Kapitalismi ja markkinatalous eivät ole yksi ja sama käsite eivätkä yhtä ja samaa, eivät sen paremmin taloudellisyhteiskunnallisesti kuin eettisestikään tarkasteltuna. Kapitalismi on markkinatalouden turmeltunut muoto, kuten konservatiiviajattelijat ovat kautta aikain modernia teollisuus- ja finanssikapitalismia kritisoidessaan tuoneet esiin. Kapitalismin ja markkinatalouteen perustuvan talousjärjestelmän välinen ero on syytä ymmärtää.

Kapitalismin ja markkinatalouden välisen eron selittää erittäin selkeästi ja lyhyentiiviisti valtiotieteen maisteri ja tietokirjailija Kauko Parkkinen 2.3.2023 päivätyssä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan ”Kapitalismi tuhoaa markkinatalouden”, jonka ingressin mukaan ”Kehitys kohti ultrakapitalismia on todella kohtalokas taloudelle ja yhteiskunnalle”. Teksti kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

”Veikko Halttunen (HS Mielipide 15.2.) kritisoi aiheellisesti Tuomo Yli-Huttulan kirjoitusta kansankapitalismista (HS Mielipide 11.2.). Kehitys kohti ultrakapitalismia on todella kohtalokas taloudelle ja yhteiskunnalle. Saksan sodanjälkeisen talousihmeen taustavoimiin kuulunut Wilhelm Röpke, jonka kirja Civitas humana on suomennettu nimellä Ihmisten valtio, sanoo kapitalismia markkinatalouden turmeltuneeksi muodoksi. Kuten nimityskin osoittaa, sen ytimenä on raha, kapitaali, kun taas markkinatalouden keskiössä on ihminen”.

”Kapitalismin perusolemuksen on meillä ilmaissut suorasukaisimmin Björn Wahlroos kirjassaan Markkinat ja demokratia. Hänen mukaansa yhtiön johtajan ainoa velvollisuus on maksimoida osakkeenomistajan yhtiöön sijoittaman pääoman tuotto. Muun muassa henkilöstöstä huolehtiminen osoittaa epäpätevyyttä ja arkuutta. Työntekijällä on siis vain välinearvoa. Niinpä päivittäin kuullaankin ihmistä halventavaa puhetta työvoimasta niin poliitikoilta kuin ekonomisteiltakin. Puhutaan jopa työvoiman tuonnista kuin rahtitavarasta.”

”Tähän ajatteluun ohjaa osakeyhtiölain onnettomasti muotoiltu tarkoituspykälä, jonka mukaan osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa voittoa. Kuitenkaan perustuslaissa turvattu elinkeinon harjoittamisen vapaus ei ole olemassa omaisuuden maksimoimista varten vaan sen vuoksi, että kansalaiset voivat harjoittaa yritystoimintaa oman ja kanssaihmisten toimeentulon turvaamiseksi. Oikea muotoilu olisi: Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa palvelu- tai muita tuotteita omistajilleen ja asiakkailleen voittoa tuottavalla tavalla.”

Näin ytimekkäästi Kauko Parkkinen Hesarin mielipidekirjoituksessaan.

Kapitalismin ytimessä on pelkistetty rahan, kapitaalin eli pääoman, eli mammonan hankkimisen maksimointi ja keskittäminen. Markkinatalous puolestaan on aidon kysynnän ja tarjonnan sekä yksityisen omaisuuden kunnioittamisen varaan rakentuva väline ihmisten ja heidän orgaanisten yhteisöidensä aineellisen hyvinvoinnin kohentamiseksi. Markkinatalous edellyttää ja tunnustaa ihmisarvon joksikin sellaiseksi, joka ei ole rahassa mitattavissa ja joka on peräisin korkeimmalta taholta eli Luojalta, Jumalalta.

Näin ollen on selvää, että konservatiivinen markkinataloudellinen näkemys on teologisesti sekä eettisesti linjassa mutta kapitalistinen näkemys puolestaan on ristiriidassa sen kanssa, mitä Herra Jeesus ilmoittaa Matteuksen evankeliumin luvun 6 jakeessa 24 ja Luukkaan evankeliumin luvun 16 jakeessa 13 ja mitä apostoli Paavali ilmoittaa Ensimmäisen Timoteus-kirjeensä luvun 6 jakeessa 10: Ei kukaan voi palvella kahta herraa; Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa; Rahan himo on kaiken pahan juuri. Kuten kirjoitan kyseisten jakeiden sisältöihin viitaten kirjani Raamatun sanoma (Kuva ja Sana, 2022) sivulla 118:

Itsetarkoituksellinen rikastumishalu on turmiollista, koska ”rahan himo” on ”kaiken pahan juuri”. Omaisuus ja varallisuus eivät itsessään ole ”pahan juuri”, vaan väärä asenne rahaan ja varallisuuteen muodostaa ”pahan juuren”, jollaisen ei tule antaa pesiytyä omaan sydämeen. Meidän tulee osata käsitellä ja hallita omaisuutta ja rahaakin oikein, Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi ja hyväksi. Meidän tulee tehdä ”hyvää” ja ”hyviä tekoja” ja osata hallinnoida omaisuuttamme siten, että kykenemme olemaan ”anteliaita” ja ”jakamaan omastamme”.

