Teologian tohtori Ville Mäkipelto ja teologian maisteri Paavo Huotari ovat julkaisseet aiheeltaan erittäin mielenkiintoisen ja jo keskustelua herättäneen populaarin teoksen akateemiseen raamatuntutkimukseen liittyvistä tekstikritiikin alan kysymyksistä. Kirja on nimeltään Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Helsinki: Otava, 2023). Kirja on varmasti tutustumisen arvoinen.

Kirjan sisältöä ovat arvioineet esimerkiksi eksegeetit ja teologian tohtorit Eero Junkkaala 11.4.2023 päivätyssä Seurakuntalaisen artikkelissaan ”Onko oikea Raamattu olemassa?” ja Matti Kankaanniemi Facebook-sivuillaan. Kuten ilmenee Ariel Neulaniemen 23.4.2023 päivätystä Seurakuntalainen-artikkelista ”Raamatun teksti muuttunut tai muutettu ajan saatossa – Entä sitten Ville Mäkipelto ja Matti Kankaanniemi?”, Kankaanniemi ja Mäkipelto keskustelevat kirjasta Dei Plus -palvelusta kuunneltavasti. Kirjaan liittyvää julkisuutta arvioi tohtori ja dosentti Timo Eskola 8.4.2023 päivätyssä Dosentin kammiosta -blogissaan ”YLE ja tieteellinen raamattufundamentalismi”.

Kattavan ja 19.4.2023 Luterilainen.net-sivustolla julkaistun arvion Sensuroitu-kirjasta on laatinut eksegetiikasta maisteroitunut pastori Aki Lahti, ”Kirja-arvostelu: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia”. Lahden arvio kannattaa lukea ajatuksella. Lainaan seuraavassa Lahden arvioartikkelin alkua:

”Suomenkielellä on ilmestynyt uusi Raamatun tekstikritiikkiä esittelevä populaari teos Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. Sen ovat kirjoittaneet teologian tohtori ja tubettaja Ville Mäkipelto sekä teologian maisteri ja tohtorikoulutettava Paavo Huotari. Kirjan sisällön voisi kirjoittajien näkökulmasta tiivistää, niin kuin he tekevät kirjan esipuheessa, seuraavasti:

’Kirjamme sisältö kumpuaa suurelta osin akateemisesta tekstikriittisestä tutkimuksesta, jonka harjoittajia molemmat kirjoittajat ovat. Esittelemme kansantajuisesti suomeksi monia sellaisia vanhimmissa käsikirjoituksissa havaittavia muutoksia, joita tekstikriittinen tutkimus paljastaa. Muutokset voi yleisesti jakaa tahattomiin virheisiin ja tahallisiin muokkauksiin, ja kirjamme keskittyy erityisesti viimeksi mainittuihin. Kirjurien tekemiin tahallisiin muokkauksiin perehtyminen osoittaa, että mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei ole koskaan ollut olemassakaan.’ (s.4)

Kirjoittajat kuitenkin esittelevät vain aika suppeaa otantaa tekstikriittisen tutkimuksen tuloksista, jättäen ison siivun pimentoon. Tämä on toki ymmärrettävää lyhyehkössä populaarissa kirjassa, mutta silti kirja antaa melkoisen yksipuolisen kuvan tekstikritiikistä.”

”Kirja vähintään epäsuoraan väittää edustavansa tekstikriittistä tutkimusta, mutta tulee valinneeksi käytännössä aina ne Raamatun kannalta ikävimmät ratkaisut, erilaisten ratkaisujen valikoimasta, usein sinänsä aitojen tekstikriittisten ongelmien kohdalla. Tästä ja monista klassista kristinuskoa ja jopa Raamattua herjaavista sanavalinnoista saattoi päätellä kirjoittajien taustan Raamatun kanssa. Lopulta kumpikin kirjoittaja paljastaa kirjan epilogissa taustakseen varsin ikävänkuuloisen helluntailaisuuden ja sen, että he ovat ottaneet siipeensä näissä piireissä ja muuttaneet käsitystään Raamatusta näiden vaiheiden seurauksena.”

