Tässä artikkelissa tarkastelen äskettäin käytyjen USA:n välivaalien tulosta, jonka niin sanotut isot ääriviivat alkavat nyt olla selvillä. Peruslähtökohtana vaaleihin olivat republikaanikonservatiivien eli niin sanottujen Make America Great Again -eli MAGA-Trump-konservatiivien suuren voiton kannalta mahdollisimman otolliset ja suotuisat yhteiskunnallispoliittiset olosuhteet.

Tällaisilla olosuhteilla viittaan esimerkiksi seuraaviin: Biden-hallinnon demokraattipolitiikan mukainen toiminta on ajanut USA:n talouden erittäin huonoon ja inflatoriseen jamaan; Joe Biden itse on mahdollisimman epäsuosittu presidentti ja mitä ilmeisimmin henkisesti kyvytön hoitamaan virkaansa; Biden-hallinnon taannoin ajamat koronatotalitaariset otteet ovat erittäin epäsuosittuja; aborttiteema toimi vahvana vaaliuurnille aktivoijana kaikenlaisten arvokonservatiivien kannalta katsottuna; vaaleissa oli hyvä mahdollisuus ilmaista vastareaktio demokraattien woke-politiikalle ja laittoman maahanmuuton pidäkkeetön kasvu ja sen tuomat rajaongelmat ja väkivallan ja epäjärjestysten lisääntyminen muutoinkin loivat selkeät mahdollisuudet ja jopa suuren todennäköisyyden vahvalle konservatiiviselle vastareaktiolle eli niin kutsutulle punaiselle aallolle, tsunamillekin jopa.

Mutta mitään tällaista aaltoa ei tullut. Miksi republikaanien vaalivoitto, edellä todetusta asiaintilasta huolimatta, oli kuitenkin täysin marginaalisen nimellinen kongressin edustajainhuoneen enemmistön saavuttaminen? Tai miksi vaalien tulos tulee osoittautumaan, kunhan lopullisimmat tulokset ajan oloon selviävät, ehkä jopa demokraattien vahvaksi torjuntavoitoksi tai jopa voitoksikin?

Leena Metsämäen kanssa valotimme syitä tälle lopputulokselle edellisessä Ajankohtafoorumi-radio-ohjelmasarjan 13.11.2022 päivätyssä jaksossa ”USA:n vaalit: Millaiset seuraukset?”, joka on kuunneltavissa Patmosplus-ohjelmakirjastossa. Tuo jakso kannattaa käydä kuuntelemassa. Totean tässä lyhyesti vain sen, että keskeisiin syihin lukeutuvat äänestäjänkunnan rakenteessa ja laadussakin tapahtuneet muutokset ja USA:n sisäinen muuttoliike osavaltioiden välillä sekä varsinkin republikaanisen puolueen sisäisten asetelmien ongelmallisuudet.

Näiden sisäisten asetelmien ongelmallisuus tiivistyy RINO (Republican In Name Only) -henkisen ja Never Trump -henkisen ja usein vahvasi neokonservatiivisesti orientoituvan puolue-eliitin ohjelmalliseen vihamielisyyteen America First -MAGA-konservatiiveja kohtaan, jotka edustavat konservatismia lähinnä samaan tapaan kuin USA:n niin sanottu Old Right, vanha oikeisto, jonka edustama konservatismi on luonteeltaan paleokonservatismia.

Puolue-eliitti ei mitenkään pyrkinyt aktiivisesti tukemaan Trump-mielisiksi tunnettujen ehdokkaiden vaalityötä, pikemminkin päinvastoin. Kuitenkin Trumpin julkisesti tukemat MAGA-konservatiivit pärjäsivät yleisesti ottaen varsin hyvin sekä edustajainhuoneen että senaatin osalta.

