Vuosi 2022 vaihtuu vuodeksi 2023. Muistutan siitä perustavanlaatuisesta totuudesta, että Herran vuosi 2023 kuuluu Herralle Jeesukselle Kristukselle. Pyhä kolmiyhteinen Jumala hallitsee aikaa ja ajallispaikallisen historian kehkeytymistä Jeesuksen Kristuksen persoonan ja työn sekä näihin perustuvan pelastushistorian todellisuuksien pohjalta ja määrittämänä.

Aika ja sen kuluminen, vuosien seuraanto, sisältyvät Jumalan, Luojan, luomaan luomakuntaan. Historia kehkeytyy luomisesta alkaen ja syntiinlankeemuksen kautta lunastukseen sekä lopulliseen eskatologiseen täyttymykseen. Historia on teleologista, päämäärähakuista, ja tässä mielessä, siis laadulliselta luonteeltaan, edistyvää. Suoraviivaisen lineaarista tämän edistymisen toteutuminen ei suinkaan välttämättä ole, pikemminkin spiraalimaisen kierteistä. Mutta kolmiyhteisen Jumalan määräämiä ja Kristuksessa asetettuja hyviä päämääriä kohti etenevää historia joka tapauksessa on.

Tämä eteneminen tapahtuu Jumalan aikataulun mukaisesti, aikataulun, joka saattaa hyvinkin olla ihmisen näkökulmasta pitkä ja loputtomaltakin vaikuttava. Mutta tämän etenevän ajankulun ja vuosien seuraannon luonteen laatu määrittyy kristologisesti, kuten apostolit Pietari ja Paavali suoraan ja selkeästi ilmoittavat teksteissään.

Ensimmäisen Pietarin kirjeen luvun 1 jakeet 10–11 ja 20 ilmoittavat:

”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta…hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta joka vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten…”

Näin kirjoittaa apostoli Pietari, Pyhän Hengen johtamana. Vanhan testamentin profeetat ovat ennakoineet Kristuksen persoonassa ja työssä täyttyneen ajan tulon, Jumalan viimeisinä aikoina ilmoitetun ja Jumalan erityisen ilmoituksen huipentaneen Kristus-todellisuuden.

Paavalin kirjoittaman Hebrealaiskirjeen luvun 1 jakeet 1–4 puolestaan ilmoittavat:

”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja  kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän…”

Näin kirjoittaa apostoli Paavali, Pyhän Hengen johtamana. Nämä viimeiset päivät ja ajat, joihin sekä Pietari että Paavali viittaavat ja joina Kristus-todellisuus on täyttynyt, ovat Uuden liiton todellisuuksien täyttymisen päiviä, jotka alkoivat Herran Jeesuksen Kristuksen, kolminaisen jumaluuden toisen persoonan, Sanan, Jumalan Pojan, inkarnaatiosta, Sanan omaksuttua aidon ihmisluonnon erottamattomaan ja sekoittumattomaan yhteyteensä.

Etenevän ajankulun ja vuosien seuraannon luonteen laatu määrittyy kristologisesti ennen kaikkea seuraavien neljän kristologisen ja kirkko-opillisen raamatullisteologisen klassisen kristillisen totuuden säätämänä.

Ensimmäinen totuus on Kristuksen inkarnaatio, ensimmäisen joulun ihme. ”Minä uskon…Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta…”, kuten Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme. Kristus syntyi tietyssä paikassa, tiettynä aikana, tietystä inhimillisestä äidistä, 2000 vuotta sitten, todellisen historiallisesti. Johanneksen evankeliumin luvun 1 jae 14 ilmoittaa:

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”.

Kristuksen inkarnaatiosta ja syntymisestä neitsyt Mariasta ensimmäisenä jouluna alkoi suvereeni pelastushistoriallinen prosessi, joka on luonteeltaan voittoisan etenevä ja kosmisiin mittasuhteisiin lopulta päätyvä, kuten Raamatun sekä ensimmäinen että viimeinen kirja profeetallisen inspiroidusti ilmoittavat:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän”, kuten profetoidaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvun 3 jakeessa 15.

