Arviot siitä, paljonko maapallon ilmasto on lämmennyt ja mikä on ihmisen vaikutus siihen, vaihtelevat. Vallitsevan käsityksen mukaan ilmasto olisi lämmennyt keskimäärin noin asteen ("likely range of" 0,8–1,2°C) esiteolliseen aikaan verrattuna ja suurin osa lämpenemisestä johtuisi ihmisen toiminnasta.

Ilmastohistoriassa on kuitenkin selviä merkkejä lämpimämmistä jaksoista kuin nykyinen. Jääkauden päätyttyä vain muutama tuhat vuotta sitten lämpötilan arvioidaan kohonnen huomattavasti nykyistä lämpenemistä nopeammin.

Pohjois-Euroopassa on todettu olleen merkittävästi lämpimämpää kuin nykyään. Grönlannissa lämpötila ilmeisesti nousi jopa 5-7 astetta vain muutamassa vuosikymmenessä.

Niin sanottu roomalainen lämpökausi ajanlaskun alussa ja keskiajan lämpökausi viime vuosituhannen alussa näyttävät ollen yhtä lämpimiä elleivät lämpimämpiä kuin nykyinen kausi. Nämä lämpöjaksot ovat tapahtuneet ilman ihmisen vaikutusta.

Nykyistä ilmastonmuutosta on tutkittu vuosikymmeniä, mutta varmuutta lämpenemisen syistä ei ole. Suurin epävarmuus liittyy edelleen ihmistoiminnan vaikutukseen.

Ilmaston lämpenemisvauhtia pidettiin kuitenkin 30 vuotta sitten niin vakavana, että kansainvälisessä yhteisössä hyväksyttiin niin sanottu varovaisuusperiaate (precautionary principle). Sen mukaan tieteellisen varmuuden puuttuminen ei ole peruste lykätä toimia, jos vaikutukset ympäristölle voivat olla vakavia tai peruuttamattomia. Valtioita velvoitettiin varmuuden varalta toimiin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Varovaisuusperiaate on sinänsä ihan järkevä. Siihen liittyy kuitenkin riski siitä, että tehdään vääriä päätöksiä, jotka aiheuttavat enemmän vahinkoa kuin mitä niillä oli tarkoitus estää.

Tämän riskin vähentämiseksi perustettiin Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). Sen tehtävä oli vähentää tieteellisen tiedon epävarmuutta, joka koskee ihmistoiminnan vaikutusta ilmastonmuutokseen, sekä muotoilla tätä tarkoitusta varten koottua tietoa poliittista päätöksentekoa varten.

Tämän seurauksena valtavia määriä tutkimusresursseja on kohdennettu ihmistoiminnan vaikutuksen selvittämiseen. Vaikka tutkimukset viitekehyksissään ja tuloksissaan, ovat reliabiliteetiltaan sinänsä luotettavia, on toteuttajilla työnsä oikeuttamiseksi yllyke tuottaa kysyntää vastaavia tutkimuksia, joiden validiteetti voi tämän takia olla vaikuttavien tekijöiden kokonaisuuden tuntemisen kannalta kyseenalainen.

Tähän sisältyy toinen ongelma. Tehtävänantonsa takia IPCC on poliittisesti naulattu ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Vaikka nykyinen ilmastonmuutos johtuisi pääasiassa vaikkapa maapallon kiertoliikkeessä tai muiden taivaankappaleiden toiminnassa tapahtuvista muutoksista, IPCC ei ole siitä kiinnostunut.

Muita tekijöitä voidaan huomioida vain siinä tapauksessa, että ne kyetään selittämään ihmisen vaikutuksella. Tällä on taipumus johtaa kaukaa haettuihin keinotekoisiin selityksiin ihmisen välillisestä vaikutuksesta. Kysymys on kehäpäättelystä, jossa tehtävänannon mukaisesti kavennetaan muiden tekijöiden selitysvoima mahdollisimman vähäiseksi.

IPCC tuottaa poliittisella päätöksellä rajattua tietoa, johon liittyy systemaattisen harhan riski. Jokaisen rehellisen tieteentekijän ja toimittajan pitäisi tietää tämä ja varoittaa siitä kuuluvasti.

