On mielenkiintoista huomata juuri nyt, miten jonkinlainen konservatiivinen käänne haastaa, vähitellen mutta kasvavalla voimalla, radikaalin globalismin utopiapyrkimykset.

Tosiasia toki on, että radikaalit ja utopistiset globalistit pyrkivät edelleen ajamaan agendaansa entiseen malliin ja vahvasti uskoen siihen, että läntisellä eliitillä on voimaa ja kykyä pakottaa maailma niin sanotun uuden maailmanjärjestyksensä vaateiden mukaiseksi. Siitä, mitä globalistisella uudella maailmanjärjestyksellä tarkoitetaan, teen tarkemmin ja historiallisen taustan valossa selkoa 11.4.2021 päivätyssä Oikean Median artikkelissani ”Uusi maailmanjärjestys: Mitä käsite oikeasti tarkoittaa?”.

Tätä uuta maailmanjärjestystä lännen eliitin perusagendana ajetaan keskeisellä tavalla nimenomaan Bilderberg-ryhmän kokoontumisissa. Tämä aihe on ollut jälleen tuoreesti esillä, kuten Joonas Lehtosen 30.5.2024 päivätyssä Iltalehti-artikkelissa ”Stubb ja kolme muuta suomalaista saivat kutsun salamyhkäiseen eliittikokoukseen”, jonka ingressin mukaan ”Presidentti ja kolme muuta suomalaista matkaavat Madridiin Bilderberg-kokoukseen”. Artikkeli kuuluu seuraavasti:

”Tasavallan presidentti Alexander Stubb on kutsuttu tämänvuotiseen Bilderberg-kokoukseen Espanjan Madridissa. Presidentin kanslian tiedotteen mukaan Stubb vierailee Madridissa perjantaista sunnuntaihin. Kokous järjestetään jo 70. kertaa. Tilaisuuden tärkeimpiä teemoja ovat tänä vuonna muun muassa geopoliittinen tilanne, talouden haasteet, tekoäly ja ilmastonmuutos. Pöydällä ovat erikseen myös Venäjä, Kiina ja Lähi-itä. Bilderberg-kokoukseen kutsutaan vuosittain noin 120–140 eri alojen päättäjää Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Tapahtuman tiedotteen mukaan kutsun saivat tänä vuonna suomalaisista myös Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz (r), Suomen pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen ja Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi”.

”Globaaleista vaikuttajista mukana ovat muun muassa Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg, hänen seuraajakseen spekuloitu Hollannin pääministeri Mark Rutte, Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba ja Viron pääministeri Kaja Kallas…Bilderberg-kokousta ympäröi perinteisesti salamyhkäisyyden verho, sillä sen keskustelut käydään Chatham House -sääntöjen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että tilaisuudessa kerättyä tietoa saa jakaa eteenpäin, mutta sen lähdettä ei saa missään tapauksessa paljastaa. Suljettujen ovien takana järjestettävän ’eliittikokouksen’ läpinäkymättömyys on saanut myös kritiikkiä ja synnyttänyt jopa salaliittoteorioita. Järjestäjät perustelevat tapahtuman luonnetta sillä, että luottamuksellisessa ilmapiirissä osallistujat saavat ottaa osaa keskusteluihin vapaammin. Tasavallan presidentin kanslian tiedotteessa luonnehditaan, että ’Bilderberg-tapaamisten tarkoituksena on tuoda yhteen johtavia eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia poliitikkoja, tutkijoita, toimittajia ja yrityselämän edustajia ja tarjota alusta epävirallisille ja luottamuksellisille keskusteluille’”.

”Bilderberg-kokouksiin on kutsuttu vuosien varrella lukuisia suomalaisia. Osallistujina ovat olleet usein muun muassa Jorma Ollila ja Björn Wahlroos. Ex-pääministeri Sanna Marin (sd) otti keskusteluihin osaa kahtena edellisvuonna. Myös Stubb on osallistunut kokoukseen silloisena valtiovarainministerinä vuonna 2015”.

