi Halla-aho on kirinyt kovasti. Epävarmoja äänestäjiä on paljon”. Merkille pantava on myös professori Markku Jokisipilän tilannearvio Suomen Uutisten 25.1.2024 päivätyssä artikkelissa ”Professori Markku Jokisipilä: Jussi Halla-aho voi voittaa toisen kierroksen”.

Viimeisimmät gallupit herättävät mielenkiintoisia kysymyksiä ja pohdintoja. Sanna Ukkola on varmasti oikeassa siinä, että vaalien ydinkysymys liittyykin nyt siihen, voiko Halla-aho pudottaa miljoonabudjetilla kampanjoivan, ennakkosuosikkina pidetyn Alexin?

Alexander Stubbin johtoasemaa on tähän asti laajalti pidetty selviönä ja Stubbin takana oleva suuri rahallinen panostus puhuu siitä, että monet vaikutusvaltaiset tahot haluavat juuri hänet Suomen seuraavaksi presidentiksi, siis johtamaan nimenomaan sitä NATO-Suomea, josta Stubb on puhunut. Tähän nähden on sangen mielenkiintoista, että nyt, vaalikampanjan loppumetreillä, Stubbin johtoasemaa haastamaan ja jopa Stubbin toiselle kierrokselle pääsyä uhkaamaan on noussut Jussi Halla-aho, joka, huolimatta atlantistiselle geopoliittiselle valtasuuntaukselle antamastaan tuesta, on nyt mukana olevista presidenttiehdokkaista sinänsä kansallismielisin ja Suomi ensin -näkökulmaa lähinnä oleva ehdokas, kokonaisuudessaan arvokonservatiivisinkin ehdokas, päätellen kattavimpien vaalikoneiden arvokarttoihin sijoittumisesta.

Ainakin ensi sunnuntaina käytävän presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen asetelma näyttää olevan nyt se, että halutaanko toiselle kierrokselle, ja sitä myöden ehkä presidentiksikin, lähettää arvoliberaali internationalisti ja kansallisvaltion ideaan erittäin kriittisesti suhtautuva NATO- ja USA-Stubb, vai halutaanko varmistaa, että toisellakin kierroksella vaihtoehtona on suomalaisen kansallisvaltion ideaan myönteisesti suhtautuva ja ainakin teoriassa Suomen etua priorisoimaan ja puolustamaan pyrkivä arvokonservatiivi Halla-aho?

Jos toisen kierroksen vaihtoehdoiksi päätyvät Stubb ja niin ikään arvoliberaali internationalisti Pekka Haavisto, ovat asetelmat silloin erityisen yksipuoliset. Mutta jos toisella kierroksella toisena vaihtoehtona onkin Halla-aho, ovat asetelmat vaihtoehtojen osalta ainakin hieman toisenlaiset. Tällaiselta perusasetelmat nyt näyttävät ja tähän asetelmaan äänestäjät ottavat sunnuntaina kantaa.

On merkille pantavaa, että näiden asetelmien todellisimmat perusvaihtoehdot ja vastapoolit näyttävät olevan EU-federalistinen sekä Suomen NATO:n ja USA:n strategian alttarille ohjelmallisesti uhraava Alexander Stubb ja lähtökohtaisesti kansallismielinen sekä suomalaisen isänmaan itsenäisen arvon ensisijaisuuden velvoittavuudesta edelleen joltisestikin kiinni pitävä Jussi Halla-aho.

Mitä enemmän kannatusta Halla-aho ensimmäisellä vaalikierroksella saa, sitä varmemmin hän pudottaa Stubbin pois toiselta kierrokselta ja sitä vahvemman todellisen haasteen ja vaihtoehdon hän myös kykenisi tarjoamaan toisella kierroksella Pekka Haavistolle, joka tässä tapauksessa näyttäisi olevan se toinen toiselle kierrokselle päätyjä.

On syytä muistaa paitsi se, että Alexander Stubbin edustama arvoliberalismi on saman laatuista ja vahvuista kuin Pekka Haaviston edustama arvoliberalismi myös se, että nimenomaan Stubb edustaa ohjelmallisen kansallisvaltiovastaista Suomen sulattamista niin sanottuun länteen eli EU-federalistisiin rakenteisiin ja USA:n maailmanlaajan imperiumin orgaaniseksi osaksi.

Kuten käy ilmi Stubbin omasta muistelmateoksesta Alex (Otava, 2017) ja Hanna Mahlamäen 4.11.2023 päivätystä Helsingin Sanomien artikkelista ”Liukasliikkeinen linssilude”, jonka ingressin mukaan ”Alexander Stubb sai unelmatyönsä sattuman kautta ja päätyi kotimaan politiikan huipulle. Stubb hyödynsi julkisuutta paremmin kuin moni muu, mutta oli lopulta musertua sen alle. Henkilökuva on osa sarjaa, jossa tutkitaan presidentinvaalien kärkiehdokkaiden taustat”, Stubbin poliittisena johtotähtenä on alusta alkaen ollut ”missio liittää Suomi länteen” ja että hän ”suorastaan rakastui Euroopan unioniin ja ajatukseen liittovaltiosta”.

