Mitä teologia on? Onko teologia oppia ihmisestä vai Jumalasta? Tällaiseen pohdintaan on nyt todellakin aihetta, kun lukee tuoretta Noona Bäckgrenin 21.3.2023 päivättyä Helsingin Sanomien artikkelia ”Greta Thunberg saa arvokkaan kunnianosoituksen Helsingin yliopistolta”, jonka ingressin mukaan ”Greta Thunbergille myönnetään Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatohtorin arvonimi”. Artikkeli kuuluu seuraavasti:

”Valtavaksi kansainväliseksi menestykseksi nousseessa kirjassaan Sapiens – ihmisen lyhyt historia israelilainen historioitsija Yuval Noah Harari väittää, että kapitalismista on tullut uusi uskonto. Hänen mukaansa kapitalismi alkoi teoriana siitä, miten talous toimii. Vähitellen se alkoi imeä itseensä paljon muutakin. ’Nykyisin se käsittää myös etiikan – joukon ohjeita siitä, miten ihmisten tulisi käyttäytyä, kasvattaa lapsensa ja ajatella. Sen tärkein opinkappale on, että taloudellinen kasvu on ylin hyvä (…) koska oikeus, vapaus ja jopa onni ovat riippuvaisia taloudellisesta kasvusta’, Harari kirjoittaa”.

”Mitä tästä ajattelee Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uusi kunniatohtori, 20-vuotias Greta Thunberg? Ruotsalaiselle 20-vuotiaalle ilmastoaktivistille Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatohtorin arvonimi myönnetään 9. kesäkuuta 2023. Kunniatohtorin arvo on korkein tiedekunnan myöntämä tunnustus. Tiedekunnat nimeävät kunniatohtoreita noin neljän vuoden välein promootioiden yhteydessä. Promootio on akateeminen juhlatapahtuma, ja tänä vuonna Helsingin yliopistolla vietetään promootion riemuvuotta”.

”Ensikuulemalta voi vaikuttaa hyvin erikoiselta, että maailmankuululle ilmasto- ja ympäristöaktivisti Thunbergille halutaan antaa violetti kunniatohtorin hattu tiedekunnasta, jonka leipälajina ovat uskonnot ja uskomusjärjestelmät. Mitä tekemistä niillä on Thunbergin aktivismin kanssa? Paljonkin, sanoo Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä. ’Teologinen tiedekunta tutkii ihmisyyden ydinkysymyksiä. Suurimpia toiveita ja pelkoja. Nykyajan isoimmat uhkakuvat – kuten ilmastonmuutos, luontokato ja sodat – ovat ihmisen aiheuttamia ongelmia, joita yritetään ratkoa vaikuttamalla oireisiin. Mutta ydinkysymyshän on se, miksi ihminen on niin typerä?’, hän pohtii.”

Artikkeli jatkuu seuraavasti:

”Heikkilä nyökyttelee, kun keskustellessamme kerron hänelle Hararin ajatuksista kapitalismista uskontona. ’Elämässä on paljonkin kyse siitä, mihin ihminen uskoo. Markkinavoimiin vai johonkin muuhun? Ja ihmisille myös uskotellaan paljon kaikenlaista: ’kun teet näin, sinusta tulee rikas ja menestyvä’.’ Heikkilä kritisoi esimerkiksi mediaa siitä, ettei se ota humanisteja ja teologeja mukaan ilmasto- ja luontokatokeskusteluun. ’Mediassa haastatellaan luonnontieteilijöitä ja insinöörejä siitä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja miten sopeudutaan sen aiheuttamiin tuhoihin esimerkiksi kaupungeissa. Paljon enemmän pitäisi puhua siitä, miten ollaan ihmisiksi.’”

”Helsingin yliopiston uudet kunniatohtorit julkistettiin päärakennuksen juhlasalissa maanantaina iltapäivällä. Kattoteemana nimityksissä oli vapaus. Thunbergiin nimityksen tiimoilta yhteydessä ollut Vanhan testamentin eksegetiikan professori, promoottori Martti Nissinen sanoo, ettei teologisessa tiedekunnassa haluttu jumiutua vain tiedekunnan kannalta ilmiselvään vapauden ilmentymään eli uskonnonvapauteen. ’Sen sijaan tahdoimme laajentaa näkökulmaa ihmisoikeuksiin ja maapallon tilaan – vapauteen vaikuttaa niiden hyväksi tai vahingoksi’, hän kertoo. Greta Thunberg tuli tunnetuksi vuonna 2018, kun hän alkoi istumaan perjantaisin luokkahuoneen sijaan Ruotsin valtiopäivätalon edustalla ja vaati päättäjiltä konkreettisia ilmastotekoja. Koululakko herätti laajaa kansainvälistä huomiota”.