Myös Iltalehden Jari Himanen käsittelee viikon takaista Bilderberg-kokousta 3.6.2024 päivätyssä artikkelissaan ”Anders Adlercreutz osallistui salamyhkäiseen eliittikokoukseen – Tällainen se oli: ’Jos poliitikko julkisesti tekisi niin’”, jonka ingressin mukaan ”Salamyhkäisen eliittikokouksen pelisäännöt mahdollistavat avoimen ja vapaan keskustelun, ministeri huomauttaa”. Himasen artikkeli kuuluu seuraavasti:

”Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz (r) osallistui viikonloppuna Espanjan Madridissa järjestettyyn Bilderberg-kokoukseen, joka järjestettiin jo 70:ttä kertaa. Adlercreutz osallistui kokoukseen ensimmäisen kerran. – Se oli mielenkiintoinen ja inspiroiva kokous, hän kommentoi Iltalehdelle. Kokoukseen vuosittain noin 120–140 eri alojen päättäjää Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Paikalla oli politiikan saralta presidenttejä, pääministereitä, ministereitä, entisiä komissaareja, mutta myös toimittajia, tutkijoita, virkahenkilöitä ja yrityselämän edustajia. – Siellä oli tosiaan hyvin laaja kattaus ihmisiä eri aloilta, ja siellä käytiin aamusta iltaan paljon hyviä, kiinnostavia ja tiukkoja keskusteluita. Kolme päivää ja isoja aiheita, joten kyllä se intensiivinen kokous oli, Adlercreutz sanoo. – Voi sanoa, että siellä syntyi kauheasti uusia ajatuksia ja samalla siellä myös oppi paljon…Etukäteen Bilderbergin asialistalla oli kerrottu olevan isoja teemoja, kuten muun muassa geopoliittisen tilanne, talouden haasteet, tekoäly ja ilmastonmuutos. Myös Venäjä, Kiina ja Lähi-itä olivat pöydällä”.

”Adlercreutz nostaa yhdeksi tämänkertaisen kokouksen keskeisimmäksi kysymykseksi transatlanttisten yhteyksien tärkeyden ja tarpeen. – Kun katsoo turvallisuutta tai teknologiaa, oleellista on se, että Eurooppa ja Yhdysvallat pelaavat yhteen, ja että me määrittelemme niitä normeja, joiden mukaan menemme eteenpäin, hän sanoo. – Ajatellaan vaikka tekoälyä, jossa on suunnattomat mahdollisuudet. Siihen liittyy kuitenkin myös haasteita ja huolia. Silloin on oleellista, että transatlanttiset normit ja arvot ohjaavat niitä eikä autoritaarisen valtion, kuten Kiinan, arvot ja normit. Myös Ukrainan sota nousi useissa eri keskusteluissa esille. Adlercreutz katsoo, että syy piilee siinä, ettei kyseessä ole ainoastaan paikallinen kriisi, vaan se liittyy niin Venäjään, Kiinaan kuin laajemmin globaaliin turvallisuuteen. – Se on kriisi, jossa mitataan toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen kestävyyttä. Jos länsi ei kykene vastaamaan haasteeseen, sillä on herkästi seurauksia monessa muussa paikassa, hän sanoo. – Tämän ymmärryksen lisääminen on oleellista. Tämä oli hyvin jaettu kysymys siellä paikan päällä. Euroopan kilpailukyky on kolmas asia, jonka Adlercreutz nostaa kokouksen annista erityisesti esille. Hänen mukaansa se on kysymys, jonka pitäisi huolestuttaa jokaista suomalaista poliitikkoa myös nyt EU-vaalien alla. – Mistä johtuu se, että 20 suurimmasta yrityksestä ainoastaan yksi on Euroopasta? Uusia yrityksiä syntyy heikosti ja nekin saavat heikosti pääomaa ja kasvavat heikosti, hän sanoo…”