Käytännössä myöskään hallitukset, jotka on poliittisesti sitoutettu toimimaan sen mukaan kuin IPCC raportoi ja ohjeistaa, eivät tämän takia välitä siitä, mistä tekijöistä nykyinen ilmastonmuutos todellisuudessa johtuu. Hallitukset eivät näin ollen voi tietää muiden tekijöiden olemassaolosta. Niitä ei ennaltamäärätyn perusoletuksen takia ikään kuin ole.

Tutkimustietoa, joka viittaa muuhun kuin ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, ei välttämättä pidetä poliittisesti hyväksyttävänä. Se leimataan helposti epätieteelliseksi "denialismiksi". Mutta ellei sellaista tutkimusta rahoiteta, miten sitä koskeva tieto voi lisääntyä? Kaikki kananmunat on tavallaan laitettu yhteen koriin.

IPCC on poliittista päätöksentekoa varten esittänyt viimeisimmässä arviointiraportissaan (2014), että määrätyllä laskennalliselle todennäköisyydellä ("90 % likelihood") lämpötila olisi aikavälillä 1880-2012 noussut 0,65-1,06 astetta. Ihmisperäinen vaikutus olisi määrätyllä todennäköisyydellä ("95 percent confidence") puolestaan ollut puolta lyhyemmällä aikavälillä 1951-2010 "yli puolet" lämpenemisestä. Keskenään ajallisesti vertailukelpoisen havaintoaineiston puutteellisuus vaikeuttaa osaltaan arviointia.

Lokakuussa 2018 julkaistussa erikoisraportissa maapallon pinnan keskilämpötilan (GMST) arvioidaan olleen vuosikymmenellä 2006–2015 keskimäärin 0,87 astetta ("likely between" 0,75–0,99°C) korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1850–1900 ("very high confidence"). Arvioitu ihmisperäinen vaikutus vastaa havaitun lämpenemisen tasoa "todennäköisesti" ± 20 prosentin sisällä ("likely range").

Vuosikymmeniä kestäneen valtavan tutkimustyön jälkeenkin epävarmuudet siitä, paljonko ilmasto on lämmennyt ja mikä on ihmisen vaikutus siihen, ovat varsin suuria. Epävarmuuksista huolimatta IPCC ennustaa ilmastomalliensa perusteella, että lämpeneminen lisääntyisi 0,2 asteella ("likely between" 0,1–0,3°C) vuosikymmenessä johtuen aiemmista ja jatkuvista päästöistä ("high confidence") ikään kuin syy- ja seuraussuhteesta (kausaliteetista) olisi varmuus.

Käytännössä IPCC ei voi tehdä johtopäätöstä, jossa se suoraan kyseenalaistaisi alkuperäisen tehtävänantonsa ja olemassaolonsa tarkoituksenmukaisuuden. Viime vuonna sen tehtäviin kuitenkin lisättiin feminismin edistäminen sukupuolten "tasa-arvon" nimissä (Gender Policy and Implementation Plan).

Ilmastopolitiikassa ei ole kysymys vain luonnonsuojelusta, jos on koskaan ollutkaan. Kysymys on ylhäältä ohjautuvasta keskitetystä globaalista vallankäytöstä. Valtioiden on määrä ainoastaan toimia annattujen ohjeiden mukaan ja toimeenpanna esitetyt ratkaisut.

Julkaistut yleisarviot ilmaston lämpenemisestä sisältävät lukuisista erilaisista tutkimuksista tehtyjä yksinkertaistuksia esimerkiksi siitä, mikä niissä tulkitaan ihmisperäiseksi vaikutukseksi ja millä perusteella. Kaikkia tulkintoja ohjaa poliittisesti rajattu tarkoitus.

Millaisia arvioita esitettäisiin ilmastonmuutoksesta, jos tehtävänanto perustuisi toisenlaiseen perusolettamukseen? Toisenlaisetkin hypoteesit olisivat täysin perusteltuja, koska ilmastohistoriassa on selviä merkkejä lämpimämmistä jaksoista kuin nykyinen.

Kun kaikki huomio on vain ja ainoastaan ihmisen aiheuttamassa ilmastonmuutoksessa, ei välitetä muusta. Vaihtoehtoja ei ole. Laukataan kuin hevoset eteenpäin laput silmillä näkemättä ympärille.

Petteri Hiienkoski