”Tuomas Heikkilän mielestä Thunberg on globaalisti parhaita esimerkkejä ihmisestä, jonka toiminta nojaa vahvasti tutkittuun tietoon. ’Samalla hän pyrkii meille kaikille yhteiseen hyvään. Valitsemalla Gretan kunniatohtoriksi me viestitämme, että haluamme olla yhtä rohkeita ja vaikuttavia kuin hän.’ Heikkilän ja Nissisen tiedossa ei ole, että Thunberg olisi saanut kunniatohtorin arvonimiä kotimaastaan Ruotsista tai muistakaan Pohjoismaista. Onko vaarana, että kunniatohtoriudesta rapisee arvo, jos hattuja aletaan Suomessa jaella ilman minkäänlaista vaatimusta akateemisista saavutuksista? Martti Nissisen mielestä ei. ’Kunniatohtorin ’arvokkuus’ ei riipu tittelistä ja hierarkiasta vaan toiminnan merkityksellisyydestä ja vaikuttavuudesta’, hän sanoo”.

”Nissinen kertoo, ettei Thunbergin tavoittaminen ollut yksinkertaista. Hänelle ei löytynyt mitään yhteystietoja, ja lopulta yhteys löytyi suhteiden kautta. Suoraan Thunbergin kanssa Nissinen ei ole viestitellyt, vaan välissä on koko ajan ollut yhteyshenkilö. ’Kun yhteys lopulta aukesi, saimme nopeasti tiedon, että Greta ottaa tunnustuksen vastaan mielellään.’ Yliopiston juhlasalissa Thunbergiä tuskin kuitenkaan nähdään. Hän myös ilmoitti yhteyshenkilönsä kautta, ettei ehdi antamaan haastattelua HS:lle. HS lähetti hänelle erikseen yhden kysymyksen – joka löytyy tämän jutun alusta – mutta siihenkään ei tullut vastausta. Martti Nissisen mukaan Thunberg ilmoitti etukäteen, ettei mahdollisesti pääse paikalle kunniatohtorijuhlallisuuksiin. ’Käsitykseni mukaan esteenä ovat ylioppilaskirjoitukset.’”.

Edellä lainatusti Hesari tuoreessa artikkelissaan.

Artikkelin sisältämä uutinen on varsin ällistyttävä: Siis Greta Thunberg promovoidaan kunniatohtoriksi, teologian kunniatohtoriksi? Ja vieläpä sillä perusteella, että Thunbergin toiminta nojaa ”vahvasti tutkittuun tietoon”? Ja että Thunberg ”pyrkii meille kaikille yhteiseen hyvään”. Nämä perusteet tässä yhteydessä sovellettuina ovat täysin uskomattomia ja ideologisen poliittisia, ottaen lukuun Thunbergin todellisen taustan.

Millainen Thunbergin tausta on? Kirjoitan tästä 28.9.2019 päivätyssä Oikean Median artikkelissani ”Greta Thunberg, IPCC ja hysteerinen ilmastovouhotus”, joka kannattaa lukea kokonaisuudessaan dokumenttilinkkeineen ja viitteineen. Neljän vuoden takaisessa artikkelissani tuon esiin muun muassa seuraavaa:

Kansainvälinen ilmastoviikko on meillä Suomessa huipentunut perjantaina 27.9.2019 lukuisiin ilmastomielenosoituksiin ja -lakkoihin. Samanlaista ilmastolakkoilua ja -mielenosoittamista on samanaikaisesti toteutettu ja toteutetaan eri puolilla maailmaa. Juuri nyt ilmastonmuutosideologisten iskujoukkojen kärkeen on valjastettu lapset ja nuoret ruotsalaisen Greta Thunbergin johdolla. Ilmastoaktivististen performanssiansioidensa perusteella Thunberg on nostettu jo suoranaiseksi Jeesus-hahmoksi, kuten ovat vaikutelmiaan ilmaisseet esimerkiksi Berliinin roomalaiskatolinen arkkipiispa Heiner Koch ja äärivasemmistolaisista kannanotoistaan tunnettu amerikkalaisen viihdemaailman vaikuttaja Sarah Silverman.