”Bilderberg-kokousta ympäröi salamyhkäisyys, koska sen keskustelut käydään Chatham House -periaatteen mukaisesti. Se tarkoittaa, että tilaisuudessa kerättyä tietoa saa jakaa eteenpäin, mutta sen lähdettä ei saa missään tapauksessa paljastaa. Adlercreutz puolustaa myös kokouksen luonnetta ja sääntöjä. – Se mahdollistaa vapaan keskustelun. Olen aivan varma, että keskustelulle on eduksi se, että kaikki voivat luottaa siihen, että siellä on mahdollista vapaasti pohtia ääneen, heittää ajatuksia ilmaan ja synnyttää keskustelua, hän sanoo. – Jos poliitikko julkisesti tekisi niin, siitä voisi helposti syntyä muunlaisia haasteita. Suljettujen ovien takana järjestettävän ’eliittikokouksen’ läpinäkymättömyys on saanut myös kritiikkiä ja synnyttänyt jopa salaliittoteorioita. Ensikertalaisena Adlercreutz ei allekirjoita tilaisuuden mainetta eliitin salaseurana. – En kutsuisi sitä salaseuraksi. Siellä oli joukko ihmisiä, jotka tällä kertaa tällaisella kokoonpanolla keskustelivat tärkeistä asioista. Ajattelen, että jokainen lähti sieltä vähän viisaampana kotia kohti, hän sanoo”.

”Adlercreutz huomauttaa myös, että Bilderberg-kokoukseen liittyy myös paljon avointa tietoa. Kokouksesta ilmoitetaan osanottajien lisäksi myös keskusteluaiheet. Adlercreutzin lisäksi Suomesta kokoukseen osallistui tänä vuonna myös tasavallan presidentti Alexander Stubb, Suomen pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen ja Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi. Myös Stubb kommentoi kokouksen antia sähköpostitse Iltalehdelle. – Tämän vuoden Bilderberg-kokous oli mielenkiintoinen, kuten aina. Kävin kokouksen aikana useita hyviä keskusteluja kokouksen aihepiireistä, erityisesti Ukrainan tilanteesta ja Naton tulevasta huippukokouksesta osallistujien kanssa, hän kirjoittaa. Liikanen kieltäytyi haastattelusta. Iltalehti ei tavoittanut Yläjärveä kommentoimaan”.

Molemmat Iltalehti-artikkelit ovat paljonpuhuvia.

Paikalla on vuosittain noin 120–140 eri alojen päättäjää Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, ja muualtakin maailmasta. Kyse on siis päättäjistä, jotka edustavat ja joiden päätökset koskettavat satoja miljoonia ihmisiä kautta maailman, käytännössä kaikkia ihmisiä. On todella merkille pantavaa ja on syytä jälleen korostaa tätä ristiriitaa: Bilderberg-kokouksen virallisen eetoksen mukaan, johon osallistujat itse aina vetoavat, osaa ottavat poliitikot ja muut ovat paikalla ikään kuin yksityishenkilöinä, joille on sopivaa keskustella muiden kaltaistensa kansa luottamuksellisesti ja ilman mitään julkisuuspaineita.

Kuitenkin esimerkiksi Alexander Stubb oli mukana Suomen tasavallan virassa olevana presidenttinä, presidentin kanslian virallisesti julki tuomalla tavalla, eli käytännössä ei vain yksityishenkilönä, vaan tasavallan presidenttinä. Sama koskee ministeri Adlercreutzia ja esimerkiksi aikanaan Sanna Marinia. Veronmaksajien eli kansalaisten rahoilla he matkansa ovat kustantaneet. Eli he eivät olekaan olleet kokouksessa vain yksityisinä jokahenkilöinä puhumassa mukavia. Eikä Madridin kokouksessakaan puhuttu vain mielenkiintoisia ja inspiroivia, vaan siellä, kuten ministeri Adlercreutz toteaa, ”syntyi kauheasti uusia ajatuksia ja samalla siellä myös oppi paljon”. Mitä ministeri oppi? Sen, että transatlanttinen yhteisö sanelee arvot ja normit, joiden mukaan edetään, ja että toisen maailmansodan jälkeistä USA-johtoista maailmanjärjestystä pitää puolustaa. No tämähän juuri on se uusi maailmanjärjestys, josta edellä viittaamassani artikkelissani itse kirjoitan.

