Tässä artikkelissa käsittelen tiistaina marraskuun viidentenä päivänä käytäviä USA:n presidentinvaaleja, joiden ääntenlaskennan tuloksia osavaltioittain aletaan saada Suomen aikaan keskiviikon puolella aamuyöllä ja aamulla. Nyt kun USA:n presidentinvaalit jälleen käydään, on hyvä palauttaa ensin mieleen, mitä oikeasti tapahtui edellisten vaalien yhteydessä vuonna 2020.

Siitä, mitä kaikkea silloin tapahtui ja miksi vuoden 2020 vaalit olivat ennenkuulumattoman poikkeukselliset, vilpilliset ja USA:n perustuslain kirjaimen kannalta varsin ongelmallisesti toimeenpannut, kirjoitin esimerkiksi seuraavissa artikkeleissa: ”USA:n presidentinvaalit 2020, vaalivilppi ja sen todisteet”, Oikea Media, 7.2.2021; ”Presidentti Trump toistamiseen virkarikossyytteeseen”, Oikea Media, 16.1.2021, ja ”USA:n vaalit: Äänien vai äänestyslippujen laskeminen?”, Oikea Media, 18.11.2022.

Vertaa kaikkea sitä, mitä kirjoitin näissä sekä Patmos-blogin että Oikean Median artikkeleissani vuosina 2021–2022 siihen, mitä professori ja dosentti Markku Ruotsila kirjoittaa akateemisen tieteellisin lähdeviittein kattavasti varustetun ja tuoreesti julkaistun Trumpin Amerikka: Yhdysvallat kulttuurisotien taistelukenttänä (Basam Books, 2024) -teoksensa sivuilla 379–445. Kyseisiltä sivuilta on luettavissa Ruotsilan kirjan kymmenes pääluku, otsikoltaan ”Varastetut vaalit?”.

Ruotsila korostaa, että toisaalta mitään pelkistetyn yksiselitteistä ja kaikenkattavaa viimeistä sanaa siitä, mitä USA:n vaaleissa 2020 ja tammikuussa 2021 kokonaisuudessaan tapahtui ja siitä, mitä tämä kaikki tapahtunut todella USA:n historiassa merkitsee, ei voida vielä lausua, mikäli pitäydytään kurinalaisesti de facto -todistusaineiston ja tunnettujen tekijöiden perustuksella. Tuntemattomia ja tutkimattomia tekijöitä on vielä runsaasti. Mutta toisaalta Ruotsila vyöryttää kyseisillä teoksensa sivuilla esiin sen de facto -tosiasia-aineiston, joka dokumentoidusti jo on tiedossa ja josta ei vallitse epäselvyyttä.

Tämän akateemisin viittein vahvistetun tosiasia-aineiston Ruotsila on jäsentänyt seuraavien alalukuotsikoiden alle: ”Vaalit pandemian varjossa”; ”Vaalivilpin anatomia”; ”Vallankaappausyritys ja kapina?” ja ”Sisällissodan partaalla”. Kun huolellisesti, viitteineen kaikkineen, luet mainitsemani 60 sivua Ruotsilan kirjasta huomaat, että Ruotsilan esittämä akateemisin viittein vahvistettu tosiasia-aineisto osoittaa, että omat samoja asioita käsitelleet artikkelini vuosilta 2021–2022 sisältävät varsin realistista ja todenperäistä asiaa.

Ruotsila nostaa esiin etenkin neljä tosiasiaa, jotka tekivät vuoden 2020 presidentinvaaleista ja niiden muodollisesta tuloksesta erittäin ongelmalliset.

