Jos suomalaiseen ja länsimaiseen järjestelmään pesiytyneen korruption perimmäinen tai ainakin keskeisin aiheuttaja pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se luultavasti olisi integraatio.

Käytännössä kysymys on pitkälti samasta kuin globalisaatiossa. Siinä integraatiota sovelletaan ja viedään maailmanlaajuiselle tasolle.

Globalisaation ja integraation kirous

Integraatiota voidaan määritellä tai kuvailla myös sanoilla yhdentyminen eli yhdeksi muuttuminen, sekä siihen liittyvä sosiaalistuminen eli yhteisöön mukautuminen.

Yhteiskunnallisesti tämä tarkoittaa käytännössä vallan keskittämistä ja vaihtoehdottomutta.

Jos ingraatiosta johtuvasta korruptioituneisuudesta halutaan päästä eroon, se on hyvin yksinkertaista – ainakin periaatteessa.

Asiaa voi lähestyä negaation kautta. Integraation vastakohta on disintegraatio. Sitä voisi kuvailla sanoilla eriytyminen, jakautuminen ja pilkkoutuminen.

Yhdentymisen vastakohta on puolestaan moninaistuminen vallan keskittämisen vastakohta on sen hajauttaminen ja vaihtoehdottomuuden vastakohta vaihtoehtoisuus.

Globalisaation vastakohtana on valtiosuvereniteetin eli valtiollisen itsemääräämisoikeuden vahvistuminen tai kansallisvaltioistuminen.

Historiallisen kokemuksen antamat välineet

Yhteiskunnan korruptoituneisuus ja vallan väärinkäyttö eivät ole uusi ilmiö. Se ei ole lainkaan ainutkertaista myöskään länsimaiden historiassa. Päinvastoin.

Vuosisatojen taakse ulottuvien ankarienkin kokemusten kautta olemme saaneet myös keinot ja välineet, joilla korruptoituneisuutta, vallan väärinkäyttöä ja ihmisten hyväksikäyttöä voidaan tehokkaasti torjua.

Ne ovat klassisen liberalismin mukaiset länsimaisen kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteet niiden alkuperäisessä merkityksessään.

Ne ovat samat, joilla turvataan tai ainakin mahdollisestaan luonnolliseen moraaliin eli luonnonoikeuteen (ius naturale) perustuvan vapaan kansalaisyhteiskunnan (saks. bürgerliche Gesellschaft) ja sen luonnollisten instituutioiden kaikkia yhteiskunnassa hyödyttävä toiminta.

Turmeltuneiden valtarakenteinen korjaaminen

Jos integraatiosta johtuvaa korruptoituneisuutta halutaan torjua, korjaukset ja uudistukset on kohdennettava ensisijaisesti yhteiskunnan valtarakenteisiin, jotka ylläpitävat ja vahvistavat integraatiota. Tälle ei ole vaihtoehtoa.

Käytännössä se tarkoittaa integraatiota edistävien globalististen valtarakenteiden purkamista tai niistä irroittautumista ja vastaavasti kansallisvaltion itsemääräämisoikeuden vahvistamista.

Kysymys ei ole mistään näennäisistä "reformeista", joilla todellisuudessa ainoastaan pönkitetään ja yritetään paikkailla turmeltunutta järjestelmää. Tällaiset yritykset eivät auta mitään. Ne vain pahentavat tilannetta pitkittämällä korruptoituneen järjestelmän olemassaoloa ja samalla kasvattamalla siitä aiheutuvia tuhoja.

Ilman valtarakenteisiin kohdistettavia todellisia uudistuksia länsimaisen kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteita ei ole mahdollista saada toimimaan oikein periaatteidensa mukaisesti. Käynnissä oleva poliittinen teatteri jatkuu ja kehittyy vain entistä valheellisemmaksi.

Vastuun ottaminen

Vasta kun globalisaatiota (integreaatiota) ylläpitävät ja vahvistavat keskitetyt valtarakenteet on purettu tai niistä on irtaannuttu, yhteiskunnan ja sen instituutioiden ja niissä palvelevien on mahdollista keskittyä toimimaan oikein oman perustehtävänsä mukaisesti.

Jos se, mitä tarkoittaa oikein perustehtävänsä mukaisesti toimiminen, pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se luultavasti olisi vastuun ottaminen.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalaiset ottavat todellisesti vastuun omasta maastaan, yhteiskunnasta ja sen tulevaisuudesta.

Itsemääräämisoikeuden palauttaminen

Valtiollinen itsemääräämisoikeus on sen takia palautettava Suomeen todellisesti eikä vain näennäisesti. Se vaatii sitä, että samalla palautetaan myös itsemääräämisoikeuden käyttämiselle välttämättömät poliittiset ja taloudelliset edellytykset. Mitä kauemmin tätä muutosta lykätään, sitä huonommat ovat seuraukset.

Tämä ei ole millään tavoin ristiriidassa sen kanssa, että Suomi voi itsenäisenä valtiona tehdä läheistäkin poliittista ja taloudellista yhteistyötä muiden valtioiden kanssa sekä toimia vaikka kuinka aktiivisesti valtioiden välisissä kansainvälisissä järjestöissä.

Omasta itsestä ja omasta tehtävästä vastuun ottaminen lähtee liikkeelle jokaisesta yksilöstä ja perheestä (luonnolliseen avioliittokäsitykseen perustuvassa merkityksessä) ja se ulottuu muihin yhteiskunnan instituutioihin.

Tätä vastuunottoa varten sekä ihmisiä itseään että instituutioita, joissa he palvelevat, on voimaannutettava toimimaan oikein perustehtävänsä mukaisesti.

Petteri Hiienkoski

Samasta aihepiiristä:

"Korruptio ja sen torjunta 1: Korruptoitunut yhteiskuntajärjestelmä" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 12.05.2023.