Morgan Gstalter nostaa The Hill -artikkelissaan…esiin viisi seikkaa liittyen 16-vuotiaan Thunbergin henkilöön ja hänen nyt runsaan vuoden ajan julkisuudessa toteuttamaansa ja globaalit mittasuhteet saaneeseen ilmastonmuutosvastustusuraansa. Artikkelin esiin nostamat viisi seikkaa ovat: Thunberg aloitti ilmastohenkisen koululakkoiluliikkeen ja mielenosoittamisen Ruotsin parlamenttitalon edustalla elokuussa 2018. Thunberg on ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi ja hänet on nostettu Time-lehden vuoden 2019 listalle maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon. Thunberg on mukana rock-bisneksessä ja julkaisee ison amerikkalaisen kustantamon kautta kirjan vuonna 2020. Thunberg nousi heti maailman johtajien suosioon ja on pääsyt puhumaan YK:n ilmastokokouksessa Puolassa, Davosin raha- ja talouseliitille sekä nyt jälleen YK:ssa New Yorkissa ja Barack Obamankin tavaten.

Thunberg on myös avoimesti puhunut Aspergerin syndroomastaan, ADHD-tilastaan, pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja tuottavasta pakko-oireisesta häiriöstään sekä valikoivasta puhumattomuudestaan, joka on ahdistushäiriön muoto. The Hill -artikkelin mukaan Thunberg itse katsoo hänellä diagnosoitujen mielenterveyden alaan liittyvien tilojen tarjoavan hänelle erityisen näkökulman ilmastoaktivismiin liittyviin kysymyksiin. Thunbergin mukaan yhteiskuntiemme pitää muuttua ja tällaisen muutoksen tarpeen ymmärtävät etenkin sellaiset ihmiset, jotka Thunbergin itsensä tavoin tarkastelevat kokonaisuutta niin sanotusti laatikon ulkopuolelta.

Thunberg-ilmiö on mielenkiintoinen. Pakkoajatusten ehdollistama ahdistunut teini päätyy muutamassa kuukaudessa maailman globalistieliitin suosioon ja jeesuksenkaltaiseksi hahmoksi luonnehdittuna ja kuuluisaksi tehtynä nuorisoprofeetaksi, joka julistuksellaan ja performatiivisella esiintymisellään ilmaisee puhtaan saastumatonta viisautta, ymmärrystä ja toimintavelvoitteita, jotka kaikkien on pakko hyväksyä, jotta maailma pelastuisi muutoin muutamien vuosin kuluttua väistämättä uhkaavalta maailmanlopulta. Miten Greta Thunberg päätyi tällaiseen asemaan?…

Greta Thunbergin koululakon aloittaminen elokuussa 2018 sommiteltiin sopivasti yhteen hänen vanhempiensa Svante Thunbergin ja Malena Ernmanin, joilla kulttuuripersoonina on laajat sosiaaliset ja mediayhteydet, ilmastonmuutoskirjan julkaisun kanssa. Gretan julkisuuteen lanseeraamisen hoiti PR-spesialisti Ingmar Rentzhog, joka niin sanotusti sattumalta heti bongasi Gretan Ruotsin parlamenttitalon edestä mieltä osoittamassa…Kannattaa katsoa 23.9.2019 päivätyn RAIR Foundation USA -sivuston artikkelin vajaa 7-minuuttinen valaiseva video, josta käyvät ilmi ne laajat elitistiset ja ison rahan yhteydet, joihin Greta Thunbergin takana olevat vaikuttajat liittyvät, alkaen Ingmar Rentzhogin Rooman klubi -yhteyksistä ja yhteyksistä Al Goren Climate Reality Project -viherglobalismiorganisaatioon.