Konservatiivisesta kapitalismin kritiikistä tekee selkoa George Hawley 1.10.2017 päivätyssä The American Conservative -artikkelissaan ”Some Conservatives Have Been Against Capitalism for Centuries”, joka käsittelee professori Peter Kolozin tutkimusta Conservatives Against Capitalism: From the Industrial Revolution to Globalization (Columbia University Press, 2017).

Kapitalismin ja markkinatalouden eron ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös sen, miksi ultrakapitalistiset crony capitalism -rahaparonit ovat tarvittaessa tukeneet avokätisesti kommunismia ja kommunistisia pyrkimyksiä. Niin rajattoman globalistinen monopolikapitalismi kuin valtiojohtoinen kommunismi keskittävät pääoman ja rahan pienen eliitin haltuun ja molemmat vihaavat aitoa kilpailutaloutta, kuten esimerkiksi John D. Rockefeller aikoinaan itselleen ominaisella uskonnollissävytteisellä tyylillä ilmaisi todetessaan ”kilpailun olevan syntiä”.

Kirjoitan 30.8.2019 päivätyssä Oikean Median artikkelissani ”Wilhelm Röpken kristillissosiaalisen konservatiivinen talousajattelu” seuraavasti:

Wilhelm Röpke oli nimittäin arvokonservatiivisen kristillissosiaalinen yhteiskunta- ja talousajattelija, joka nojasi ajattelussaan sekä saksalaisen konservatismin syviin juuriin että luterilaiseen kristilliseen sosiaalietiikkaan, joka on päälinjoissaan pitkälti samansuuntainen kuin konservatiivinen roomalaiskatolinen sosiaalieettinen perusymmärrys.

Kuten Johannes Graf tuo esiin artikkelissaan ”Wilhelm Röpke – Eine mahnende Stimme für das rechte Mass” Daniel Führingin toimittaman teoksen Gegen die Krise der Zeit: Konservative Denker im Portrait (Ares Verlag, 2013) sivulla 171, Röpke totesi puheessaan vuonna 1962 suoraan, että talouden mitta on ihminen ja ihmisen mitta on hänen suhteensa Jumalaan. Taloudellisen ajattelun on perustuttava siihen ymmärrykseen, että talous on väline, ei päämäärä sinänsä. Ihminen on Röpken mukaan olemukseltaan perimmiltään uskonnollinen ihminen, homo religiosus. Ihminen ei ole vain taloudellinen toimija. Talouden hyvä toiminta edellyttää, että ihminen elää orgaanisessa yhteydessä paikallisyhteisöllisiin juuriinsa ja hengellisessä yhteydessä Jumalaan. Kaikki ei pelkisty materiaaliseen hyvinvointiin.

Hyvän yleisesityksen Röpken henkilöhistoriasta ja konservatiivisesta ajattelusta tarjoaa myös amerikkalaisen John Zmirakin teos Wilhelm Röpke: Swiss Localist, Global Economist (ISI Books, 2001). Röpken sosiaali- ja talousajattelu on vaikuttanut vahvasti amerikkalaiseen konservatismiin. Röpken edustama saksalainen kristillissosiaalisuus on lähtökohdiltaan hyvin samansuuntaista kuin amerikkalaista konservatismia kotoperäisesti merkittävästi muovannut etelävaltiolainen agraarinen suuntaus. Perusteellisen akateemisen analyysin tästä maaseudun eetosta painottaneesta suuntauksesta tarjoaa historian professori Paul V. Murphy tutkimuksessaan The Rebuke of History: The Southern Agrarians and American Conservative Thought (The University of North Carolina Press, 2001).

Suomalaisesta näkökulmasta voidaan todeta sekä amerikkalaisella etelävaltiolaisella agraarikonservatismilla että Röpken saksalaisella kristillissosiaalisella konservatismilla olevan läheinen aatteellinen yhteys suomalaiseen luterilaiskristilliseen fennomaaniseen talonpoikaiskonservatismiin. Röpken keskeisistä teoksista on julkaistu suomeksi Civitas Humana -teos: Ihmisten valtio: Yhteiskunta- ja talouselämän uudistuksen peruskysymyksiä (WSOY, 1947).

Edellä lainatusti kirjoitin artikkelissani 2019.

Kuuntele Radio Patmoksen taajuuksilta tänään perjantaina 3.3.2023 klo 18.30 lähetettävä Viikon Ahvion jakso ”Näin globalistiset rahaparonit vaikuttavat”, jossa käsittelen 16.2.2023 päivättyä Elina Lappalaisen varsin mielenkiintoista ja valaisevaa Helsingin Sanomien Visio-artikkelia ”Sormet pelissä”. Jakso on jälkikäteen kuunneltavissa myös Patmosplus-ohjelmakirjastossa.