Jos Suomen ja muiden länsimaiden yhteiskuntajärjetelmää koskevat ongelmat pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se luultavasti olisi korruptoituneisuus. Termin suomalaisperäisiä vastineita ovat vääristyneisyys, turmeltuneisuus ja rappeutuneisuus.

Oman aseman ja tehtävän väärinkäyttö

Jotta jotain voi sanoa vääristyneeksi, turmeltuneeksi ja rappeutuneeksi, on oltava lähtökohta tai ideaali, johon sitä verrataan.

Sen perusteella tarkoitan korruptoituneisuudella tässä tilanteessa oman aseman tai tehtävän väärinkäyttöä, ennen muuta siinä merkityksessä, etteivät yhteiskunta, sen instituutiot ja niissä palvelevat toimi oikein ja rehellisesti niiden tehtävien mukaisesti, mitkä niille kuuluvat perinteisen länsimaisen kansanvallan (engl. Western Democracy) ja oikeusvaltion (saks. Rechtsstaat) periaatteiden mukaisesti.

Korostan sitä, että tarkoitan jälkimmäisiä käsitteitä ja periaatteita niiden alkuperäisessä ja klassisessa merkityksessä, enkä siinä merkityksessä, jollaisiksi ne ovat korruptoituneessa järjestelmässä muuttuneet tai muutettu.

Ero käsitteiden sisällön välillä on oleellinen asia eikä mikään näennäinen terminologinen kysymys.

Laillistettua korruptoituneisuutta

Korruptio tarkoittaa siis sitä, että yhteiskunnalliset instituutiot ja niiden palveluksessa olevat eivät toimi enää oikein alkuperäisen perustehtävänsä mukaisesti. Ne on alistettu tai ovat alistuneet palvelemaan siitä poikkeavia poliittistia, ideologisia ja taloudellisia tarkoitusperiä.

Näin toimiessaan instituutiot edistävät muuta kuin alkuperäistä ja oikeaa tarkoitustaan riippumatta siitä, mitkä ovat motiivit. Käytännössä niiden palveluksessa olevat ajavat samalla henkilökohtaista etuaan vahvistammalla omaa sosiaalista ja taloudellista asemaansa järjestelmässä.

Valtaosin tämä tapahtuu voimassa olevan lainsäädännön puitteissa, jolloin kysymyksessa on toimivallan mukainen (according to rule) korruptoituneisuus. Tätä edistää se, että yhä merkittävämpi osa lainsäädännöstä, joka ohjaa instituutoiden toimintaa, on vuoden 2000 perustuslain vaikutuksesta käsitteellisesti epämääräistä ja monitulkintaista.

Sikäli kuin instituution tai sen palveluksessa olevan voidaan osoittaa toimineen lain vastaisesti – mikä manitusta syystä johtuen on harvinaisempaa – kysymyksessa on toimivallan vastainen (against the rule) korruptoituneisuus.

Systeeminen vääristyneisyys on nopeasti etenevä ja kasvavaa tuhoa aiheuttava syöpä, joka on juurtunut syvälle yhteiskuntaan ja sen instituutioihin, mutta erityisesti johtaviin ylärakenteisiin.

Hierakkinen hyväksikäyttö

Korruptoitunut järjestelmä on hierarkkinen. Sen toiminta perustuu vallan ja aseman väärinkäyttöön. Siihen kuuluu olennaisesti hierarkian alemmilla tasoilla olevien hyväksikäyttö. 

Hyväksikäyttöön perustuvassa korruptoituneessa järjestelmässä valtaa käytävät ne, jotka eivät kuitenkaan ole todellisesti vastuussa vallan käytöstään ainakaan niille, joihin heidän vallankäyttönsä kohdistuu.

Alimpana ovat yksittäiset yhteiskunnan jäsenet, jotka työllään ja varallisuudellaan rahoittavat järjestelmää. Ilman tätä rahoitusta, korruptoitunut järjestelmä ei pysyisi eikä jatkuisi hetkeäkään.

Suomessa on kaikesta huolimatta edelleen erittäin paljon hyvää ja tervettä solukkoa hallinnossakin - etenkin suorittavalla alimmalla ja keskitasolla. Se ei kuitenkaan auta tilannetta, vaan pikemminkin pahentaa institutionalisoituneeseen korruptioon liittyviä ongelmia: väärin toimiva järjestelmä toimii sitäkin tehokkaammin väärin.