Greta Thunbergin nousu ilmiöksi ja päätyminen YK:n ja Davosin maailmanfoorumeille on hyvinkin suunniteltu ja arvovaltaisten tukijoiden myötävaikutuksella tapahtunut performanssi…Thunbergin vanhemmat Svante ja Malena ovat äärivasemmistolaisen ANTIFA-väkivaltaterrorismiorganisaation sympatisoijia ja varsinkin Malena Ernmanilla on pitkä punavihreä aktivistitausta. Vihreä ympäristökauhuapokalyptiikka on tullut Gretalle tutuksi jo pienestä pitäen. Malena Ernman on jopa esittänyt, että hänen tyttärensä kykenee näkemään ilmassa olevat tuhoisat hiilidioksidihiukkaset ja että tyttären mielenterveydellinen tila tarjoaa hänelle ilmastoaktivistisia ’supervoimia’…

Päinvastoin kuin täysin poliittisideologisen Greta Thunberg -performanssin puolustelijat itse itselleen hyvesignaloiden uskottelevat, Gretan laskelmoidun tunteikas julistus ei nojaa ’tietoon ja tutkimuksiin’. Ilmastonmuutosvouhotus ja -hysteria ei perustu tieteellisiin eikä tilastollisiin tosiasioihin. IPCC:n ’pelolle ja hysterialle täytyy antaa valtaa’ -mediaraportointi ei edelleenkään edusta yksiselitteistä tieteellistä totuutta, vaan poliittisideologisesti motivoitua ja ohjattua massavaikuttamista…Punavihreä ilmastovouhotus ja ilmastohysteria ei ole pyyteettömän viileän tieteellisen harkinnan synnyttämää, vaan uskonnollisfanaattinen ja psykedeeliskultinomainen massailmiö.

Edellä lainatulla tavalla kirjoitin artikkelissani vuonna 2019.

Pidettäessä tämä Thunbergin tausta mielessä on todellakin selvää, että teologinen tiedekunta haluaa nyt paitsi signaloida läpipunavihreää globalistista poliittisideologista sitoutuneisuuttaan myös totisesti ”uskotella meille kaikenlaista”. Greta Thunbergin toiminta ei nimittäin ole perustunut mihinkään ”vahvasti tutkittuun tietoon”, vaan ison rahan sponsoroimien punavihreiden ideologisten tavoitteiden edistämiseen.

Mutta vielä tärkeämpää on kiinnittää huomio siihen, miten Professori Tuomas Heikkilä määrittelee teologian: Teologinen tiedekunta eli nykyteologia tutkii ”ihmisyyden ydinkysymyksiä”, ihmisen suurimpia toiveita ja pelkoja. Eli sitä, ”miten ollaan ihmisiksi”, eli etiikkaa. Pane merkille, että professori Heikkilän määritelmään ei sisälly lainkaan Jumalaa eikä Hänen erityistä ilmoitustaan. Näillä ei ole mitään sijaa nykyteologiassa tieteenä. Nykyinen valtavirtainen protestanttinen yliopistoteologia ei kumpua kristinuskosta, vaan on humanismin, ihmisyysuskon, muoto. Nykyteologia tutkii ihmistä, ei suinkaan Jumalaa Hänen erityisen raamatullisen ilmoituksensa pohjalta, kuten teologia on historiallisesti menetellyt.

Johdatus kristilliseen dogmatiikkaan -kirjani (Kuva ja Sana, 2022) sivuilla 121–125 ja väliotsikon ”Uusprotestanttinen liberaaliteologia on vallankumouksellista” alta eteenpäin kirjoitan seuraavasti:

Lännen kirkon itseymmärrys teologian luonteesta on ollut yllä esitetyn mukainen patristisesta ajasta alkaen ja läpi keskiajan aina 1600-luvun vanhaprotestanttiseen ortodoksiaan saakka. 1700-luvulla valistusradikalismin ehdollistama ja nimellisesti protestanttinen yliopistoteologia aloitti, tukeutuen osin myöhäiskeskiajan nominalistisiin juuriin, ohjelmallisen kapinan ja vallankumouspyrkimyksen perinteistä kristillistä teologista itseymmärrystä ja sen perusteita vastaan.

