Ukrainassa käytävä sota ei ole irrallaan maailmanpoliittisesta, historiallisesta eikä ideologisesta todellisuudesta, vaikka valtamedian propagandassa niin yritetään uskotella tai todellisuutta vääristellään.

Proxy-sota on osa globalistista utopiaa, joka on ideologisilta perusteiltaan vasemmistolainen ja yleisen moraalitajun vastainen – ja siten myös antikristillinen.

Globalismi perustui Yhdysvaltain hegemoniaan, joka oli mahdollinen kansainvälisen järjestelmän ollessa yksinapainen (Unipolar Moment). Utopia oli uuden "uljaan" maailmanjärjestyksen (Liberal World Order, Rules Based Order) kautta määrä ulottaa kaikkialle maailmaan, kuten ideologiset edeltäjänsäkin.

Sen nimissä globalistieliitin edistämä "demokratia" vääristyi kuitenkin perinteisen länsimaisen kansanvallan irvikuvaksi. Klassisen liberalismin mukaiset ja luonnolliseen moraalitajuun perustuvat kansalaisvapaudet vääristyivät niitä vastaan sotiviksi "ihmisoikeuksiksi" (wokeismi, LGBTQ).

Uudessa maailmanjärjestyksessä piti noudattaa kansainvälistä oikeutta. Todellisuudessa siinä kuitenkin käytettiin yhä häikelemättömämmin vahvemman oikeutta ja väännettiin säännöt omien tarpeiden mukaisesti: niiden noudattamista vaadittiin muilta paitsi itseltä.

Olemme kuitenkin siirtyneet moninapaiseen järjestelmään (Multipolarity), vaikka globalistien on vaikea sitä tunnustaa. Globalistieliitin lyhytnäköisyyden takia Yhdysvaltain ja sen myötä sen "liittolaisten" maailmanpoliittinen asema vääjäämättä heikkenee. Yhdysvallat yrittää epätoivoisesti pönkittää murenevaa hegemoniaansa – myös "liittolaistensa" kustannuksella.

Miten tähän tultiin

Naton Bukarestin huippukokouksessa huhtikuussa 2008 Yhdysvaltain vaatimuksesta tekemä päätös, jonka mukaan Ukrainasta (ja Georgiasta) tulee sotilasliiton jäsen, oli kohtalokas.

Yhdysvallat ja sen "liittolaiset" tiesivät, että tämä johtaa sotaan Venäjää vastaan. Kysymys oli Venäjän turvallisuudesta, kuten ohjusten sijoittamisessa Kuubaan vuonna 1962 oli kysymys Yhdysvaltain turvallisuudesta. "Njet means njet" varoitti silloinen Yhdysvaltain Moskovan lähettiläs ja nykyinen CIA-johtaja William Burns Washingtonin valtaeliittiä helmikuussa 2008 raportissaan, jonka WikiLeaks myöhemmin vuoti julkisuuteen.

Yhdysvaltain tuella Kiovassa helmikuussa 2014 tapahtunut vallankaappaus sinetöi yhtenäisen Ukrainan kohtalon. Kristitty tietää Raamatustaan, mitä laillisen esivallan kaatamisesta seuraa (Room. 13:1s), eikä ainakaan omasta puolestaan voi tukea sellaista.

Siitä alkoi sisällissota, jota länsivaltoja johtavat globalistit eivät halunneet rauhanomaisesti lopettaa Minskin sopimusten mukaisesti. Niillä pelattiin aikaa, että NATO voisi varustaa Kiovan hallituksen sotaan Venäjää vastaan. Tämä tosiasia paljastui muun muassa Saksan ja Ranskan johtajien myöhemmin esittämistä lausunnoista.

Venäjän johto esitti joulukuussa 2021 Yhdysvalloille ja sen "liittolaisille" neuvotteluja, joilla Euroopan turvallisuutta uhkaava tilanne voitaisiin ratkaista rauhanomaisesti yhteisesti sovittujen pelisääntöjen (ETYJ) mukaan.

Nämä kuitenkin hylkäsivät neuvotteluratkaisun, jolla sota olisi voitu välttää. Venäjä aloitti sotilaallisen erikoisoperaationsa helmikuussa 2022.

Vielä tämän jälkeen Yhdysvallat kielsi brittipääministeriä juoksupoikanaan käyttäen Kiovan hallitusta solmimasta maalis- ja huhtikuussa 2022 neuvoteltua ja sille edullista rauhansopimusta Venäjän johdon kanssa. Kiovan hallituksen pääneuvottelija on julkisesti myöntänyt tämän asian.

Clintonin ja Bush juniorin jälkeen Obamaa ja Bidenia sokeana seuranneet länsivaltojen johtajat uskoivat globalistisen utopiansa lumoissa ylimielisesti olevansa maailmanvaltiaita, joiden ei tarvitse välittää muista.

Agendaan sopimattomat hallitukset kaadettiin masinoimalla vallankumouksia (regime-changes) tai pommittamalla niitä. Näin tapahtui Balkanilla, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Euroopan maat ovat saaneet nauttia seurauksista pommitusten innoittaman maahanmuuton ja muslimiterrorismin myötä.