Ensimmäinen fakta on, että vaalit eivät täyttäneet kansainvälisesti tunnustettujen rehellisten vaalien tunnusmerkistöä. Media ei kohdellut ehdokkaita tasapuolisesti ja toisaalta jopa aktiivisesti sensuroi Trumpin viestejä ja toisaalta sensuroimalla suojeli Joe Bidenia kaikelta hänen kannaltaan kriittiseltä skandaaliuutisoinnilta. Tätä sensurointia Biden-kampanjaorganisaatio harjoitti yhteistyössä someteknojättien ja liittovaltion tiedusteluviranomaisten kanssa. Toinen fakta on, että demokraatit estivät aktiivisesti itselleen haitallisten kolmansien puolueiden ehdokkaiden pääsyn ehdokaslistoille.

Kolmas fakta on, että vaali- ja äänestysjärjestelmää muutettiin pikaisella aikataululla ennen vaaleja useissa keskeisissä vaa’ankielivaltioissa. Nämä muutokset tehtiin koronapandemian edellyttämäksi katsottuihin poikkeusoloihin vetoamalla ja muutokset toteuttivat demokraattipuolue ja Bidenin kampanjaorganisaatio ja näiden palveluksessa olleet 600 juristia ja 10000 vapaaehtoista eri puolilla USA:ta. Lakimuutosprojektin johdossa toimi demokraattilakimies Marc Elias, Hillary Clintonin lakimies ja vuoden 2016 Trump-vastaisen ja täysin vailla mitään todellisuuspohjaa olleen ja poliittisesti motivoidun Russia Collusion -salaliittoteorian lanseeraaja. Äänestys- ja äänestyslippulaskenta-aikoja pidennettiin, äänestyslippujen ja äänestyslipun jättäjän identiteetin tarkastamista löysennettiin ja postiäänestäminen sekä yksityinen postiäänten keräileminen, varastoiminen ja jälkikäteen korjailu tehtiin helpoksi. Tällaiset tarkoitushakuiset lakimuutokset saivat aikaan olosuhteet, joissa, kuten Ruotsila kirjoittaa: ”Tie vaalivilpille oli avoinna”. Äänestyskoneiden toimintaankin liittyi perusteltuja epäilyksiä, joita, kuten Ruotsila toteaa, olivat ennen vuotta 2020 esittäneet nimenomaan demokraatit.

Neljäs tosiasia on painavin ja perustuslaillisesti vakavin ja leimallista nimenomaan vuoden 2020 vaalijärjestelyille. Edellä mainitut erikoiset ja ongelmalliset vaalijärjestelmän äänestyslakimuutokset hyväksyttiin ja otettiin käyttöön osavaltioiden demokraattikuvernöörien ja demokraattien mandaatilla toimivien osavaltio-oikeusistuimien tuomareiden päätöksillä. Vakavan laittomuuden tällaisesta hyväksymismenetelmästä tekee se, että USA:n perustuslaki sallii tällaisten lakimuutosten tulevan tehdyiksi presidentinvaalien osalta vain osavaltion edustuksellisen lainsäädäntöelimen päätöksellä. Vuoden 2020 erikoiset demokraattiaktivistien toimeenpanemat äänestyslakimuutokset olivat siten kauttaaltaan laittomia, perustuslain vastaisia. Professori ja dosentti Markku Ruotsila kirjoittaa kirjansa sivulla 419 seuraavasti:

”Tällaiset perustuslain rikkomukset olivat Trumpin vaalivilppiväitteiden keskeisin peruste. Hänen ja hänen kannattajiensa mieluiten käyttämä ilmaisu ’vaalivilppi’ johti harhaan, sillä oikeasti kysymys oli äänestys- ja ääntenlaskentajärjestelmän laittomasta muuttamisesta ja siten annettujen äänten laskemisesta. Tässä oli syy useimmille niistä yli viidestäsadasta oikeustapauksesta, jotka oli käynnistetty jo ennen vaalipäivää, osa Trumpin kampanjaorganisaation toimesta ja osa toisten aloitteesta. Tässä oli koko ajan ydinasia”.