Voidaan todeta, että yhtä hyvin vanhaprotestanttisesta kuin traditionalistisesta ja konservatiivisesta roomalaiskatolisestakin teologiasta ratkaisevasti poikkeava ja 1700–1800-luvuilla valistusmodernismista kehkeytynyt uusprotestanttinen liberaaliteologia eri versioissaan on luonteeltaan vallankumouksellista, sekä teologisesti että metafyysisesti. Sama koskee 1800–1900-lukujen ja vuosien 1962–1965 Vatikaanin II kirkolliskokouksen valtavirtaistamaa katolisen modernismin muotoa, niin kutsuttua uutta teologiaa, Nouvelle theologie.

Vanhaprotestanttisen ja traditionalistisen katolisen teologian auktoriteetti on Jumala, yleisessä ja erityisessä ilmoituksessaan ja kirkollisessa uskonsäännössään. Liberaaliteologian auktoriteetti on ihminen. Liberaaliteologian perimmäisin motiivi on halu kieltää ihmisen ulkopuolinen auktoriteetti. Näin asian näkee professori Gary Dorrien massiivisen perusteellisessa ja vuosien 1805–2005 välisen ajan kattavassa amerikkalaisen liberaaliteologian – jonka vaikutus on kansainvälistä – historiassaan The Making of American Liberal Theology.

Dorrienin mukaan liberaaliteologian oleellinen idea on se, että kaikki totuusväittämät niin teologian kuin kaikkien muidenkin tieteenalojen piirissä tulee, valistusmodernismin henkeen, esittää inhimillisen järjen ja kokemuksen pohjalta, ei ihmisen ulkopuoliseen auktoriteettiin vetoamalla. Dorrienin teos kattaa liberaaliteologian historian, jonka huipentumaksi hän tulkitsee postmodernin teologian, vuodesta 1805 vuoteen 2005. Kaikki Dorrienin esiin nostamat teologit ovat olleet lähtökohtaisesti sitä mieltä, että Raamattu ei ole Jumalan sanallinen ilmoitus ja että teologian tulee perustua joko järkeen, yleisinhimilliseen uskonnolliseen tietoisuuteen, kokemukseen tai sosiaalieettiseen tiedostukseen. Uskonnon ja teologian lähtökohtien tulee olla ihmisen tavalla tai toisella tiedostamassa nykytodellisuudessa. Tämä on liberaaliteologian ohjelmallinen perusoletus…

Jatkan esitystäni seuraavasti:

Liberaaliteologia lähtee Immanuel Kantin kriittisen tieto-opin päteväksi olettamisen nojalla siitä, että teologia ei voi enää olla oppia Jumalasta, jumaluusoppia, vaan teologian on oltava oppia ihmisestä ja hänen oletetuista Jumala-kokemuksistaan tai -tietoisuudestaan. Selvää onkin, että jos Jumalaa ei pidetä metafyysisenä tiedon kohteena eikä Raamattua pidetä Jumalan erityisenä sanallisena ilmoituksena, jäljelle jää vain ihminen itse kokemuksineen ja tiedostamisineen. Liberaaliteologia on ollut, modernin teologian isän Friedrich Schleiermacherin päivistä alkaen, oppia ihmisestä.

Siinä missä barthilainen ja pietistinen kristomonismi pelkistää ilmoituksen erityiseen ilmoitukseen, hylkää liberaaliteologia erityisen ilmoituksen käsitteen ja pelkistää teologian yleiseen inhimillisyyteen ja sen kokemuksiin. Postmodernissa ja vapautuksen teologisissa muodoissaan liberaaliteologia hylkää ylipäätään yleisen yhteiset teologiset normit ja korostaa inhimillisen subjektiivisen tahdon ja sen riippumattomuuden merkitystä. Radikaalein postmoderni vapautuksen teologia pyrkii samaistamaan teologian kulttuurimarxismin kuten kriittisen rotuteorian vaateiden edistämiseksi.

Kun Schleiermacher perusti teologian jonkinlaisen yleisinhimillisen riippuvuustietoisuuden varaan, Albrecht Ritschl (1822–1889) puolestaan rakensi klassisen liberaaliteologisen ajattelunsa tässä maailmassa toteutuvaan Jumalan valtakuntaan liittyvän eettisyyden varaan. Hänen mukaansa teologiassa eivät ole tärkeitä Jumalaa koskevat metafyysiset väitelauseet, vaan arvot ja niihin nojaava toiminta. Tästä kumpusi liberaaliteologisen sosiaalisen evankeliumin aate. Liberaaliteologit olivat laajalti omaksuneet myös vapaamuuraritaustaisen rationalistifilosofin ja raamattukriitikon G. E. Lessingin ajatuksen siitä, että mikään historiallinen yksittäistapahtuma ei voi perustella välttämättömän yleismaailmallisia järjen totuuksia.