Bilderberg-kokouksen salaiseen eli niin sanotusti luottamukselliseen luonteeseen liittyen on varsin paljonpuhuvaa, sanoisin jopa freudilaisen lipsahduksen luonteista, kun kokousensikertalainen Adlercreutz ehkä hieman lapsellisen huolimattomastikin toteaa, että on hyvä, kun kokouksessa voi ”vapaasti pohtia ääneen, heittää ajatuksia ilmaan ja synnyttää keskustelua”, koska jos poliitikko julkisesti pohtisi samoja ajatuksia ja heittäisi niitä ilmaan, voisi tällaisesta helposti syntyä ”muunlaisia haasteita”, kuten ministeri kryptisesti lausahtaa.

Niinpä niin, jos asioita käsiteltäisiin julkisesti, voisivat kansalaisetkin, joita Bilderberg-kokouksessa opitut linjaukset ja tavoitteidenasettelut mitä suurimmassa määrin seurauksiltaan koskettavat, ottaa asioihin kantaa ja tämä kannanottaminen puolestaan ei suinkaan annetusti olisi Bilderberg-eliitin tahtotilan eikä agendan edistämisen mukaista, joten on hyvä, että kansalaismielipide ei pääse sotkemaan taloudellispoliittisten eliittivaikuttajien vapaan luottamuksellista agendanrakentamista ja yhteisvaikuttaviin linjauksiin ja tavoitteidenasetteluihin sitoutumista. Muistutan vielä siitä, että kokouksessa ei ollut vain ”joukko ihmisiä, jotka tällä kertaa tällaisella kokoonpanolla keskustelivat tärkeistä asioista”, ja jotka lähtivät sieltä ”vähän viisaampana kotia kohti”, kuten ministeri Adlercreutz sanoittaa. 

Kokoontuneena oli eliittijoukko etenkin läntisen maailman taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia avainpäättäjiä ja kansakuntiensa virallisia edustajia, joiden päätöksillä ohjataan, inhimillisesti tarkasteltuna, valtavan ihmismäärän kohtaloita kautta maapallon. Eli sen niin kutsutun ”viisauden” lähtökohdilla ja sisällöllä, joita osanottajat Bilderberg-kokouksissa itselleen ammentavat ja joista inspiroituvat, on mitä suurin julkinen merkitys ja painoarvo, jotka ehdottomasti kuuluisivat julkisen kansalaiskeskustelun arvioitaviksi, jos nimittäin siitä paljonpuhutusta demokratiasta halutaan pitää jotenkin kiinni.

Eivät Madridin kokouksen osanottajat suinkaan vain lähteneet kokouksesta ”kotia kohti” ikään kuin yksityishenkilöinä, vaan takaisin kotimaihinsa harjoittamaan edustuksellisia virkojaan ja tekemään laajoja yhteiskunnallisia ratkaisuja Madridissa opittujen ja omaksuttujen suuntaviivojen mukaisesti.

Siitä, mistä Bilderberg-ryhmässä ja sen kokoontumisissa on, laajemman historiallisen ja utopiaglobalistisen ideologisen taustansa valossa, kyse, teen selkoa 23.1.2022 päivätyssä Oikean Median artikkelissani ”Bilderberg-ryhmä ja NATO”.  Joka tapauksessa, kuten tuoreet Madridin-kokouksen terveisetkin osaltaan osoittavat, radikaalit ja utopistiset globalistit pyrkivät edelleen ajamaan agendaansa entiseen malliin ja vahvasti uskoen siihen, että läntisellä eliitillä on voimaa ja kykyä pakottaa maailma niin sanotun uuden maailmanjärjestyksensä vaateiden mukaiseksi.

Mutta toisaalta ja samaan aikaan utopiaglobalistisen agendan keskeiset hankkeet ovat, varsin mielenkiintoisesti, alkaneet kokea takaiskuja, esimerkiksi seuraavasti.