Tästä huolimatta paitsi demokraattien ja valtamedian myös etenkin Trump-vastaisten republikaanien leirissä alettiin heti rakentaa ”Trump tuhosi republikaanien vaalimenestyksen” -narratiivia. Tällä narratiivilla, johon samat ainekset sitoutuivat jo ennen vaaleja, on toki tarkoitus iskeä täysillä todellisia republikaanikonservatiiveja vastaan ja tehdä heidän toimintansa ja vaikuttamisensa republikaanipuolueessa mahdollisimman vaikeaksi.

Erittäin keskeisiä ellei keskeisimpiä yksittäisiä – riippumatta tietokoneistetun vaalivilpin, jota näissäkin vaaleissa mitä ilmeisimmin tapahtui, laajuudesta ja ratkaisevuudesta – syitä republikaanien erikoiselle vaalimenestykselle ovat kuitenkin nykyiset vaalitekniset perustodellisuudet.

Näistä tarjoaa rautalangasta inhorealistisesti väännetyn ja 9.11.2022 päivätyn 18-kohtaisen Twitter-analyysin TheLastRefuge2 ”A brutally honest review of the 2022 midterm election” -ketjussaan. Tämän mukaan avainkysymys on se, että ratkaistaanko vaalien tulos äänien vai äänestyslippujen laskemisella? Viitattu Twitter-analyysi osoittaa, että perinteiset vaalitulokset perustuivat todellisten äänten laskemiseen, kun taas nyt, eli vuosina 2020 ja 2022, USA:n vaalit on ratkaistu äänestyslippujen laskemisella, ja että näillä kahdella laskentaperusteella on oleellinen ja ratkaiseva ero, joka myös mahdollistaa, tarvittaessa, laajamittaisen vaalimanipulaation ja -vilpin toteuttamisen.

On olemassa ratkaiseva ero sen väillä, toteutuuko vaalitoimitus legitiimisti tunnistetun henkilön äänestämisellä eli yhden oman äänensä tarkastetun laillisesti tietyssä äänestyspaikassa laskettavaksi jättämällä, vai toteutuuko vaalitoimitus pelkistetysti enemmän tai vähemmän luotettavasti identifioitujen ja eri aikoina eri paikoista ääntenlaskijoille toimitettujen äänestyslippujen laskemisella.

Jos vaalitoimitus toteutuu ensiksi mainitulla tavalla, ratkaisevassa pääosassa on se henkilö, joka antaa oman äänensä. Jos vaalitoimitus toteutuu äänestyslippujen kokonaismassan laskemisena, ratkaisevassa asemassa ovat ne organisaatiot ja niiden organisoijat, jotka tällaisen laajamittaisen ja aikaa vievän äänestyslippujen ennakkolevittämisen, niiden täyttämisen valvomisen ja keräämisen toimeenpanevat.

Perinteinen perustapa USA:ssakin on ollut se, että äänestäjä identifioituu oikeaksi ja kaikin puolin lailliseksi henkilöksi ja äänioikeutetuksi ennakkorekisteröitymällä ja käy sitten vaalipäivänä antamassa äänensä omassa tietyssä vaalipiirissään. Tällainen menettely toki karsii heti pois kaikki kuolleet, vaalipiiristä pois muuttaneet ja laittomasti maassa olevat ynnä muut ei-äänioikeutetut.

Mutta nyt, alkaen vuoden 2020 presidentinvaaleista ja jatkuen äskeisissä vuoden 2022 välivaaleissa, on edellä kuvattu perinteinen äänestystapa jäänyt käytännössä toissijaiseksi.

Demokraattien puoluekoneisto ryhtyi ennen vuoden 2020 vaaleja demokraattivetoisissa ja vaalit ratkaisevissa vaa’ankielivaltioissa ajamaan vaalilakien muutoksia siten, että tuli mahdolliseksi siirtää äänestämisen painopiste postiäänestykseen ja ennalta painettujen äänestyslippujen etukäteislevittämiseen, ohjattuun täyttämiseen ja tällä tavalla kylvettyjen äänestyslippujen massakeräilyyn ja sitten laskettavaksi toimittamiseen.

