Jos globalisaatiosta (integraatiosta) ja vallan keskittämisestä johtuva yhteiskunnan korruptoituneisuus halutaan korjata ja voimaannuttaa vapaa kansalaisyhteiskunta (saks. bürgerliche Gesellschaft) – jotta ihmiset voivat ottaa vastuun itsestään, lähiyhteisöistään ja koko yhteiskunnasta – ensin on tunnistettava korruptoituneen järjestelmän perusongelmat.

Tämän jälkeen on määriteltävä tavoitteet ja periaatteet, joiden mukaan järjestelmä on saatava toimimaan.

Poliittisen järjestelmän ongelmat ja niiden korjaaminen

Poliittisten edellytyksen luominen vastuunotolle tarkoittaa käytännössä sitä, että äänestäjillä on todellisia poliittisia vaihtoehtoja. Heillä on lisäksi oltava aidosti tiedolliset edellytykset tehdä valistuneita valintoja.

Tilanne, jossa kaikki merkittävät puolueet ja poliitikot, joukkoviestimet ja yhteiskunnallisesti merkittävän tutkimustiedon tuottajat, ovat käytännössä yhtä mieltä kaikista keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, on kestämätön. Se on myös autoritaarisen diktatuurin pettämätön tuntomerkki.

Se, että puolueet ja poliitikot voivat vaalitulosten perusteella muodostaa "hallituksen" ja sopia miten yhteiskunnallisesti keskeiset päätökset toteutetaan, ei tee järjestelmästä kansanvaltaista eikä demokraattista käsitteiden todellisessa merkityksessä.

Sekään, että puolueita on enemmän kuin yksi, ei ole olennainen asia, jos ne käytännössä toteuttavat olennaisesti samaa äänestäjäkunnan ulkopuolelta määriteltyä agendaa vaikkakin äänestäjiään miellyttääkseen erilaisilla painotuksilla. Sillä sitoutetaan äänestäjiä tukemaan korruptoitunutta järjestelmää ja toteuttavaa agendaa.

Kun muodollisesti kansanvaltainen järjestelmä ei toimi tarkoituksensa mukaisesti niin kuin pitäisi, kysymyksessä niin sanottu plebiskiittinen eli näennäisdemokratia.

Kun julkisen vallan sääntely ulottuu vieläpä poikkeuksellisen tehokkaasti kaikille elämänaluille, järjestelmä on luonteeltaan myös totalitaarinen tai totalitaristinen.

Se, että järjestelmä toimii näennäisen hienovaraisesti aineellisen hyvinvoinnin puitteissa ja ikään kuin silkkihansikkain, ei muuta sen olemusta.

Aineellinen hyvinvointi – joka perustuu keskuspankkien rahapoliittisesti tukemaan velkaantumiseen – on osa hyväksikäyttöä, joka on korruptoituneen järjestelmän ominaispiirre. Se on vain yksi, joskin merkittävä, osa sen ylärakenteiden harjoittamaa ihmisten ja ennen muuta tulevien sukupolvien hyväksikäyttöä.

Jos halutaan, että kansanvaltainen järjestelmä voisi toimia periaatteidensa mukaisesti, sekä julkisen vallan että yksityisten ylläpitämiä tai hallitsemia mediavallan ja yhteiskunnallisen tutkimustiedon keskittymiä on purettava.

Lisäksi on luotava edellytykset terveelle kilpailulle sekä joukkoviestinnässä että tutkimustiedon tuottamisessa. Vaihtoehtoisuuden vaatimus on ulotettava kaikille alueille sekä tiedon tuotannossa että sen välittämisessä.

Jos halutaan, että sananvapaus ja akateeminen vapaus voisivat toteutua käytännössä – mikä on välttämätöntä yhteiskuntarauhalle ja yhteiskunnan aineellisen hyvinvoinnin todelliselle kehitykselle – eivätkä ainoastaan näennäisesti, on varmistettava, että muodostuu julkisesta vallasta riippumaton moniarvoinen ja monipuolinen yhteiskunnallisen tutkimustiedon tuottajien ja joukkoviestinnän toimijoiden kenttä.

Täyttääkseen kansanvaltaisen järjestelmän edellyttämän palvelutehtävänsä äänestäjille ja ollakseen aidosti hyödyksi koko yhteiskunnalle, tämän kentän toimijoiden on valvottava kriittisesti kaikkea yhteiskunnallista päätöksentekoa ja julkisen vallan käyttöä.

Jos julkisen vallan väärinkäyttöä halutaan välttää, jokaista sen tavalla tai toisella ylläpitämää instituutiota varten – jolla on yhteiskunnallista valtaa – on oltava vallanjaon periaatteiden (engl. checks and balances) mukaisesti siitä riippumaton instituutio. Sen tehtävä ei ole valvoa ainoastaan instituution toiminnan ja vallankäytön muodollista lain mukaisuutta, vaan ennen muuta sen todellista oikeudenmukaisuutta (luonnollisen moraalin eli luonnonoikeuden tarkoittamassa merkityksessä) ja tarkoituksenmukaisuutta.