Vaimon, neitsyt Marian, siemen, inkarnoitunut Herra Jeesus Kristus, on murskaava käärmeen eli paholaisen ja hänen voimansa siitäkin huolimatta, että nämä pyrkivät epätoivoisella viivytystaistelullaan iskemään takaisin. Kristuksen suvereeni voitto on kuitenkin taattu ja ennalta profetoitu. Ilmestyskirjan luvun 12 jakeissa 4–5 puolestaan ilmoitetaan näin:

”…Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö”.

Marian Poika, Kristus, on oleva rautaisella valtikalla kansoja patriarkaalisen suvereenisti hallitseva Kuningas, joka hallitsee taivaalliselta valtaistuimeltaan, jonne on temmattu eli ylösnoussut ja taivaaseen astunut.

Toinen klassisen kristillinen totuus muodostuu Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ruumiillisen ylösnousemuksen kokonaisuudesta. Kristus ”…kärsi Pontius Pilatuksen aikana…”, kuten Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme.

Kristuksen kärsimys toteutui tiettynä todellisen historiallisena aikana ja todellisessa paikassa. Kristus kärsi, mutta Hänen kärsimyksensä oli lopullisen voittoisaa ja suvereenin voimallista. Apostoli Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeensä luvun 2 jakeessa 15 näin:

”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun”.

Kristuksen kärsimys ja kuolema merkitsivät paitsi sijaishyvitystä langenneen ihmissuvun synneistä myös voittoa kaikista turmiovalloista ja kuolemanvalloista. Christus Victor! Kristus on Voittaja! Käärmeen eli perkeleen voimien niskat ovat murtuneet, ne ovat jo, de facto, kärsineet strategisen tappion, vaikka viivytystaistelut ja -sotatoimet niiden taholta edelleen toki aktiivisesti jatkuvat.

Kristuksen voittoisa ristinkuolema ja ylösnousemus ovat, inkarnaation ohella, historian ratkaiseva käännekohta. Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen Hänen voittonsa hedelmät ja muut seuraukset alkavat väistämättä, Jumalan oman aikataulun mukaisesti, vähittäin realisoitua historiassa. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeensä luvun 6 jakeissa 3–6 näin:

”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi…”

Uusi ylösnousemuselämä Kristuksessa ei voi olla vaikuttamatta. Tämän vaikutuksen on tunnuttava ajassa ja paikassa eli historiassa. Aivan kuten Kristus itse ennakoi voittoisan ristintyönsä ja ylösnousemuksensa jälkeisiä todellisuuksia, Johanneksen evankeliumin luvun 12 jakeiden 31–32 mukaan:

”Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni”.

Herra Kristus vetää, historian kuluessa, kaikki eli kaikenlaisia yksilöitä, perhekuntia ja kansakuntia tykönsä. Tämä perustuu siihen, että Hän todellakin on taivaaseen ja taivaalliselle valtaistuimelleen Isän oikealle puolelle astunut Kuningas, Yliherra, jolla on valta.

Kolmas totuus on Kristuksen taivaaseenastuminen. Kristus ”…nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella…”, kuten Apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti uskomme. Apostolien tekojen luvun 1 jakeiden 9–11 mukaisesti:

”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ’Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän’”.

Tässä taivaaseenastumisessa oli kyse siitä, minkä profeetta Daniel oli Vanhan testamentin päivinä ennustanut näin, Danielin kirjan luvun 7 jakeissa 13–14:

”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä”.

Näissä jakeissa kulkusuunta on selvästi alhaalta ylöspäin ja jakeissa ennakoidaan, millainen vaikutus Kristuksen taivaaseenastumisella tulee ajallisen historian kannalta olemaan. Kansakunnat ja kielet tulevat päätymään Kristuksen herruuteen. Samaa profetoivat trinitaaris-kristologiset Psalmin 2 jakeet 6–9:

”’Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni’. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ’Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perintöosaksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät’”.

Näin Psalmi 2 ennakoi maailmanhistorian kulkua Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeisenä Uuden liiton aikana ja samoihin todellisuuksiin liittyen kuin mistä Ilmestyskirjan luvun 12 jae 5 puhuu. Kuten myös Psalmin 110 jakeet 1–2:

”Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi’. Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista: hallitse vihollistesi keskellä”.