Globalisteille keskeinen vihreä ilmastoagenda takkuaa, kuten osaltaan ilmenee Ville Similän 1.6.2024 päivätystä Helsingin Sanomien artikkelista ”Minne haihtui huoli ilmastosta?”, jonka ingressin mukaan ”Ruotsalainen Greta Thunberg oli sukupolvensa ääni. Nyt hän tuntuu kadonneen, ja vihreiden kannatus on laskussa. Mihin ilmastoliikkeen energia katosi?” Similä kirjoittaa artikkelissaan esimerkiksi näinkin:

”Kadonnut ei ole vain Thunberg. Huoli ilmastosta ja ympäristöstä tuntuu haihtuneen laajemminkin. Viime kevään vaaleissa vihreät menetti peräti 7 kansanedustajaa. HS:n viimeisimmässä puoluekannatusgallupissa vihreiden kannatus oli vain 7,8 prosenttia. Sillä se jäi tukevasti kuudenneksi, selvästi vasemmistoliiton taakse. Kyselyt povaavat Suomen vihreille ensi viikon eurovaaleissa tappiota. Näyttää siltä, että puolue menettää kolmannen euroedustajan paikkansa. Euroopassa tilanne on samanlainen. Laitaoikeisto on matkalla kohti vaalivoittoa…Kriisiaika korostaa konservatiivisia arvoja ja kovaa turvallisuutta”.

No niin. Nyt on ilmastoliikkeen puhti kadonnut ja utopistiglobalistipuolue vihreillä menee heikosti, kautta Euroopankin, jossa se kauheasti pelätty ”laitaoikeisto” eli paikallista alueellista suvereeniutta ja vanhaa historiallista eurooppalaista perintöä puolustava kansalliskonservatismi nousee vahvasti. Tällaisen asiaintilan ei pitänyt olla mahdollinen, globalistien pelikirjan mukaan. Eikä senkään pitänyt kuulua asiaan, että esimerkiksi autoteollisuuden piiristä on kuulunut ääniä ja kannanottoja, joiden mukaan polttomoottoriautojen valmistusta ei ehkä niin vain lopetetakaan.

Globalistien sateenkaariagendaankin suhtaudutaan nyt, sekä maailmalla että meillä Suomessakin, tylymmin, kuten ilmenee Veli-Pekka Lehtosen 30.5.2024 päivätystä Hesari-artikkelista ”Yle: Perussuomalaiset ministeriöt eivät osallistu Helsinki Prideen – Toiminnanjohtaja: ’Systemaattista ulossulkemista’”, jonka ingressin mukaan ”Pride-yhteisön toiminnanjohtajan Annu Kemppaisen mukaan perussuomalaisten boikotti on systemaattista sateenkaariväen ulossulkemista”. Artikkelissa todetaan muun muassa seuraavasti:

”Yle kertoi torstaina, että kaksi perussuomalaisten johtamaa ministeriötä ei aio tänä vuonna osallistua Helsinki Pride -tasa-arvotapahtumaan. Pride ei näy millään tavalla oikeusministeriön toiminnassa eikä myöskään liikenne- ja viestintäministeriössä. Jälkimmäisessä henkilökuntaa on Ylen mukaan erikseen kielletty osallistumasta tapahtumaan työaikana. Ministeriöiden lipeäminen tukijoiden joukosta otetaan Helsinki Pride -yhteisössä pettyneinä vastaan. ’Harmittaa, että tällä tavalla on systemaattisesti linjattu’, kertoo toiminnanjohtaja Annu Kemppainen Helsingin Sanomille. Oikeusministeriötä johtaa perussuomalaisista poliitikoista Leena Meri ja liikenne- ja viestintäministeriötä Lulu Ranne. Kemppainen ei kuitenkaan ole yllättynyt perussuomalaisten boikotista…’Ei tarvitse mennä kauas ajassa taaksepäin kun osallistumisesta ei puhuttu tähän tapaan ollenkaan. Systemaattinen ulossulkeminen kertoo siitä, että kyse on merkittävästä tapahtumasta ja ylipäänsä isoista asioista, joista pitää keskustella’, Kemppainen sanoo”.