Globalistieliitti kuvitteli voivansa pakottaa myös Venäjän alistumaan "edistykselliseen" agendaansa. Se näki perinteisiä kristillisiä perhearvoja kunnioittavan Venäjän ideologisena vastustajana ja uhkana agendalleen. Sen takia se halusi tuhota nykymuotoisen Venäjä (regime-change) Ukrainassa käytävällä proxy-sodalla, jonka he kuvittelivat voittavansa.

Toisin kuitenkin kävi. Globalistit eivät onnistuneet eristämään muusta maailmasta Venäjää, vaan Yhdysvallat ja sen onnettomat "liittolaiset" Euroopassa. Kansainvälisen oikeuden vastaisen pakotepolitiikan seurauksena Yhdysvaltain dollarin asema maailmanvaluuttana heikkenee nopeaa vauhtia.

Euroopan maiden tulevaisuus näyttää nyt erityisen synkältä etenkin taloudellisesti. Yhdysvallat on Venäjän vastaisen sodan varjolla onnistunut katkaisemaan niiltä paitsi edullisen energian ja raaka-aineiden saannin, myös kauppasuhteet, sekä sitomaan ne oman taloutensa, aseteollisuuden ja energian viennin pönkittämiseen.

Globalistieliitin lyhytnäköisten toimien seurauksena kansainvälisen järjestelmän moninapaistuminen (BRICS+) nopeutui merkittäväksi. Venäjän talous kasvoi viime vuonna nopeammin kuin yhdenkään läntisen G7-maan. Näiden velkaantuminen puolestaan jatkuu globalistien agendan vauhdittama. Venäjä on jo Euroopan suurimpia talouksia, ellei suurin.

Lopun alku

Länsivaltoja hallitsevan globalistieliitin Venäjän vastainen Ukraina-projekti alkaa olla lopussa.

Yhtenäinen Ukraina tuhottiin jo vuoden 2014 vallankaappauksella eikä länsimaita johtava globalistieliitti käytännössä enää sen jälkeen suostunut neuvotteluratkaisuun, jolla yhtenäisyys olisi palautettu. Kysymys oli näet Naton laajentamisesta, minkä sotilasliiton pääsihteeri on julkisesti myöntänyt.

Riippumattomien sotilasasiantuntijoiden mukaan Kiovan hallituksen joukoissa runsaan kahden vuoden aikana kaatuneiden sotilaiden määrä olisi jopa noin 500.000. Sodassa kadonneiden ja haavoittuneiden määrä on sitäkin suurempi. Tappioiden määrä on sotasalaisuus, jota globalistien sotapropagandan levittämiseen valjastetussa valtamediassa ei äänestäjille kerrota, vaikka heidän kustannuksellaan sotaa käydään.

Arvio kaatuneiden määrästä perustuu muun muassa Ukrainassa sijaitsevien hautausmaiden laajennuksista tehtyihin laskelmiin. Se on myös linjassa runsas vuosi sitten paljastuneiden Pentagonin salaisten tiedustelutietojen kanssa.

Bidenin tyhjistä puheista huolimatta Yhdysvallat todennäköisesti vetäytyy Ukrainasta, kuten sillä on tapana tehdä, kun tilanne on toivoton. Näin tapahtuu riippumatta siitä, kuka marraskuussa valitaan presidentiksi, elleivät Euroopan globalistit saa vedettyä Yhdysvaltoja suursotaan ja ydintuhoon.

Yhdysvaltain valta-asemaa ei uhkaa Venäjä, vaan taloudellisesti Kiina, jota globalistit tulivat Venäjän vastaisella sodallaan lyhytnäköisesti vahvistaneeksi.

Tosiasiat tunteville ja tunnustaville kansainvälisen politiikan realisteille on ollut ilmeistä, että globalistien Ukraina-projekti perustui virheellisiin käsityksiin maailmanpoliittisesta ja historiallisesta todellisuudesta, perusteettomiin uhkakuviin ja toiveajatteluun. Hanke oli sen takia alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan.

Äänestäjiltä sen toteuttamista häiritsevät tosiasiat globalistit pitivät valtamedian tuella kuitenkin piilossa aivan kuten he ovat sitä ennen tehneet tehneet "ilmastokatastrofiin", avointen ovien maahanmuuttopolitiikkaan ja koronapandemiaan liittyvän agendan toteuttamisessa.

Valtamedian levittämän globalistisen utopian lumoihin joutuneiden on tätä todellisuutta kuitenkin edelleen vaikea hyväksyä. Maailmalla tapahtuviin mullistuksiin herätään Suomessa viimeisenä, kuten tapahtui myös Neuvostoliiton hajotessa.

Petteri Hiienkoski

Samasta aihepiiristä:

Miksi länsimaat eivät sovi rauhasta Venäjän kanssa? OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ke 13.03.2024 21:05

Miksi ydintuhon riski Euroopassa on ksvanut? OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ti 12.03.2024 15:05

Länsimaiden harhautumisen logiikka. OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 26.05.2023 14:00

Bidenin hallinnon tavoite Venäjän tuhoamisesta ja keinot sen saavuttamiseen. OM Blogi: Petteri Hiienkoski, la 13.05.2023

Pelinappulana Bidenin ulkopolitiikassa. OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ma 01.05.2023

Biden häviämässä sodan Venäjää vastaan Ukrainassa. OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 28.04.2023