Sivulla 420 Ruotsila toteaa keskeisen tosiasian:

”Toisin kuin valtamedian sittemmin valloittanut narratiivi väitti, vuoden 2020 vilppiväitteitä käsitelleet oikeusistuimet eivät suinkaan todenneet niitä perusteettomiksi. Trump hävisi suuressa osassa noita nostamiaan oikeustapauksia, voitti joissain, mutta useimmat niistä eivät koskaan edes edenneet todistekäsittelyyn, eikä niiden meriiteistä sen tähden koskaan annettu lopullista lainvoimaista päätöstä. Harvoista meriittikäsittelyyn päätyneistä kanteista Trump voitti huomattavan enemmistön. Useimpien kanteiden meriittikäsittelyt kuitenkin evättiin lähtökohtaisesti, ja näin tehtiin puhtaasti lakiteknisistä syistä…”

Nämä lakitekniset muodolliset syyt liittyivät siihen, kuka voi missäkin asiassa kanteita nostaa ja milloin haasteita voidaan nostaa. Trumpin niin sanottu Suuri valhe eli väite vuoden 2020 vaalien laittomuudesta ja vilpillisyydestä ei todellisuudessa ole ensinkään mikään valhe eikä mielipuolisen patologinen ja demokratiaa uhkaava salaliittoteoretisointi. Asia on todellisuudessa täysin päinvastoin. Todellista Suurta valhetta ja todellista demokratiaa uhkaavaa vaarallisuutta on Trumpin Suuri valhe -propagandanarratiivin toistelu ja levittäminen sekä sen toistelu, että oikeusistuimet ovat todenneet Trumpin väitteet perusteettomiksi.

Siitä, millaista poliittisesti tarkoitushakuista vilppiä mitä ilmeisimmin vuoden 2020 vaaleissa harjoitettiin, perustuslaittomien vaalilakien muuttamisten luomissa suotuisissa olosuhteissa, voi lukea alussa viitatuista dokumentoiduista blogiartikkeleistani.

Kaikki edellä esitetty vuoden 2020 vaaleihin liittyvä on tärkeää pitää edelleen mielessä myös nyt, vuoden 2024 vaalien yhteydessä, koska Ruotsilan kirjassaan esiin nostamat ja tieteellisesti dokumentoimat vaaliprosessiepäkohdat ja perustuslaittomuudet ovat edelleen voimassa osassa vaa’ankielivaltioita kuten vaalien kannalta erityisen ratkaisevassa Pennsylvaniassa, vaikka joiltain osin näitä vuoden 2020 epäkohtia on useissa osavaltioissa korjattukin. Näin ollen sama vaalivilpin toteutusmahdollisuus kuin vuonna 2020 on edelleen osiltaan olemassa edelleen nytkin, vuonna 2024.

Jos siis USA:n presidentinvaaliprosessi äänestyslippujen laskemisineen vaa’ankieliosavaltioissa ja niiden ratkaisevimmissa piirikunnissa etenee samaan tapaan kuin vuonna 2020, lopputulos on toki jälleen Donald Trumpin häviö. Mutta jos vaalit toteutuvat nyt tällä kertaa edes jotenkin laillisesti, on Donald Trump vahvoilla ja mitä todennäköisimmin voittaa, päätyen presidentiksi toiselle kaudelleen.

Kuten Pekka Mykkänen tuo esiin 27.10.2024 päivätyssä Helsingin Sanomien artikkelissaan ”Hiuskarvan varassa”, jonka ingressin mukaan ”Trumpin voitto Clintonista 2016 perustui alle 80 000 äänen kahmimiseen juuri oikeissa osavaltioissa. Bidenin voitto Trumpista oli vielä pienempi tiukimpien osavaltioiden tuloksilla mitaten”, ratkeavat vaalit nytkin seitsemässä vaa’ankielivaltiossa ja pienillä marginaaleilla. Ratkaisevat osavaltiot ovat, kuten 2020 vilppivaaleissa, Pennsylvania, Michigan, Wisconsin, Arizona, Nevada, Georgia ja Pohjois-Carolina.