Taloudellisen järjestelmän ongelmat ja niiden korjaaminen

Taloudellisten edellytyksen luominen vastuunotolle tarkoittaa käytännössä sitä, että verotusta ja muitakin julkisen vallan perimiä maksuja on merkittävästi kevennettävä. Se on tarpeen myös sille, että talous voisi jossain vaiheessa kääntyä todelliseen ja kestävään kasvuun. Verotusta on myös muutettava reilummiksi, tasapuolisemmiksi ja kannustavammiksi.

Siinä, että osa ihmisistä on muita huomattavastikin varakkaampia, ei sinänsä ole mitään epäoikeudenmukaista. Vauraus itsessään ei ole rikos eikä synti.

Heidän varallisuutensa ei myöskään ole pois muilta kuin varkailta – riippumatta siitä, tapahtuuko heiltä varastaminen ”rehellisesti” ilman julkista valtaa vai sitä hyväksi käyttäen lain ja oikeuden varjolla. Vaurakkaiden ihmisten varallisuus useimmiten – nimittäin, kun he sitä viisaasti käyttävät – vaurastuttaa myös muita.

Olennaista on se, että varallisuus on hankittu rehellisin keinoin ilman vääryyttä ja muiden hyväksikäyttöä. Se, että julkinen valta rankaisee varakkaita heidän varallisuudestaan kohtelemalla heitä eri mittapuun mukaan kuin muita, ei ole reilua ja tasapuolista, eikä sen takia myöskään oikeudenmukaista.

Jos halutaan, että taloudellinen järjestelmä voisi toimia terveellä ja yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla, sekä julkisen vallan että yksityisten hallitsemia taloudellisen vallan keskittymiä – jotka usein ovat seurausta julkisen vallan toiminnasta – on purettava. Lisäksi on varmistettava edellytykset terveelle kilpailulle. Valtion laitoksista ei missään tapauksessa pidä muodostaa yksityisyrityksiä hallitsevaan markkina-asemaan.

Aivan erityistä huomiota on kiinnitettävä pienten ja niin sanottujen mikroyritysten toimintaedellytyksiin niitä tasapuolisesti kohdellen.

Tilanne, jossa julkinen valta poliittisin tai ideologisin perustein suosii toisia yrityksiä ja yhteisöjä tai kokonaisia toimialoja sekä käytännössä syrjii toisia, on paitsi epäreilu, myös taloudellisesti kestämätön.

Se, että korruptoituneet puolueet ja poliitikot tulevaisuutta koskevia massiivisia investointipäätöksiä toteuttaessaan voisivat tietää, mitkä niistä ovat yhteiskunnallisesti hyödyllisiä, saati liiketoiminnallisesti kannattavia, on mahdotonta – etenkin, kun päätökset perustuvat vääristyneen joukkoviestinnän välittämään vääristyneeseen tutkimustietoon.

Tällainen poliittinen ja ideologinen ohjaus tuhoaa elinkeinoelämältä taloudellisesti terveellisen ja yhteiskunnallisesti hyödyllisen toiminnan edellytykset. Virheratkaisuilla on taloudellisesti ja poliittisesti tuhoisia seurauksia.

Yritysten ja yhteisöjen toiminnan – etenkin jos se on luonteeltaan poliittista tai ideologista – on perustuttava omistaja-, jäsen- ja asiakaspohjaiseen rahoitukseen. Terveen rahoituksen edellytyksiä on helpotettava. Yritysten ja yhteisöjen on mitoitettava toimintansa sen mukaan eikä perustettava sitä julkisen vallan tukiaisiin.

Massiivinen tukiaiskäytäntö (ns. helikopterirahat), joka toistuu kerta toisensa jälkeen, on paitsi merkittävä korruptiogeneraattori, myös keskeinen niin sanotun moraalikadon aiheuttaja taloudellisessa järjestelmässä.

Mikäli toiminnalta puuttuvat taloudelliset edellytykset, se tulee lähtökohtaisesti lopettaa yhteiskunnassa, jonka on määrä toimia oikeudenmukaisesti ja taloudellisesti terveellä tavalla yhteiseksi parhaaksi.

Suuryrityksille ja kokonaisille toimialoille, jopa muille valtioille, annetut tukipaketit, joita puolueet ja poliitikot veronmaksajien varoilla toteuttavat, eivät ole väärin ja epäreiluja ainoastaan muita toimijoita kohtaan: ne ovat tuhoavia koko yhteiskunnalle.

Petteri Hiienkoski

Samasta aihepiiristä:

"Korruptio ja sen torjunta 1: Korruptoitunut yhteiskuntajärjestelmä" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 12.05.2023.

"Korruptio ja sen torjunta 2: Järjestelmällisen korruptoituneisuuden aiheuttaja ja sen poistaminen" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 12.05.2023.

"Korruptio ja sen torjunta 3: Vapaan kansalaisyhteiskunnan voimaannuttaminen" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ti 16.05.2023.