Jotta tällainen toimisi, äänestyslainsäädäntöä muutettiin sellaiseksi, että se sallii äänestyslippujen varsin löysän käyttämisen ja laskettavaksi toimittamisen vielä varsinaisen vaalipäivän ja laskentayön jälkeenkin. Tällaista toimintaa varten luotiin kenttäorganisaatiot ja rekrytoitiin henkilökuntaa näitä äänestyslippuja ennakkolevittämään, täyttämisen ohjaamiseen ja keräilyyn. Tällainen menettely mahdollistaa äänestyslippujen massapainattamisen ja löysyyden siltä osin, että kuka ne lopulta täyttää, milloin ja milloin ne tulevat laskettaviksi. Näin meneteltäessä syntyy ratkaiseva kuilu todellisen ja oikeasti äänestysoikeutetun elävän henkilön ja itse fyysisen äänestyslipun välille. Ei voida mitenkään taata, että fyysinen äänestyslippu, joka esitäytettynä ja keräiltynä on mitenkään laillinen tai edes aito.

Juuri edellä kuvatun kaltaisen systeemin demokraattien koneisto rakensi ennen vuoden 2020 vaaleja ja sovelsi sitä täysimittaisesti kuten sovelsi myös nyt 2022 välivaaleissa. Joe Biden niin sanotusti sai ennätysmäisen äänisaaliinsa juuri tällä menetelmällä ja juuri tällä menetelmällä republikaanien punainen aalto suli olemattomiin vuonna 2022. Kannattaa lukea Athena Thornen 16.11.2022 päivätty PJMedia-artikkeli ”The Rise of the Democrat Vote Machine (and How to Beat It)”.

Demokraattien perusteet tällaisen systeemin lanseeraamiseksi olivat vuonna 2020 koronarajoituksiin mukautuminen eli äänestyksen toteuttaminen ilman henkilökohtaista äänestämistä tietyssä äänestyspaikassa sekä rasismintorjunta. Demokraattien mielestä on rasismia se, että varmistetaan, että äänestävä henkilö on paitsi äänioikeutettu laillinen USA:n kansalainen myös oikeasti hän itse, ihan ihka elävänä ja että hän antaa vain yhden äänen. Tällaiset vaateet ovat ”rasistista demokratianvastaisuutta”. Siksi äänestyslakeja tuli löyhentää radikaalisti, jotta massat eli valtava määrä äänestyslippuja, jotka joku jotenkin ja vieläpä ”oikealla demokraatteja tukevalla tavalla” on täyttänyt, saadaan ratkaisemaan vaalien tuloslaskenta.

Republikaanien puoluekoneisto ei luonut demokraattien äänestyslippujakelu- ja keräämisorganisaation kaltaista ruohonjuuritason koneistoa, ei sen enempää vuonna 2020 kuin nyt vuonna 2022. Republikaanit luottivat vaalipäivä-äänestämiseen ja yksi oikea henkilö per yksi laillinen ääni -ajatteluun. Ilmeistä onkin, että jos vain tällaiset äänet olisi noteerattu sekä vuonna 2020 ja 2022, olisi Trump päätynyt selväksi presidentinvaalivoittajaksi ja republikaanit olisivat saaneet punaisen aaltonsa 2022 välivaaleissa.

Mutta näin ei käynyt, koska demokraattien koneisto kykeni tuottamaan massoittain äänestyslippuja laskentapaikoille, etenkin varsinaisen äänestyspäivän jälkeen. Tästä syystä, kun systeemi on tämä, ilmoitti Valkoinen talo jo ennen välivaaleja, että ääntenlasku tulee kestämään pitkään ja että vaalin tulosta ei tokikaan saada selville vielä vaaliyönä.