Näin siis valtamedia Helsingin Sanomat kuvailee Stubbia ja hänen edustamansa politiikan ydinsisältöjä. Äänestäjien asia on ratkaista, haluavatko he Suomen presidentiksi ehdokkaan, jolla on Hesarin artikkelin kuvailema tausta ja sen mukainen poliittinen iso visio.

Tämän ison vision osalta Stubbin ja nimenomaan Halla-ahon välillä on seuraavankin kaltainen huomattava ero, kuten selvittävät Anni Keski-Heikkilä ja Minna Nalbantoglu 23.1.2024 päivätyssä Helsingin Sanomien artikkelissaan ”Stubb ja Halla-aho eri mieltä Nato-liittolaisten tukemisesta sotilaallisesti”, jonka ingressin mukaan ”Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon mielestä sotilaiden lähettäminen ei ole itseisarvo. Kokoomuksen Alexander Stubb piti Halla-ahon kantaa vääränä viestinä liittolaisille”. Artikkelissa todetaan muun muassa seuraavasti:

”Ainoastaan perussuomalaisten ehdokas Jussi Halla-aho oli HS:n tentissä sitä mieltä, että Suomen ei pidä jokaisessa tilanteessa lähettää sotilaallista apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneeseen Nato-maahan. Kaikki muut tenttiin osallistuneet seitsemän ehdokasta katsoivat, että Suomen on lähetettävä apua kaikissa tilanteissa. Kokoomuksen Alexander Stubb piti Halla-ahon kantaa vääränä viestinä liittolaisille. HS:n tentissä olivat mukana kaikki muut ehdokkaat paitsi kristillisdemokraattien Sari Essayah. Maa- ja metsätalousministeri Essayah on EU:n ministerikokouksessa Brysselissä. Halla-aho perusteli näkemystään sillä, että sotilaiden lähettäminen ei ole itseisarvo. ’Suomen tulee tietysti täyttää omat velvoitteensa’, hän sanoi. ’Mutta kussakin tilanteessa jäsenmailta odotetaan sitä, mikä on niille tarkoituksenmukainen kontribuutio. Eihän itseisarvo ole se, että kaikki lähettävät sotilaita joka paikkaan, vaan että vastaus hyökkäykseen yhtä jäsenmaata kohtaan tapahtuu koordinoidusti ja mahdollisimman tehokkaasti.’”

”Stubbin mukaan on ’ilman muuta selvää’, että jokainen tilanne arvioidaan erikseen. ’Mutta se, että tasavallan presidentti lähettäisi viestin, että me emme ole jokaisessa tilanteessa valmiita nojautumaan artikla vitoseen ja auttamaan liittolaismaata, on minusta väärä’, hän sanoi. Naton artikla 5:ssä todetaan, että hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata on hyökkäys kaikkia vastaan”.

Merkille pantavasti Halla-aho vastaa, Suomen kannalta varsin realistista geopoliittista ymmärrystä ilmaisten ja kaikista muista ehdokkaista poiketen, olevansa, tietyin edellytyksin, ”jokseenkin samaa mieltä” Hesarin vaalikoneessa esitetyn väitteen ”Tasavallan presidentin on pyrittävä keskusteluyhteyteen Venäjän kanssa, vaikka Ukrainan sota jatkuisi” kanssa.

Myös MTV3:n presidentinvaalit 2024 -vaalikoneen ehdokassivulla ja väitteeseen 37/40 ”Suomen pitäisi tunnustaa Palestiinan valtio” merkitty Halla-ahon kanta ”Täysin eri mieltä” poikkeaa perustelunsa osalta kaikkien muiden ehdokkaiden perusteluista. Halla-ahon mukaan ”Palestiinalla ei ole itsenäisen valtion tunnusmerkkejä. Olen skeptinen senkin suhteen, onko koko kahden valtion malli realistinen edes pitkällä aikajänteellä”.

Halla-ahon kanta on samansuuntainen kuin Israelin oikeistosionistien edustamat linjaukset. Sellaisen henkilön kannalta, joka haluaa Suomen antavan tukensa oikeistosionistiselle Israelille, nimenomaan Halla-aho on selkein ehdokas.

Joka tapauksessa: Kannattaa äänestää.

Äänestää kannattaa oman maailmankatsomuksen ja poliittisen maun mukaan, oman vapaan ja itsenäisen ratkaisun pohjalta.

Suomen presidentin toimintakentällä tulee toki olemaan uudet reunaehtonsa, mutta presidenttiehdokkaiden poliittisten näkemysten välillä on sisällöllisiä ja painotuksellisia eroja, jotka kannattaa noteerata omaa vaalipäivän äänestämistä pohtiessa.