Merkille pantavaa todellisuutta on viime viikkoina ollut se, että Trumpin kannatus on koko ajan vahvistunut. Tämä asiaintila käy ilmi esimerkiksi Ina Kauppisen 8.10.2024 päivätystä IltaSanomien artikkelista ”USA:n presidentinvaalien vedonlyöntikertoimet keikahtivat”, ja Jari Aleniuksen 26.10.2024 päivätystä IltaSanomien artikkelista ”Trump jatkaa nousuaan – tämä on Yhdysvaltain kannatusmittausten tilanne nyt”.

Jos presidentinvaalit toteutuvat nyt laillisesti, Trump mitä todennäköisimmin voittaa, koska hänen johdonmukaisesti edustamansa talousnationalismi, maahanmuuttopatriotismi ja -realismi sekä yleinen arvokonservatiivinen vastareaktio kaikkea ison rahan tukemaa tuhoisaa vasemmistoradikalismia kuten etenkin woke-ideologista pakotusta vastaan, nauttivat erittäin laajaa ja kattavaa kannatusta amerikkalaisten keskuudessa.

Amerikkalaiset ymmärtävät hyvinkin, että Trump ja MAGA-konservatismi ajavat sen vanhan kunnon USA:n ja tavallisen työtätekevän ja yrittävän amerikkalaisen asiaa, kun taas, kuten Eric Bordenkircher osoittaa 28.10.2024 päivätyssä The European Conservative -artikkelissaan ”Kamala Harris: Globalist”, Kamala Harris ja demokraattikoneisto ajavat tavallisten amerikkalaisten kannalta turmiollista etuoikeutetun globalistisen eliitin rahalla voideltua ja isänmaatonta asiaa.

Kuten käy ilmi Hannah Knudsenin 23.10.2024 päivätystä Breitbart-artikkelista ”Donald Trump: Unlike Kamala ‘We Embrace Followers of Jesus’”, Trump toivottaa tervetulleiksi riveihinsä ne, jotka uskovat ja julistavat, että Jeesus on Herra, kun taas Harris ilmoittaa, että näin uskovilla ja julistavilla ei niinkään ole tarvetta hänen joukoissaan. Paljonpuhuvaa tämäkin asiaintila, josta varsinkin amerikkalaiset kristityt ovat hyvin selvillä.

Mutta jos pitäisi nimetä yksi teema, joka on näiden vaalien keskeisin, on se nimettävissä kysymykseksi laittomasta maahanmuutosta, kuten selviää Ilmari Reunamäen 18.10.2024 päivätystä Yle-artikkelista ”Analyysi: Trumpin puhe maahanmuuttajista on yhä rajumpaa – ja hänen linjansa on voittanut enemmistön puolelleen”, jonka ingressissä todetaan: ”Jos Trump voittaa vaalit, hän voittaa ne maahanmuuttopolitiikkansa ansiosta, ei siitä huolimatta, kirjoittaa Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Ilmari Reunamäki”. Vaalien keskeisin kysymys on, mitä tehdä laittomalle maahanmuutolle ja maassa jo oleville laittomille maahanmuuttajille, joita on ainakin 12 miljoonaa tai jopa kymmeniä miljoonia?

Trumpin MAGA-ratkaisu on laittomasti maassa oleskelevien massakarkotukset, vuoden 1954 Operaatio Wetbackin malliin, Meksikon-vastaisen rajamuurin loppuun saattamisineen. Amerikkalaisten yleinen mielipide on yhä enemmän kallistunut Trumpin linjalle. Harris ja demokraatit ylisummaan ovat halukkaita antamaan kaikille laittomille maahanmuuttajille armahduksen, amnestyn, ja myös kansalaisuuden äänestysoikeuksineen, jolloin seurauksena olisi, että tällaisen ”lahjan” tarjonnut demokraattipuolue saisi lopullisen yliotteen ja yksipuolueaseman USA:ssa näiden miljoonien yhtäkkisten demokraattilisä-äänestäjien myötä. Tämä tietäisi nykymuotoisten Yhdysvaltojen lopullisinta loppua.