On selvää, että tällainen ennalta kylvettyjen ja sitten pitkin matkaa kasaan keräiltyjen ja epävarmasti postissa lähetettyjen äänestyslippujen laskentaan perustuva systeemi ei ole lainkaan sama kuin perinteinen systeemi. Jos ja kun tiedetään, että systeemi on tämä, ei oikeastaan tarvita enää mitään perinteisiä vaaliväittelyitäkään ja vaalikampanjan voi toteuttaa, kuten Joe Biden 2020, ilman vaalikampanjointia. Vain se lopulta ratkaisee, kuinka monta oikealle puolueelle ja ehdokkaalle merkattua äänestyslippua päätyy laskentaan. Ongelmallisinta on, että tällä tavalla vaalien lopputulosta voidaan hyvinkin säädellä haluttuun suuntaan ja sopivissa marginaaleissa, kuten tapahtui sekä 2020 että nyt 2022.

Konkreettisen esimerkin tällaisesta säätelystä tarjoaa senaattorivaalin kannalta ratkaiseva vaa’ankielivaltio Nevada, jossa tappiolla ollut demokraattiehdokas tarvitsi voittoon 63% vielä laskettavista äänestyslipuista ja pienellä viiveellä saikin juuri tarvitsemansa 63% ja voitti, kuten uutisoi 13.11.2022 päivätty WorldTribune artikkelissaan ”Needing 63% of remaining votes to win, Nevada Democrat got exactly 63%”.

Mitä kaikki edellä esitetty merkitsee USA:n vaalijärjestelmän kannalta? Jollei vaalijärjestelmää muuteta perinteisen ja oikeasti toimivan malliseksi, demokraatit, jotka ovat uuden tavan omaksuneet ja jo kaksissa vaaleissa sitä menestyksellisesti käyttäneet, tulevat voittamaan aina vaaleissa. USA:n vaalijärjestelmä on tuhoisasti rikki, eikä tuota enää luotettavia eikä todellisia tuloksia. Tämä on radikaali toteamus, mutta erittäin todenperäinen, jos käsittää, millaisiin menetelmiin viimeaikaiset demokraattien voitot ovat nojanneet.

Mitä asialle voi tehdä? Mitä republikaanit voivat asialle tehdä, mikäli mielivät vielä joskus voittaa vaaleissa? Seuraavissa artikkeleissa pohditaan tätä kysymystä ja tarjotaan siihen vastauksia:

Revolver News 24.11.2020, ”Here’s What the GOP Can Do Right Now to Make Sure No US Election Is Ever Compromised Again”; Eddie Scarry, The Federalist 14.11.2022, “Republican Leaders Have A Choice: Roll Back Early Voting And Mail-In Ballots Or Learn To Take Advantage Of Them”; Fred Watson, The American Sun 16.11.2022, “Forget DeSantis vs. Trump, Just Harvest” ja Josiah Lippincott, American Greatness 15.11.2022, “Midterms Made Clear There is No Return to Pre-2020”, jonka ingressi kuuluu näin: “The Left dominates the institutions. It is not possible right now to take back those sources of power. The Right must attack them instead.”

Edellä viitatuissa artikkeleissa nostetaan esiin seuraavia seikkoja: Äänestäjän rekisteröityminen ja identifiointi on voitava tehdä luotettavasti ja liittyen juuri hänen äänestyslippuunsa; poissaolevana äänestäminen (absentee voting) on tehtävä harvinaiseksi poikkeukseksi; sähköisestä äänestämisestä (vrt. äänestys- ja ääntenlaskuohjelmien manipulointi) on päästävä pois; äänet on laskettava heti; painopiste on siirrettävä pois postiäänestämisestä ja äänestyslippujen kylvämisestä ja massakeräilystä; tarvitaan selkeät äänestämisen alku- ja takarajat ja näistä on pidettävä kiinni.

