Vapaa kansalaisyhteiskunta (saks. bürgerliche Gesellschaft) tarkoittaa käsitteen alkuperäisessä ja varsinaisessa merkityksessä kaikkia niitä yhteiskunnallisia instituutioita perheestä (luonnolliseen avioliittokäsitykseen perustuvassa merkityksessä) yrityksiin ja muihin yhteisöihin, jotka eivät kuulu valtioon eivätkä ole julkisen vallan ylläpitämiä.

Se ei siis tarkoita ainoastaan niin sanottua kolmatta sektoria, kuten nykyisin yleisesti ajatellaan.

Nykyinen käytäntö, jossa julkinen valta puuttuu vapaan kansalaisyhteiskunnan toimintaan ohjaten sitä poliittisten tai ideologisten – ja usein vieläpä luonnollisen moraalin eli luonnonoikeuden (ius naturale) vastaisten – tavoitteiden mukaisesti, tuhoaa sen.

Näin on etenkin Suomessa varsin pitkälle jo tapahtunut. Sillä on tuhoisia poliittisia ja taloudellisia seurauksia, jotka vääjäämättä kohtaavat meitä. Historiallisesti lähin malli tällaisesta kehityksestä ja sen seurauksista on Neuvostoliitto ja muut sosialistiset maat.


KUVA "Leviatanin tuho" (Gustave Doré,1865)

Paluu tyranniasta takaisin oikeusvaltioon

Länsimaisen kansanvallan perustana olevan klassisen liberalismin periaatteiden päätehtävä on nimenomaan turvata ja suojella vapaata kansalaisyhteiskuntaa ja sen jäseniä sekä heidän toimintaansa julkiselta vallalta.

Tämä johtuu siitä, että julkisella vallalla on taipumuksena muuttua tyranniaksi (jota symboloi muinainen merihirviö Leviathan).

Tyrannia käsitteen alkuperäisessä merkityksessä tarkoittaa sortavaa valtiota, joka toimii moraalisesti väärin, nimittäin luonnonoikeuden vastaisesti.

Se on vastakohta oikeusvaltiolle, joka käsitteen alkuperäisessä merkityksessä tarkoittaa valtiota, joka toimii moraalisesti oikein, luonnonoikeuden mukaisesti – riippumatta siitä, onko valtiomuoto kansanvaltainen (demokratia), harvainvaltainen (oligarkia) tai yksinvaltainen (autokratia).

Tyrannia ei siis alkujaan tarkoita samaa kuin yksinvaltaisuus tai autoritaarisuus, jonka synonyyminä sitä nykyisin yleensä käytetään.

Vallan ja vastuun eriyttämisestä takaisin niiden liittämiseen toistensa yhteyteen

Valta ja vastuu kulkevat kliseisen sanonnan mukaisesti käsi kädessä – tai ainakin pitäisi kulkea. Näin ei ole korruptoituneessa järjestelmässä.

Järjestelmän korjaamiseksi välttämätöntä vastuuta on mahdoton ottaa, jos todellinen valta on jollain muulla kuin sillä, jonka on määrä kantaa siitä vastuu vallan käytön seurauksista.

Hyväksikäyttöön perustuvassa korruptoituneessa järjestelmässä todellista valtaa käytävät ne, jotka eivät ole vallan käytöstään todellisessa vastuussa niille, joiden kustannuksella he valtaa käyttävät.

Voimaannuttaminen vastuun ottamiseen

Jotta yhteiskunnan yksittäiset jäsenet ja perheet, yritykset ja muut voivat ottaa vastuun itsestään ja omasta toiminnastaan, heille on annettavat siihen todelliset mahdollisuudet.

Se poliittinen, taloudellinen, joukkoviestinnällinen, tutkimustiedollinen ja muu valta, mikä globalisaation (integraation) ja vallan keskittämisen myötä on viety niiltä, joille sen käyttö kansanvaltaisessa järjestelmässä lähtökohtaisesti kuuluu, on palautettava heille todellisesti eikä vain näennäisesti. Heitä on toisin sanoen voimaannutettava.

Ilman yhteiskuntajärjestelmän todellista rakenteellista uudistamista ja perusongelmien korjaamista näiltä osin, korruptoituminen syvenee ja sen aiheuttamat tuhot kasvavat.

Petteri Hiienkoski

Samasta aihepiiristä:

"Korruptio ja sen torjunta 1: Korruptoitunut yhteiskuntajärjestelmä" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 12.05.2023.

"Korruptio ja sen torjunta 2: Järjestelmällisen korruptoituneisuuden aiheuttaja ja sen poistaminen" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 12.05.2023.