Uuden testamentin puolella apostoli Paavali tulkitsee, Vanhan testamentin tekstiä Pyhän Hengen inspiroimalla tavalla kristologisen oikein tulkiten, Psalmin 110 jakeiden täyttyneen nimenomaan Kristuksen taivaaseenastumisessa ja Isän oikealla puolella nyt toteutuvassa Kristuksen kuninkaallisen suvereenissa hallinnassa, joka on huipentuva vielä tulevaisuudessa tapahtuvaan Kristuksen toiseen tulemukseen, kuten Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvun 15 jakeet 22–28 osoittavat.

Neljäs klassisen kristillinen totuus muodostuu Kristuksen kirkolleen antamasta lähetystehtävästä, missiosta, lähetyskäskystä, ja siitä arvovaltaisesta voimasta, joka käskyn takaajana on. Herra Jeesus Kristus itse käski seuraavasti, Matteuksen evankeliumin luvun 28 jakeiden 18–20 mukaisesti:

”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti’”.

Myös inkarnoituneen Välimiehen tehtävänsä kannalta Kristuksella on kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä ja tällä vallalla Kristus on lähetyskäskynsä käskenyt ja katsoo päältä, että käsky myös täyttyy. Lähetyskäsky, kirkon missio, kumpuaa taivaaseenastumiseen liittyvistä kuninkaallisista ja suvereenin patriarkaalisista todellisuuksista, jotka tullaan kokemaan myös ajallisen pelastushistorian tasolla, konkreettisesti kansakuntien ja kielten keskuudessa, kuten Psalmit 2 ja 110 sekä Danielin kirjan luku 7 ja Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luku 15 ennakoivat.

Pane merkille, että Kristus on todellakin käskenyt tehdä opetuslapsiksi eli evankeliumin vastaanottaneiksi kaikki kansat, ei vain joitakin yksilöitä sieltä tai täältä. Evankeliumi ja Kristuksen herruus Uuden liiton armonvaltakuntineen ovat etenevä kansakuntien keskuudessa, koska Kristus tahtoo näin ja koska Kristuksella on kaikki valta varmistaa, että Hänen tahtonsa myös toteutuu.

Kristuksen valtakunta etenee evankelisen sananjulistuksen ja Kristuksen asettamien sakramenttien, armonvälineiden, kuten etenkin pyhän kasteen toimittamisen, kautta ja myötä. Kristus on velvoittanut kirkkonsa julistamaan ja opettamaan apostolista uskonoppia, apostolista uskonsääntöä, yhden pyhän kolmiyhteisen Jumalan eli Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä ja voimassa. Meidän on syytä ymmärtää ja käsittää, että tämä voima on ”ylenpalttisen suuri”, kuten Paavali ilmoittaa Efesolaiskirjeen luvun 1 jakeissa 19–23:

”…ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme — sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää”.

Tällainen on Kristuksen kosminen herruus. Tämän herruuden valtakunta etenee historiassa Kristuksen seurakunnan, kirkon, etenemisen myötä, osaltaan myös tulevana vuonna 2023. Evankelinen totuus ja uskontunnustus Kristuksesta elävän Jumalan Poikana etenee ja voittaa historiassa, koska Kristus itse ennakoi näin, Matteuksen evankeliumin luvun 16 jakeiden 15–18 mukaan:

”Hän sanoi heille: ’Kenenkä te sanotte minun olevan?’ Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.’”.

Sitä, mitä Kristus rakentaa seurakuntansa kautta ja myötä, eivät tuonelan portit eli strategisessa puolustusasemassa olevat paholaisen jumalattomat voimat voita. Ne ovat jo hävinneet taistelunsa. Kirjani Raamatun sanoma: Kirja kirjalta Sinulle (Kuva ja Sana, 2022) sivuilla 141–142 kirjoitan seuraavasti, ”Jeesus Kristus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra” -otsikon alla, Ilmestyskirjan luvun 19 jakeiden 9–16 jälkeen:

”Ja hän sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!’ Vielä hän sanoi minulle: ’Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat’. Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: ’Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.’ Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.”

”Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.”

Ilmestyskirja eli Johanneksen ilmestys, on apostoli Johanneksen laatima kirja. Ilmestyskirja on mitä todennäköisimmin kirjoitettu 60-luvun puolivälissä jKr. Patmos-saarella, jonne apostoli Johannes oli karkotettuna kristillisen uskonsa tähden Rooman keisari Neron toimeenpanemien ensimmäisten valtiollisten kristittyjen vainojen aikana. Kuten kirja alkujakeissaan tuo ilmi, kirjan sisältö muodostuu Jeesuksen Kristuksen apostolilleen antamasta ilmestyksestä, joka paljastaa sen, ”mitä pian tapahtuman pitää”.