Jollei äänestämistä palauteta perinteiseksi itse omana henkilönä vaalipäivänä äänestämiseksi, on republikaanienkin luotava demokraattien koneistoa vastaava äänestyslippujen kylvämis- ja keruukenttäorganisaatio, piirikuntien republikaanikoneistojen pohjalta. Tällaista tarvitaan nimenomaan Arizonassa, Michiganissa, Nevadassa ja Pennsylvaniassa eli ratkaisevissa vaa’ankielivatioissa.

Eli joko palataan vanhaan tai republikaanitkin omaksuvat demokraattien löysän äänestyslippumetodin. Tällöin tietenkin USA:n vaalijärjestelmä mätänee entisestään. Mutta vaihtoehdot ovat nämä. Jollei mitään tehdä, demokraatit voittavat tästedes aina. Tällainenkin mielenkiintoinen seuraus USA:n koronatotalitaarisilla yhteiskunnallisilla rajoituksilla tulee olemaan, jollei mitään tehdä tilanteen korjaamiseksi normaaliksi ja lailliseksi.

Jos mitään ei tehdä, on tällöin täysin yhdentekevää, onko republikaanien ehdokkaana vuoden 2024 presidentinvaaleissa Donald Trump, Ron DeSantis tai joku muu. Vaalien lopputulos on aina poliittisesti korrekti eli demokraattien ja sen takana olevan rahaeliitin tahtotilan mukainen.

Kaikki edellä todettu tarkoittaa sitä, että, jos ei mitään konkreettista muutosta saada aikaan, niin ne, kuten republikaanit tähän asti, jotka yhä edelleen rakentavat vaalipäivänä annettujen äänten laskun varaan, häviävät tulevaisuudessa USA:ssa kaikki vaalit niille eli demokraateille, jotka rakentavat vaalin lopputuloksen laskennan massaäänestyslippujen varaan.

Tällaiseen raadolliseen ja kaikesta entisen perinteisestä hyvästä amerikkalaisesta demokratiasta ja luotettavan vapaista vaaleista poikkeavaan tilaan on tämän päivän USA ajautunut. Tämän päivän USA ei enää ole se perinteinen Yhdysvallat. On perin naivia hokea ja toistella, että USA:ssa ei ole voinut tapahtua eikä tapahdu vaalivilppiä ja että tällaisesta ei ole mitään todisteita.

Koko demokraattien vaalikoneisto on organisoitu järjestelmälliseksi vaalivilppikoneistoksi. USA:n poliittinen järjestelmä on nyt, joka tapauksessa, vakavasti rikki.

Se, että USA:n poliittinen järjestelmä on vakavasti rikki, ei toisaalta ole lainkaan yllättävää, jos otetaan lukuun se, että nykyhallinnon mukaiset ”Yhdysvaltain arvot” ylipäätään ovat rikki, kuten käy ilmi esimerkiksi 15.11.2022 päivätystä Hesarin artikkelista, jonka mukaan Yhdysvaltain jalkapallomaajoukkue vaihtoi logonsa sateenkaaren väreihin, koska sateenkaarilogo ilmaisee USA:n arvoja. Pane tarkoin merkille, että nyky-USA:n virallisen aatteen mukaan perinteinen Tähtilippu-logo tai ylipäätään Tähtilippu – joka sellaisenaan on aina julistanut historiallisia länsimaisia arvoja – ei kelpaa eikä riitä signaloimaan niitä ideologisia radikaaliarvoja, joita halutaan edistää nimenomaan vallankumouksellisen sateenkaarilipun värein.