Kannattaa lukea Roger Kimballin ”If Kamala Harris Wins” -artikkeli “Freedom, once lost, is lost forever” -ingresseineen The American Mind -julkaisussa 17.10.2024, sekä Kimballin The American Greatness -julkaisun 20.10.2024 päivätty artikkeli “2024 Election Showdown: Harris’s America vs. Trump’s Comeback”, jonka ingressin mukaan “Were Kamala Harris elected, the ‘fundamental transformation of the United States of America’ into a one-party socialist redoubt would be complete”, kuten myös Scott McConnellin 15.10.2024 päivätty artikkeli “What’s at Stake in 2024” ingressinään “The election will have global consequences, and not just for foreign policy” The American Conservative -julkaisusta.

Pekka Mykkänen puolestaan kirjoittaa toisesta näiden vaalien avainkysymyksestä 19.10.2024 julkaistussa Helsingin Sanomien artikkelissaan ”Donald Trumpin ja Kamala Harrisin sanasota kiihtyi tasolle, jota ei ole aiemmin nähty – samaan aikaan Trump ampaisi ohi tärkeässä ennusteessa”, ingressinään ”Trump nimesi demokraatit Kiinaa ja Venäjää pahemmiksi vihollisiksi. Harris otti käyttöönsä aggressiivisemman sävyn ja varoitti Trumpin ’fasismista’”.

Tämä toinen ratkaiseva peruskysymys on: Ovatko USA:n pahimmat viholliset ulkopuolella vai sisäpuolella? Trumpin mukaan pahin vihollisuus kumpuaa USA:n sisältä eli the Deep State -eliittihallinnosta ja sen sponsoroimista marxistiradikaaleista. Harrisin mukaan pahimmat viholliset ovat ulkopuolisia eli Venäjä, Kiina ja näiden kaltaiset. Toki Harrisin mukaan, kuten nyt myös ”yllättävän” samanaikaisesti peukaloitujen ja vahvassa poliittisessa kontrollissa olevien Wikipedia-artikkeleiden mukaan, Trump itse on fasisti, joten hän on kaiken päävihollinen ja tietenkin kytkyssä USA:n ulkopuolisiin vihollisiin. Näistä teemoista voit kuunnella enemmän Patmosplussan ohjelmakirjaston arkistossa 27.10.2024 päivätystä Ajankohtafoorumi-jaksosta nimeltään ”USA:n presidentinvaalikamppailun loppumetrit”.

Joka tapauksessa tilanne on nyt se, että Trump on vahvassa nosteessa ja hänen sanomansa resonoi kautta linjan amerikkalaisten keskuudessa. Trumpin vahvan kannatuksen ja mitä todennäköisimmän vaalivoiton syvät juuret ovat löydettävissä esimerkiksi seuraavan kahden artikkelin sisällöstä.

Elina Väntösen 26.10.2024 päivätyssä Helsingin Sanomien artikkelissa ”Taistelu miesten tulevaisuudesta”, jonka ingressin mukaan ”Nuoret miehet ovat kuulleet Donald Trumpin kutsun. Kovan jätkän aura iskee moniin ja lujaa”, puhuu 23-vuotias alabamalainen tehdastyöläinen Daniel Gibson, esimerkiksi seuraavasti:

