Presidentti Alexander Stubb on maininnut parikin kertaa julkisuudessa, että jossain vaiheessa, mahdollisesti Ukrainan konfliktin jälkeen, Suomen on palautettava suhteensa Venäjään.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään ilmoitusasia. Euroopan globalistijohtajilla on tapana esiintyä ikään kuin heidän ei tarvitsisi ottaa huomioon Venäjän kantaa, vaan he voisivat pakottaa sen hyväksymään heidän vaatimuksensa.

Myös Stubb on maailmalla näkyvästi profiloitunut tällaisella lähestymistavalla. Siitä on kuitenkin luovuttava, jos suhteet Venäjään halutaan palauttaa. Tangoon tarvitaan kaksi.

Venäjän kannalta kysymys on sen legitiimeistä eli oikeutetuista turvallisuuseduista, jotka se on yksiselitteisesti ja toistuvasti tehnyt selväksi.

Suhteiden palauttamiseksi Venäjään Suomen pitäisi maiden välisen naapuruussopimuksen ja Etyjin jakamattoman turvallisuuden periaatteen mukaisesti loogisesti erota sotilasliitto Natosta.

Sopimus korostaa sitä, ettei kumpikaan osapuoli liity sotilasliittoihin, joiden toiminta suuntautuu toista vastaan.

Jakamattoman turvallisuuden periaatteen mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa vahvistaa omaa turvallisuuttaan toisten turvallisuuden kustannuksella ja ne pidättäytyvät toimista, jotka heikentävät toisten turvallisuutta.

Nato on tosiasiallisesti osapuoli Ukrainassa Venäjää vastaan käytävässä proxy-sodassa sen operatiivista johtamista myöten ja ollut myös osallinen Venäjän alueelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen yli toteutettuihin hyökkäyksiin muun muassa antamalla reaaliaikaista maalinosoitus- ja tulenjohtotietoa.

Vähintäänkin Suomen pitäisi jäädyttää jäsenyytensä sotilasliitossa sitoutumalla ainakin kahteen asiaan:

1) Suomi vetäytyy Naton integroidusta sotilaallisesta komentorakenteesta (vrt. Ranskan gaullistinen erityistie v. 1966-2009) eikä enää osallistu Naton eikä EU:n tai minkään muunkaan toimijan sotilaalliseen toimintaan, joka suuntautuu Venäjää vastaan;

2) Suomi ei salli Naton eikä Nato-maiden joukkoja eikä sotilaallista infrastruktuuria alueellaan, ydinaseista puhumattakaan, ainakaan pysyvästi rauhan aikana (vrt. Norjan ”base policy” v. 1949-2001).

Yhdysvaltain sotilastukikohdat pitäisi tämän mukaisesti vetää pois Suomen alueelta.

Tällöin Suomen jäsenyys Natossa ei käytännössä muodostaisi Venäjälle välitöntä sotilaallista uhkaa. Suomi säilyttäisi kuitenkin sotilasliiton 5. artiklan mukaiset turvallisuustakuut, joita ainakin jotkut Suomessa tuntuvat pitävän tärkeinä.

Petteri Hiienkoski