Huomaa, että tällainen värisignalointi ei liity vain johonkin poleemiseen jalkapallotapahtumaan, vaan todellakin ilmaisee nyky-Yhdysvaltojen arvoja. Tämän osoittaa kouriintuntuvasti keskiviikkona 16.11.2022 USA:n senaatissa alustavasti hyväksytty demokraattien ”Respect for Marriage” -lakiesitys, joka, lyhyesti todettuna, sementoi sateenkaariradikalismin mukaiset seksuaalikäyttäytymisnormit ja niihin nojaavat avioliittoinstituution uudelleenmäärittelyt koko USA:n liittovaltiota sitovaksi laiksi, kaikkine sanan- ja uskonnonvapautta uhkaavine seurauksineen. Kuten 16.11.2022 päivätty LifeSiteNews-artikkeli ”Republicans join Democrats to advance same-sex ‘marriage’ bill in historic defeat for conservatives” osoittaa, mainittu lakiesitys meni läpi kahdentoista republikaanisenaattorin ratkaisevalla tuella.

Edellä esitettyä nykytodellisuutta vasten on toisaalta syytä todeta, että myös nykymuotoinen republikaaninen puolue on, jotenkin ”konservatiiviseksi” puolueeksi miellettynä, rikki ja kuollut, kuten senaattori Josh Hawley on osuvasti todennut. Sekin on syytä pitää mielessä, että, kuten edellä viitattu ja vuonna 2020 päivätty RevolverNews-artikkeli osoittaa, republikaaninen puoluekoneisto ei suinkaan tehnyt kaikkea mahdollista estääkseen vuoden 2020 vaalimanipulaatiomeininkien toistumisen vuoden 2022 vaaleissa, vaikka puolueen on täytynyt olla selvillä tilanteen inhorealistisuudesta. Tätä valaisee osaltaan erittäin hyvin Josiah Lippincott edellä viitatussa American Greatness -artikkelissaan.

Biden-radikaalidemokraatit tuhoavat, republikaaniliittolaistensa avustamana, vanhan USA:n. Tällaiselle tuhopolitiikalle tuli Trumpin presidenttikaudella 2016–2020 neljän vuoden vakava viivytys. Siksi marraskuussa 2020 tarvittiin ja otettiin käyttöön ne vaalimanipulaatiomenetelmät, jotka varmistavat sen, että vuoden 2016 ”presidentinvaalivahinko” ei koskaan enää toistu ja että päästiin siihen, missä ollaan nyt.

Ja juuri nyt ollaan siinä tilanteessa, että demokraatit ajavat senaatin enemmistöjohtajansa Chuck Schumerin johdolla läpi maahanmuuttolakia, joka armahtaisi kertaheitolla kaikki USA:ssa laittomasti maassa oleskelevat henkilöt ja antaisi heille kaikille – maltillisen arvion mukaan 11 miljoonan, toisten arvioiden mukaan todellisuudessa jopa oleellisesti suurempi joukko – USA:n virallisen kansalaisuuden. Tämä siksi, että tällaisilla maahanmuuttajilla korvattaisiin se väestö- ja työntekijävaje, joka on seurausta USA:n oman väestön matalista syntyvyysluvuista. Lue Jack Hadfieldin 17.11.2022 päivätty Valiantnews-artikkeli ”Schumer: Dems Must Champion Amnesty for Illegal Aliens To Replace Declining Domestic Population”.

Kuten viitatussa artikkelissa nostetaan esiin, nimenomaan demokraattien ajama abortti- ja seksuaaliradikaali politiikka on osaltaan pitkälti vastuussa siitä, että syntyvyydelle on käynyt kuten on.

Ja nyt siis tuhoisan ja rappeuttavan politiikan tuhoisia seurauksia vaaditaan hoidettaviksi perinteisen USA:n kannata lopullisimman tuhoisalla ja laittomuuden laillisuudeksi julistavalla väestönkorvauspolitiikalla.

Mielenkiintoista sinänsä, että myös Suomen eliitti näyttää olevan maahanmuuttokysymyksissä samoilla linjoilla kuin USA:n demokraatit. Tästä aiheesta enemmän Radio Patmoksen taajuuksilla sunnuntaina 20.11.2022 klo 18 lähetettävän Ajankohtafoorumi-ohjelmasarjan jaksossa ”Ratkaiseeko maahanmuutto Suomen ongelmat?”