”Trump on aina osannut puhutella niitä, joita muut eivät näe. Vuonna 2016 hän kohdensi sanansa valkoiselle työväenluokalle ja taantuviin tehdaskaupunkeihin, jotka olivat joutuneet rakennemuutoksen uhriksi. Nyt hän yrittää saada taakseen nuoria miehiä, joiden puolestapuhujat ovat käyneet vähiin. Monet erityisesti kaupunkien ulkopuolella asuvat miehet kokevat ajautuneensa yhteiskunnallisen hierarkian pohjalle. Duunarien palkat ovat alkaneet junnata paikoillaan, ja koulussa pojat ovat jääneet tytöistä jälkeen. Miesten itsemurhien määrä on kääntynyt kasvuun ja eliniänodote laskuun. Monista miehistä tuntuu, että heidän ongelmiaan vähätellään. Jonkin toisen väestöryhmän huolet ovat aina painavampia. Siitä tunteesta Trump on löytänyt jalansijan. Hän vierailee nuorten miesten suosimissa podcasteissa ja Youtube-kanavilla, joista valtaväestö ei ole koskaan kuullut. Hän tuottaa omalaatuisia sosiaalisen median sisältöjä. Vaikka hän on 78-vuotias, ne uppoavat. Viesti on selvä: näen teidät, arvostan teitä. Pelkästään sillä hän saa aikaan enemmän kuin moni muu. Trump ei ole tyypillinen poliitikko, Gibson sanoo. ’Hän on kansanmies, joka ymmärtää oikeasti tavallisten ihmisten huolia.’”

Väntösen artikkelissa todetaan näinkin:

”Trumpista ei tee nuorten miesten silmissä erityistä se, mitä hän lupaa. Hänestä tekee erityisen se, millainen hän on. Hän on viihdyttävä, huumorintajuinen ja värikäs, Gibson luettelee. Iso osa viehätystä on arvaamattomuus: Hän on showmies, joka voi tehdä tai sanoa mitä vain. Häntä kuuntelee ilokseen, viihtyäkseen. Harvasta poliitikosta voi sanoa samaa. Eikä pidä unohtaa sitä, millainen mies Trump on. Gibsonin lapsuuden idoli oli Batman, mutta julkisuuden henkilöitä hän ei muista katsoneensa ylöspäin – ennen Trumpia. Trump on hyvä esikuva, hän sanoo. Ex-presidentti on osoittanut Gibsonin mielestä periksiantamattomuutta ja rohkeutta. Kun Trump heinäkuussa joutui ensimmäisen salamurhayrityksen kohteeksi, hän ei paennut vaan nosti oman nyrkkinsä ilmaan ja huusi ilmoille viestin, joka olisi voinut jäädä viimeiseksi. Taistelkaa! Kovan jätkän aura iskee moniin ja lujaa. Trump on anteeksipyytelemätön alfauros, joka ei kumartele muita. Republikaanit on aina ollut miesten puolue, mutta Trumpin suosio miesten keskuudessa on kivunnut korkeammaksi kuin koskaan”.

Ville Similä puolestaan kirjoittaa 25.10.2024 päivätyssä Helsingin Sanomien artikkelissaan ”HS vieraili kirkossa, jonka penkkiriveillä kytee potentiaalinen yllätys – ’Toinen on pakko valita’”, ingressinään ”Latinoväestö saattaa keikahtaa ratkaisevasti Trumpin puolelle. Toimittaja Ville Similä ja valokuvaaja Rio Gandara matkustavat Nevadassa ja Arizonassa ja kertovat, mikä amerikkalaisia vaaleissa oikein puhuttaa”, siitä, miten USA:n latinoväestö on vahvasti Trumpin takana. Artikkelissa todetaan näinkin:

”Tällaisia espanjankielisiä pikkukirkkoja on Phoenixin Downtownissa melkein joka kadunkulmassa. Yhä useampi on tämän kirkon tapaan evankelikaalinen. Se tarkoittaa protestanttisuutta. Meksikosta Yhdysvaltoihin muuttajat ovat yleensä katolilaisia. Evankelikaalisilla tarkoitetaan karkeasti ottaen vahvan uskoontulon kokeneita ja Raamatun auktoriteettiin turvaavia ihmisiä, joille tärkeitä asioita ovat sanan levittäminen sekä Jeesuksen paluun ja pelastuksen korostaminen. Latinoiden määrä evankelikaalisissa kirkoissa kasvaa nopeasti. Sen on ennustettu muuttavan politiikkaa republikaaneille suosiolliseksi. Näissä vaaleissa ennustus saattaa tulla toteen, ainakin jossain määrin. Evankelikaalinen kristillisyys on Yhdysvalloissa valtava voima, jonka Trump on tehokkaasti valjastanut itselleen. On Trumpissa muutakin, mikä voi vedota latinoäänestäjiin. Latinoiden sukupuoliroolit ovat usein konservatiiviset. Sosialismista ja kommunismista paasaaminen vetoaa varsinkin Venezuelasta tulleisiin. Floridan kuubalaispakolaiset ja heidän jälkeläisensä ovat vielä oma lukunsa. Ja suuri osa latinoista on pienyrittäjiä ja työväenluokkaa, joihin Trumpin talouspopulismi puree”.