”Henkilökohtaisia puheenvuoroja lukiessa tulee väistämättä mieleen, että kaksi kaltoinkohdeltua entistä helluntainuorta ovat löytäneet onnen ja laastarin haavoihinsa Helsingin yliopiston eksegeettien huomasta.”

”Tämän he puoliksi tunnustavatkin esimerkiksi kirjoittamalla: ’Kirjan sisältö on kummunnut tutkimuksesta, mutta meille kirjoittajille Raamatun muutokset ovat läpeensä henkilökohtainen aihe. Me emme ole pelkästään alan tutkijoita, vaan myös meidän suhteemme Raamattuun on elämänhistoriamme aikana muuttunut monta kertaa.’ (s. 170) Ja: ’Kirjaamme ei olisi syntynyt ilman Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan väkeä ja pitkää tutkimushistoriaa. Suuret kiitokset väitöskirjojemme ohjaajille Juha Pakkalalle, Anneli Aejmelaeukselle ja Tuukka Kauhaselle. Pakkalan opetus ja tutkimus käsikirjoitusten välisistä toimituseroista on vaikuttanut suuresti kirjamme syntyyn.’ (s. 176).”

Sensuroitu-kirjan kirjoittajat tuovat varsin selkeästi esiin sen, mistä heidän sekä henkilökohtaiset että koulukunnallisakateemiset esiymmärrykselliset sitoumuksensa ja motiivinsa kumpuavat. Kuten kaikkien kirjojen kohdalla, nämä kirjoittajien itsensä ilmoittamat sitoumukset ja motiivit on toki hyvä pitää mielessä kirjan ajatuksenjuoksua ja johtopäätösten oikeellisuutta ja pätevyyttä arvioitaessa.

Olen itse käsitellyt Sensuroitu-kirjan käsittelemiä kysymyksiä Johdatus Raamatun syntyhistoriaan, Osa 1: Raamattu Jumalan ilmoituksena (Kuva ja Sana, 2015) -kirjani sivuilla 97–105, otsikon ”Raamatun sanallisesti inspiroitu teksti on paikallistettavissa ja ymmärrettävissä” alla ja alaotsikoiden ”Raamatun alkuteksti on palautettavissa ennalleen”, ”Vanhan testamentin tekstin historia ja säilyminen”, ”Uuden testamentin tekstin historia ja säilyminen” sekä ”Raamattua voidaan tulkita oikein” mukaisesti. Vanhan ja Uuden testamentin kirjojen historiallisuutta käsittelen puolestaan Johdatus Raamatun syntyhistoriaan, Osa 2: Vanha ja Uusi testamentti (Kuva ja Sana, 2018) -kirjani sivuilla 21–38 ja 223–245.

Pasi Turusen isännöimä 7-osainen videoluentosarja, jossa luennoin otsikolla ”Johdatus Raamatun syntyhistoriaan”, on kokonaisuudessaan katseltavissa ja kuunneltavissa Patmos Lähetyssäätiön nettiraamatunopetussivustolta. Suosittelen etenkin osaa 5: ”Raamatun alkutekstin säilyminen”, jossa perustelen pääkohdittain ja Johdatus-kirjojeni pohjalta sen, että Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu ja että alkuteksti on luotettavasti paikallistettavissa.

Aihepiiriin liittyy myös osuvasti Uuden testamentin eksegetiikan professori Craig A. Evansin paneutumisen arvoinen teos Jeesus-huijaus paljastuu (Kauniainen: Perussanoma, 2015).

Lue 24.1.2020 julkaistu Patmos-blogiartikkelini ”Apostolinen uskontunnustus määrittelee klassisen kristinuskon”. Varsinkin artikkelin alkuosassa esiin tuodut historialliset todellisuudet kannattaa pitää mielessä, kun itse tykönään pohtii Sensuroitu-kirjassa esitettyjä näkemyksiä.

Historiallinen tosiasia on, että Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu.