Olen yrittänyt löytää logiikkaa niistä väitteistä, että Suomen oli pakko hyväksyä EU:n ”elpymispaketti”, jossa Suomi maksaa miljardeja avustusta itseään vauraammille ja matalammin verotetuille maille, koska ne ovat hoitaneet holtittomasti talouttaan.

On sanottu, että Suomi ei olisi voinut kieltäytyä paketin hyväksymisestä? Miksi ei? Jos Suomi olisi kieltäytynyt, mitä siitä olisi seurannut?

Jos hakee mallia siitä, miten meneteltiin, kun jotkut maat aikoinaan kansanäänestyksissä kieltäytyivät hyväksymästä EU:n perussopimuksia, olisi seurauksena neuvottelut Suomen kanssa. Jos ne eivät johtaisi tulokseen, mitä sitten?

Uhkaisiko EU Suomea oikeusprosessilla siitä, että Suomi käyttää päätöksenteossa jäsenmaan oikeuttaan olla hyväksymättä järjestelyä. jossa otetaan vastuuta toisen maan taloudesta ja jossa EU:n toimintaa rahoitetaan velalla? Molemmat ovat EU:n perussopimuksen mukana kiellettyjä. Naurettava ajatus.

Yksi vaihtoehto on, että sopimusta tulkitaan niin, että siihen liittyvät vain maat, jotka sen erikseen hyväksyvät. Se olisi siis vapaaehtoinen jokaiselle maalle. Tällaista malliahan taisi kaavailla mm. professori Vesa Vihriälä. Siis sen sijaan, että sitoutuisi tuohon avustusten maksamiseen, Suomi ottaisi suoraan arvioimansa määrän lainaa taloutensa elvyttämiseen. Sitä voitaisiin kohdennetusti käyttää myös vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen.

Yksi väite on, että EU alkaisi vainota Suomea paketin kaatamisesta. Siis EU kostaisi Suomelle sen, että se käyttää jäsenmaan laillista päätösvaltaa ja kieltäytyy laittomasta järjestelystä? Kuuluuko Suomen ylipäätään olla mukana liitossa, joka toimisi noin?

Yksi selitys voisi olla, että EU kostaisi Suomelle sen kieltäytymisen estämällä suomalaisten politrukkien nimityksen hyväpalkkaisiin EU-virkoihin. Siinäpä kauhea skenaario, jonka välttämisestä kannattaa maksaa miljardeja.

Yksi selitys voisi olla, että EU kieltäytyisi turvaamasta Suomea Venäjää vastaan. Mutta eihän EU nytkään Suomea turvaa. Jos tulisi konflikti, parhaimmillaan EU laatisi julkilausuman, jossa vaatii tilanteen selvittämistä, mutta korostaa ettei mikään saa vaarantaa kaasun toimituksia Venäjältä Saksaan. Tuon varmistamiseksi eri kriisien varalta on rakennettu kaasuputki Itämeren pohjaan. Baltiassa ja Puolassa putkea kutsutaan Molotov-Ribbentropp putkeksi. Talouspakotteilla EU voisi uhkailla, mutta ne ovat jo käytössä ja tuon kaasuputken rakentamisen keskeyttämistä muuksi kuin lyhyeksi symboliseksi ajaksi ei Saksan energiahuolto kestä.

Eli mitä EU Suomelle tekisi?

Sitten kysymys sopimuksen kertaluonteisuudesta. Suomessa mm. pääministeri Sanna Marin on julistanut, että sopimus on vain kertaluonteinen. Kuitenkin jo sopimuksen laatimisaikoihin Ranskan presidentti Macron iloitsi, että tämän jälkeen välimerenmaille on entistä helpompi maksattaa laskunsa pohjoisen Euroopan mailla. Saksan demarivaltiovarainministeri ja demarien kansleriehdokas Olof Scholtz haastattelussa avoimesti totesi, että kyse ei ole kertaluonteisesta paketista vaan pysyvästä ratkaisumallista. Eikö demarien puheenjohtaja Sanna Marin tiedä, mitä puoluetoverit Saksassa suunnittelevat?

Suomessa selitetään, että kyseessä on kertaluonteinen ratkaisu. Kun kysytään, miten Suomi voi sen varmistaa, vastaukseksi tarjotaan selitystä, että Suomi voi estää sen kieltäytymällä hyväksymästä uutta järjestelyä. Sen hyväksyminen kun vaatisi maiden yksimielisyyttä. Mutta kun nyt väitettiin, ettei Suomi voinut olla hyväksymättä pakettia joutumatta kostotoimenpiteiden kohteeksi, aivan sama tilanne on edessä tuolloinkin. Ja siis silloinkaan ei voitaisi kieltäytyä.

Ja varmistaakseen pienten maiden sanavallan lopettamisen EU:ssa on jo käynnistetty keskustelu siitä, että päätökset tällaisissa asioissa pitää tehdä määräenemmistöllä, jolloin Suomelta ei enää kysytä mitään. Ja kun tuollainen muutos päätöksentekoon tulee esiin, suomalaiset poliitikot hyväksyvät sen kiltisti.

Entä onko sopimus nyt lopullisesti käsitelty. Ei. Eduskunta ei ole pakettia hyväksynyt ja sen voidaan siellä aivan hyvin kaataa. Sen jälkeen EU joutuisi uudelleen neuvottelemaan Suomen kanssa asiasta. Sen estää vain se, että suomalaiset poliitikot eivät halua vahtia Suomen etua. Kenen käskystä?