Ei mene Pride-sateenkaariliikkeelläkään nyt homma kuin Strömsössä. Konservatiivinen vastavaikutus ilmaisee itseään. Senkin tuosta artikkelista näemme, että ei ole sama sen väliä, ketkä ja millaista aatteellisuutta edustavat henkilöt ja vaikuttajat ministeriöitä johtavat. Muista viimeaikaisista uutisista on käynyt ilmi puolestaan se, että perinteinen ja varsinkin perinteinen kristillinen uskonnollisuus ei häviäkään, kuten globalistit ovat suunnitelleet. Tämä konservatiivinen todellisuus on ilmennyt esimerkiksi nuorten miesten uskonnollisuuden kasvuna. Kaiken kaikkiaan Globalistien avointen rajojen EU-federalismi on joutunut puolustuskannalle ja kansalliskonservatiivisuus nousee, europarlamenttivaaleissakin. Kannattaa siis muistaa äänestää ja muistaa äänestää viisaasti sunnuntaina 9.6.2024! Äänestämisellä on väliä ja merkitystä.

Huomaa ja pane merkille, että on, todellakin, meneillään jonkinlainen laajempi konservatiivinen käänne, kuten ilmenee Timo Miettisen 2.6.2024 päivätystä Hesari-esseestä otsikolla ”Tulevaisuus lähestyy taas Eurooppaa takaapäin”, jonka ingressin mukaan ”Euroopan kehityksessä on nyt samoja piirteitä kuin 1800-luvun alussa, jolloin edistysmieliset ihanteet saivat väistyä ja vanhat ideat palasivat valtaan, kirjoittaa akatemiatutkija Timo Miettinen”. Artikkeli alkaa näin:

”’Minusta tuntuu, ettemme ole menossa tulevaisuutta kohti, vaan tulevaisuus lähestyy meitä takaapäin.’ Näin kirjoitti ystävälleen saksanjuutalainen kirjailija Rahel Varnhagen vuonna 1815. Lausuman konteksti oli 1800-luvun alun eurooppalaisen politiikan suuri myllerrys: Napoleonin tappio Waterloossa ja edistysmielisten ihanteiden väistyminen Venäjän, Preussin ja Itävallan muodostaman pyhän allianssin tieltä. Toiveet poliittisesta muutoksesta, jotka ruokkivat 1700-luvun lopun vallankumouksia, tekivät tilaa vanhoille ideoille kuninkaiden jumalallisesta vallasta sekä kirkon ja valtion liitosta. Jotain samaa liittyy vuoteen 2024. Autoritarismin ja kansallismielisyyden nousu, suurvaltojen kiihtyvä resurssikamppailu sekä uusien viestintäteknologioiden tapa tuoda esiin massayhteiskunnan huonoimmat piirteet – aivan kuin historia heittäisi eteemme filminauhan, jonka uusintoja seuraamme voimattomina. Tulevaisuus todellakin tuntuu lähestyvän takaapäin”.

Niistä aidosti perinteisistä eurooppalaisista arvoista, jotka nyt jälleen vahvistuvat ja jotka kumpuavat myös antiikin Rooman konservatiivisesta perinnöstä Euroopalle, teen selkoa 17.8.2017 päivätyssä Oikean Median artikkelissani ”Mietteitä Rooman Capitolium-kukkulalla ja Forum Romanumilla”.

Antiikin Roomasta puheen ollen:

Lähde joulukuun ensimmäisellä viikolla Radio Patmoksen kuuntelijamatkalle apostolien jalanjäljissä Roomaan, antiikin maailman keskuskaupunkiin! Tällä viikon kestävällä ja sisällöllisesti ainutlaatuisella matkalla tutustumme Roomaan sekä kulttuuri- että kirkkohistoriallisesta näkökulmasta, teologian tohtoreiden Emil Antonin ja Juha Ahvion sekä Radio Patmoksen päätoimittaja Helvi Jääskeläisen johdolla. Matkaviikon kohteisiin tutustutaan alkaen antiikin Rooman nähtävyyksistä sekä Pietarin ja Paavalin Rooman-vaiheista ja edeten kirkon varhaisten vuosisatojen kohteiden kautta keskiajan, reformaation ja modernin ajan kohteisiin. Käymme myös Barin kaupungissa Adrianmeren rannalla Apuliassa sekä Campanian Casertassa. Lisäinfoa ja ilmoittautuminen matkalle Toiviomatkojen sivustolla.