Hallituksensa maahanmuuttopolitiikkaa selittelevän pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kommentit vaikuttavat sekavilta ja ristiriitaisilta. Ne tuntuvat kaksinaismoralismissaan menevän jopa äärimmäisyyksiin.

Hallituksen saavutukset siinä mitä se EI ole tehnyt vastuuttoman maahanmuuton ja sen aiheuttaman törkeän rikollisuuden estämiseksi ovat vaikuttavat. Siinä se tuskin olisi onnistunut ilman vihervasemmistolaisen opposition vahvaa poliittista myötävaikutusta.

– Meidän kaikkien oikeustaju sanoo, että teemme kaikkemme, ettei rikollisia tule Suomeen. Joka Suomeen tulee, lähtökohtana on, että täällä noudatetaan Suomen lakeja ja toimitaan Suomen arvojen mukaisesti tai täältä poistetaan. Käytännössä se ei ole ihan näin yksinkertaista, meitä sitoo kansainväliset sopimukset ja oma perustuslaki, totesi pääministerin Sipilä eilen (12.1.2019) Oulussa verkkolehti Uuden Suomen mukaan.

Oikeustaju EI tietenkään ole sellainen asia, joka sanoisi mitään siitä tekeekö hallitus kaikkensa sen eteen, ettei Suomeen tule rikollisia vai ei. Terveen oikeustajun pitäisi kuitenkin sanoa, että hallituksen olisi tehtävä voitavansa, ettei rikollisia tulisi.

Se, tekeekö hallitus niin vai ei, on toinen asia. Siihen ei oikeustaju voi vastata. Se kuuluu objektiivisesti todennettaviin asioihin, joita voi myös järjellä päätellä.

Sen perusteella miten hallituksen tiedetään toimineen, jokaiselle pitäisi olla selvää, että hallitus EI todellakaan tee kaikkeansa asian eteen. Sehän EI suinkaan ole johdonmukaisesti toiminut sen lähtökohdan mukaisesti "että täällä noudatetaan Suomen lakeja ja toimitaan Suomen arvojen mukaisesti tai täältä poistetaan". Tämän suuntainen pääministerin retoriikka on silkkaa uustuotantoa, johon ensisijaisesti vaikuttaa tulevien eduskuntavaalien läheisyys.

EIHÄN hallitus ole tehnyt käytännössä mitään rikollisten maahantulon estämiseksi. Sille esitetystä kritiikistä ja varottavista esimerkeistä huolimatta, se EI ole – toisin kuin eräät muut EU-maat – järjestänyt asiaankuuluvaa rajavalvontaa laittoman maahantulon estämiseksi.

Sellainen törkeä seksuaalirikollisuus, jota muslimitaustaiset maahanmuuttajamiehet ovat laajamittaisesti kohdistaneet paikallisiin alaikäisiin lapsiin, on ollut kansainvälisessä julkisuudessa ja ulkomailla hyvin tiedossa kauan ennen nyt Suomen valtamediassa esiin nousseita tapauksia Oulussa.

Toisin kuin pääministeri Sipilä ja sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) väittävät, Oulun tapauksessa EI ole kysymys mistään "poikkeuksellisesta vyyhdistä". Rikospoliisistakin annetun lausunnon mukaan kysymys on vain "jäävuoren huipusta".

Hallitus on harjoittanut – kuten tunnettua – useita muita EU-maitakin aktiivisemmin niin sanottua avointen ovien maahanmuuttopolitiikkaa. Se on suorastaan houkutellut maahan laitonta ja rikollista väkeä. Siinä se on onnistunut.

Hallitus EI ole huolehtinut siitä, että edes vaarallisimmat laittomasti maahan tulleista olisi otettu kiinni. Suomalaisille on valtiovallan huipulta jopa korostettu, että näiden piilottelu EI ole laitonta. Hallitus EI ole oikea-aikaisesti ja tehokkaasti myöskään ottanut kiinni ja karkottanut rikollisia senkään jälkeen kun nämä ovat syyllistyneet rikoksiin Suomessa.

Hallitus EI ole sille esitetystä kritiikistä huolimatta järjestänyt poliisille tarvittavia resursseja suomalaisten turvallisuuden takaamiseksi. Se on sen sijaan kohdentanut niukkoja poliisivoimia lähes päinvastaiseen tarkoitukseen.

Lisäksi väestöä on käytännössä yllytetty kyttäämään toistensa kielenkäyttöä ja tekemään "poliittisesti epäkorrektista" niin sanotusta vihapuheesta ilmiantoja poliisille. Surullisen kuuluisat esikuvat taitavat löytyä kommunistisesta DDR:stä.

Hallitus on pitänyt tärkeämpänä edistää avoimen tiedonvälityksen ja sananvapauden rajoittamista. Ne ovat kuitenkin poliittisia perusoikeuksia, jotka ovat länsimaisen demokratian toimivuudelle välttämättömiä.

Hallitus on tästä huolimatta ollut erityisen aktiivinen maahanmuuttopolitiikkaan ja sen seurauksiin tyytymättömien "vihapuheen" torjumisessa. Pääministeri on omavaltaisesti kriminalisoinut sen vaikka voimassa oleva lainsäädäntö ei edes tunne sellaista termiä. Tällainen sotii länsimaisia oikeusperiaatteita vastaan.

Kansanvaltaiseen valintaprosessiin ei luoteta eikä sitä kunnioiteta, kun politiikka korvataan juridiikalla, eikä aitoa kilpailua todellisten vaihtoehtoehtojen välillä ole.

Tässä tarkoituksessa hallitus on toiminut yhteisymmärryksessä punavihreän vasemmisto-opposition kanssa. Kokoomusjohtaja ja nykyinen valtiovarainministeri Petteri Orpo on käyttänyt asemaansa julkisen kansalaiskeskustelun tukahduttamiseksi. Hän on toiminut asiassa innokkaammin kuin toverit oppositiossa olisivat kenties osanneet edes uneksia.

Toisin kuin pääministeri harhaanjohtavasti antaa ymmärtää Suomea sitovat sopimukset tai oma perustuslaki EIVÄT velvoita harjoitettuun politiikkaan. Väite, jonka mukaan ne kieltäisivät huolehtimasta maan turvallisuudesta ja estämästä rikollisten maahantuloa tai pikakarkotuksia, on järjetön ja falski tekosyy väistää vastuuta.

Jos ne todella estäisivät huolehtimasta turvallisuudesta, hallituksen pitäisi pikaisesti ryhtyä korjaamaan asiantilaa. Mitään tähän viittaavaakaan EI ole tapahtunut. Asia on todella niin yksinkertainen, että jokaisen hallituksen päätehtävä on oman maansa turvallisuuden takaaminen.

Todellisuudessa hallituksella EI ole ollut poliittista rohkeutta eikä minkäänlaista tahtoakaan toimia kuten sen olisi terveen oikeustajun mukaisesti pitänyt.

Sen, että pääministeri vetoaa kansainvälisiin sopimuksiin ja perustuslakiin, tekee erityisen vastenmieliseksi se, että hallitus päinvastoin pyrkii entisestään vahvistamaan oikeustajua vastaan sotivaa tilannetta.

Vasta noin kuukausi sitten sisäministeri Mykkänen matkusti esitetyistä vetoomuksista ja varotuksista piittaamatta Marokon Marrakechiin allekirjoittamaan kiistanalaista YK:n siirtolaissopimusta (ns. GCM-asiakirja). Sen myötä hallitus on sitomassa Suomea entistäkin tiiviimmin harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan – länsimaisen sananvapauden rajoituksia myöten.

Petteri Hiienkoski