Trump on voittanut talous- ja arvokonservatiiviset latinot puolelleen. Tämäkin saattaa hyvin olla vaalit Trumpin hyväksi ratkaiseva tekijä.

Stephen Kokx esittää 28.10.2024 päivätyssä LifeSiteNews-artikkelissaan ”10 reasons Donald Trump is headed for a landslide victory over Kamala Harris” kymmenen perustetta sille, miksi Trump voittaa selvästi Harrisin. Keskeisiä näistä perusteista ovat se, että nyt vaa’ankielivaltioissa on enemmän rekisteröityneitä republikaaneja kuin vuonna 2020 ja se, että republikaanit ovat, ennenkuulumattomasti, nyt äänestäneet demokraatteja enemmän ennakkoon, kuten sekin, että mustat miehet ja latinomiehet eivät ole innostuneet Harrisista mutta sen sijaan kannattavat Trumpia.

Trump-vihamielisten vasemmistoainesten on nyt pakko hammasta purren tunnustaa äänestäjien yhä kasvavassa määrin kannattavan Trumpia. Mitä vahvemmaksi kansan tuki Trumpille kasvaa, sitä kovemmin demokraattikoneisto, absurdin ristiriitaisesti, nimittää Trumpia ja kannattajiaan – joita on puolet tai yli puolet amerikkalaisista – ”demokratian vihollisiksi” eli kansanvallan vihollisiksi ja ”roskaksi”, kuten Joe Biden on luonnehtinut.

Näin ollen onkin mitä luonnollisinta, että USA:n globalistinen liberaalieliitti ja niin sanottu The Deep State valmistautuvat jälleen, kuten varautuivat vuonna 2020, kaatamaan presidentiksi valitun Trumpin jopa suoranaisella värivallankumouksella, kuten käy ilmi 24.10.2024 päivätystä Steven Levitskyn ja Daniel Ziblattin The New York Times -artikkelista ”There Are Four Anti-Trump Pathways We failed to Take. There Is a Fifth”.

Yllä olevan arvovaltaisen NYT-vierasesseeartikkelin lukemisen jälkeen kannattaa pohtia sitä, ketkä aikuistenoikeasti ovat niitä todellisia demokratian vihollisia ja vaalikieltäjiä USA:ssa. Akateeminen USA:n poliittisen historian tuntemus antaa tähänkin kysymykseen varsin selkeän vastauksen. Markku Ruotsila kirjoittaa seuraavasti Trumpin Amerikka -teoksensa sivulla 409:

”Itse asiassa aivan viime vuosiin saakka demokraatit olivat kyselytietojen mukaan selvästi republikaaneja useammin uskoneet, että vastapuoli tulisi turvautumaan vaalivilppiin. Jok’ikinen vaalit hävinnyt demokraattien presidenttiehdokas sitten vuoden 1977 oli kyseenalaistanut tappioonsa päättyneiden vaalien tulokset ja puhunut vaalivilpistä, ja vuodesta 1988 heistä kunkin tukijat olivat yrittäneet estää tuloksen vahvistamisen kongressissa”.

Todellisen demokratian ja aidon originalistisen perustuslaillisuuden säilymisen USA:ssa voi näissä vaaleissa turvata vain Donald Trumpin voitto ja virassa pysyminen.

God Bless the U.S.A. and Donald J. Trump!