Korruptoituneisuuden järjestelmällinen ja rakenteellinen luonne

Kysymys ei niinkään ole karkeasta eikä pinnallisesta korruptioista, minkä lakikin tunnistaa rikokseksi. Ensisijaisesti kysymys on hienovaraisemmasta - mutta sitäkin massiivisemmasta ja vaikuttavammasta yhteiskunnan rakenteissa tapahtuvasta - etujen vaihdannasta, joka on sinänsä täysin laillista.

Se tapahtuu toisin sanoen muodollisesti oikein, voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Tällöin siihen ei ole mahdollista puuttua oikeuslaitoksen kautta.

Järjestelmällinen ja rakenteellinen korruptoituneisuus on niin yleistä ja tavanomaista, ettei juuri kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota. Tuhoisista seurauksistaan huolimatta, sitä pidetään useimmiten jopa itsestäänselvyytenä sitä mitenkään kyseenalaistamatta.

Järjestelmällisen korruptoituneisuuden korjaamisen vaikeus

Mahdollisuudet järjestelmällisen ja rakenteellisen turmeltuneisuuden korjaamiseen tavanomaisilla keinoilla ovat käytännössä heikot.

Myös edustuksellinen poliittinen järjestelmä, johon laajassa merkityksessä kuuluu joukkoviestintä tai niin sanottu valtamedia (engl. mainstream media), on vääristynyt. Korjaus ei sen takia näytä mahdolliselta senkään kautta.

Lähes kaikki ovat enemmän tai vähemmän itse osallisia korruptoituneeseen järjestelmään. Ei ole vaihtoehtoja.

Rappeutuneen järjestelmän peruspiirteisiin kuuluu se, että se turmelee ihmisiä sitouttamalla heitä siihen. Jos he haluavat säilyttää asemansa, ei yleensä ole muuta mahdollisuutta kuin sopeutua ja mukautua toimimaan korruptoineen järjestelmän ehdoilla.

Tämä vaientaa tehokkaasti kritiikin: se pakottaa ihmisiä sulkemaan silmänsä, korvansa ja suunsa siltä vääryydeltä, minkä havaitsevat. Jos he haluavat lisäksi menestyä korruptoituneessa järjestelmässä, he yrittävät osaltaan hyväksikäyttää sitä mahdollisimman tehokkaasti.

Tähän liittyy useimmiten paitsi muiden, myös itsensä pettämistä. Ihmisen on oikeutettava toimintansa sekä muille että itselleen, ikään kuin se palvelisi hyvää tarkoitusta. Taustalla on yleensä opportunismin perusperiaate, jonka mukaan tarkoitus pyhittää keinot.

Muutoksen mahdollisuutta vaikeuttaa ennen muuta se, että korruptoitunut järjestelmä palvelee ja hyödyttää etenkin niitä, jotka ovat valtahierarkian huipulla.

Nämä voivat asemansa takia käytännössä ilman esteitä paitsi määritellä todelliset pelisäännöt, joiden mukaan yhteiskunta ja sen intituutiot toimivat, myös sen, miten ratkaisut toteutetaan muodollisten laillisten kulissen puitteissa.

Henkilökohtaisen vastuunoton vaikeus

Laajassa merkityksessä korruptio johtuu monesta asia. Yksi keskeistä on jokaisen henkilökohtainen moraalinen toiminta.

Periaatteessa korruption ketju katkeaa aina siinä vaiheessa, kun joku ei toimi sen edellyttämällä tavalla, vaan ottaa vastuun itsestään, omasta tehtävästään ja toiminnastaan sekä toimii sen mukaisesti mikä on oikein.

Käytännössä tämä johtaa useimmiten siihen, että tällainen ihminen vaihdetaan toiseen, joka ei aiheuta ongelmia korruptoituneelle järjestelmälle, vaan toimii lojaalisti sen pelisääntöjen mukaan. Toisaalta, mitä useampi alkaa toimia moraalisesti oikein, sitä vaikeammaksi heidän vaihtamisensa käy.

Petteri Hiienkoski

Samasta aihepiiristä:

"Kadotettu oikeusvaltio" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 13.01.2023.

"Käsitys ihmisoikeuksista hämärtynyt" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, la 29.06.2019.