Ilmestyskirjan profeetallisten näkyjen toteutuminen lähti siis liikkeelle jo Johanneksen oman ajan tapahtumista. Ennen kaikkea Ilmestyskirjan profeetalliset sanat ovat ”totisia Jumalan sanoja”. Ilmestyskirja osoittaa kautta linjan, että ”Jeesuksen todistus on profetian henki”. Keskeinen todistus Jeesuksesta ja Hänen kuninkaallisesta herruudestaan ja Hänen valtakuntansa ja Sanansa voittoisasta etenemisestä kansakuntien keskuudessa kautta koko Uuden liiton aikakauden tuodaan esiin luetuissa jakeissa 11–16. Johannes näkee näyssä ”taivaat auenneina” ja sen saman ”valkoisen hevosen” ja ratsastajan, jonka mainitsee kirjansa luvun 6 jakeessa 2, ja jonka mukaan valkean hevosen ratsastaja ”lähti voittajana ja voittamaan”.

Johannes näkee tässä näyssä, mitä on tapahtuva ajallisessa historiassa sen jälkeen, kun Herra Jeesus Kristus on pilvessä nousten astunut taivaaseen valtaistuimelleen ja ryhtynyt hallitsemaan, kuten jo profeetta Daniel oli ennakoinut kirjansa luvun 7 jakeissa 13–14, siis tähän tapaan: ”ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä…”

Apostoli Johannes kirjoittaa, viitattujen jakeiden mukaisesti, Pyhän Hengen inspiroimassa ja Herran Kristuksen antamassa näyssä, että Jeesus Kristus on Kuningasten Kuningas ja herrain Herra, persoonallinen Jumalan Sana, Soturi ja korkein Yliherra, jonka valtakunta tulee aikojen kuluessa etenemään kansakuntien keskuudessa voittoisasti Jumalan kirjoitettuun Sanaan eli Pyhään Raamattuun perustuvan lain ja evankeliumin julistuksen vaikutuksen myötä.

Johanneksen näyssä ilmoitetaan, että Kristus, valkealla hevosella ratsastaja, ”sotii” suustaan lähtevän ”terävän miekan” avulla ja voittaa sillä ”kansat”. Tämä miekka on, kuten Ilmestyskirjan luvun 1 jae 16, Toisen tessalonikalaiskirjeen luvun 2 jae 8 sekä Hebrealaiskirjeen luvun 4 jae 12 osoittavat, Kristukseen itseensä nojaava Jumalan Sana, raamatullinen lain ja evankeliumin julistus, joka on vaikuttavan käännyttävä ja pelastava armonväline Pyhän Hengen voimassa.

Tämän raamatullisen Sanansa kautta Kristus tulee väkevästi vaikuttamaan Uuden liiton armonvaltakuntansa edistymistä maailman kansakuntien keskuudessa, alkaen ensimmäisestä tulemuksestaan 2000 vuotta sitten ja jatkuen aina siihen asti, kunnes tapahtuu Kristuksen ruumiillinen ja historiallinen toinen tulemus ja sen yhteydessä tapahtuvat tuomiot.

Tätä Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta me saamme odottaa luottavaisin, rauhallisin ja kiitollisin mielin Kristuksen kuninkaalliseen armoon ja suojelukseen tukeutuen ja tietäen, että kun me sitoudumme Jumalan Sanaan ja pidämme kirkkaasti ja kompromissitta esillä raamatullista lakia ja evankeliumia, me olemme, armosta ja loppuun asti kestävällä tavalla, historian Herran ja Voittajan puolella.

Edellä lainatusti kirjoitan kirjassani Raamatun sanoma.

Niinkin on, että kaikenlaista vastarintaa tulee kyllä jatkossakin esiintymään, mutta se häviää lopulta!

Kaiken edellä esitetyn nojalla on selvää ja tulee pitää kirkkaana mielessä, että myös kohta alkava Herran vuosi 2023 kuuluu voittoisasti Jeesukselle Kristukselle ja Hänen valtakunnalleen.