Näin siis kirjoitan Johdatus kristilliseen dogmatiikkaan -teoksessani ja jatkan tällä tavalla:

Kun kuitenkin uskonnon ja siten myös kristinuskon merkityksen katsottiin perustuvan yleisinhimillisiin ja järjellisiin arvoihin, päädyttiin Raamatussa kuvattuja pelastushistoriallisia tapahtumia ihmeineen pitämään symboleina, jotka viestittävät jotakin itseään paljon perustavampaa eli ajattomia arvoja. Tällöin voitiin sanoa, ettei radikaalikaan historialliskriittinen tutkimus tai uusi darvinistinen luonnontiede, joiden katsottiin sitovasti osoittaneen Raamatun suurelta osin epähistorialliseksi ja epätieteelliseksi, uhkaa mitenkään Raamatun eikä kristinuskon ydinsisältöä. Tämä merkitsi myös sitä, että niin kutsuttua historiallista Jeesusta ja ylösnoussutta Vapahtajaa ei voitukaan enää samaistaa toisiinsa. Alettiin katsoa, että ei Jeesuksen ruumiillista ylösnousemusta kuten ei muitakaan Raamatun ihmeitä ole todellisesti tapahtunut ja että tämä ei mitenkään tee kristinuskoa tyhjäksi. Mutta tällainen uusprotestanttinen asennoituminen poikkeaa ratkaisevasti konservatiivisesta eli klassiseen kristillisyyteen pitäytyvästä vanhaprotestanttisesta asenteesta.

Edellä lainatusti kirjassani.

On oleellista ymmärtää, että klassisen kristillisesti mielletty konservatiivinen teologia poikkeaa olemukseltaan ratkaisevasti liberaaliteologiasta. Liberaaliteologia on eri uskonto kuin kristinusko. Mitä on konservatiivinen teologia? Vastaan tähän kysymykseen Johdatus kristilliseen dogmatiikkaan -teoksessani näin:

Liberaalille kristinusko ja teologia ovat oppia ihmisestä, ihmisyysuskoa, eräänlaista panteistista humanismia. Konservatiiville kristinusko ja teologia ovat oppia Jumalasta hänen oman ilmoituksensa nojalla, lakiin ja evankeliumiin nojaavaa syntiin langenneen ihmisen pelastavaa totuutta Kristuksessa. Liberaaliteologia ja konservatiivinen kristinusko ovat perimmiltään kaksi eri uskontoa, kuten presbyteeriteologi John Gresham Machen (1881–1937) joutui toteamaan klassisessa teoksessaan Christianity and Liberalism vuodelta 1923.

Konservatiivinen teologia haluaa säilyttää vanhakirkollisen, keskiaikaisen ja uskonpuhdistuksen pelastusopillisesti terävöittämän uskonopin, koska tämä perinne nojaa Raamattuun Jumalan Sanana. Konservatiivi uskoo edelleen, että on olemassa kolmiyhteinen Jumala, joka on ilmoittanut tahtonsa yleisen ilmoituksen ohella sekä Poikansa Jeesuksen Kristuksen historiallisessa inkarnaatiossa että historiallisesti yhtä totuudenmukaisessa kirjallisessa Sanassa, Raamatussa.

Konservatiivi haluaa vapautua syntiin langenneen ihmisen harhaisista uskomuksista Jumalan lasten vapauteen ja haluaa uskoa sekä tietää Kristuksessa olevasta totuudesta käsin, Kristuksesta, ’jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä’, Kol 2:3. Todellista liberalismia sanan myönteisessä merkityksessä on siis teologinen konservatismi, joka haluaa olla mieleltään vapaa sitoutumaan todellisuuteen sellaisena kuin se Jumalan ilmoittamana on.

Konservatiiville teologia on edelleen oppia Jumalasta, jumaluusoppia, raamatullisen ilmoituksen nojalla ja apostolisen uskonsäännön mukaisesti, tunnustuksellisesti.