Hallitus on ilmoittanut sulkevansa kaikki muut Venäjän vastaiset raja-asemat lukuun ottamatta pohjoisinta Raja-Joosepin asemaa, joka jatkossa ottaa myös vastaan turvapaikkahakemukset. Siirtämällä turvapaikkahakemusten ottamista yhä pohjoisemmaksi kuvitellaan sen vetävän terän Venäjän hybridihyökkäykseltä Suomea vastaan. Saa nähdä, tähän asti se ei ole toiminut, Venäjällä on riittänyt kuljetuskalustoa tulijoiden raahaamiseksi Suomen rajalle. Suomen horjuminen päätöksessä on erikoista.

Toki Suomen toiminnan voi tulkita myös optimistisemmin. Suomen ja Venäjän maaraja on hyvin pitkä ja rajalle on rakennettu vähän fyysisiä esteitä. Maastoraja sinänsä on haastava, mutta jos Venäjän viranomaiset kuskaavat ihmiset rajalinjalle ja näyttävät suunnan, maastorajan ylitys ei olisi ylivoimaista. Rajalle suunnitellaan aitaa, mutta siitä on valmiina vain pieni koepätkä.

Nyt rajakohelluksen taustalla tapahtuu itse asiassa aika paljon. Rajavartiolaitos rakentaa Puolustusvoimien virka-avun turvin piikkilanka-aitaa paljon pitemmälle kuin on aiottu. Siihen tarvitaan aikaa ja siksi kohelluksen voi nähdä myös ajan peluuna. Samaan liittyy se, että Suomi on pyytänyt Frontexilta apuvoimia maastorajan valvontaan.

Hallitus halusi sulkea koko itärajan. Noin on menetelty Puolassa, Liettuassa ja Latviassa. Rajansa sulkemiseen he pyysivät Suomestakin virka-apua. Suomalainen virka-apu toki oli enemmän haitaksi. Kun muut käännyttivät tulijat pois, suomalaiset vihreiden ohjeistamat apulaiset toimivat päinvastoin. Suomi oli tuossa ketjun heikoin lenkki.

Hallituksen suunnitelman sulkea koko raja ja keskittää turvapaikanhakemukset Helsinki-Vantaan lentoasemalle tyrmäsi apulaisoikeuskansleri Puumalainen. Hänen toimintaansa on luonnehdittu myös naiviksi. Sen seurauksena hallitus joutui taipumaan Venäjän tahtoon ja ei pystynyt sulkemaan koko rajaa ja lopettamaan turvapaikkahakemusten vastaanottamista itärajalla. Silloin Venäjä voi jatkaa hybridihyökkäystään Suomea kohtaan.

Hallituksen keskeisin velvollisuus on puolustaa Suomen turvallisuutta ja suvereenisuutta. Julkisuudessa kohutaan uuden rajalain sisällöstä ja väitetään ettei vielä tulijoiden määrä ole niin suuri, että olisi kriisi. 30 tulijaa päivässä vastaa 10.000 vuodessa. Nykyisellä tahdilla Suomea horjuttava määrä kertyy yllättävän nopeasti. Uuden lain 16§ sanoo:

” Valtioneuvosto voi päättää kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä Suomen valtakunnanrajalla yhteen tai useampaan rajanylityspaikkaan, jos se on välttämätöntä lyhyessä ajassa tapahtuvasta poikkeuksellisen suuresta maahantulijoiden määrästä tai vieraan valtion vaikutuksesta tapahtuvasta maahantulosta yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan vakavan uhan torjumiseksi.”

Eli suuri maahantulijoiden määrä ei ole ainoa kriteeri, vaan vieraan valtion vaikutuksesta tapahtuvan maahanmuuton aiheuttama uhka riittää. Tällaisessa tilanteessa passiivisuus on havaintojen mukaan lietsonut ilmiön kasvua, kun hyökkäävä valtio huomaa, ettei toinen pysty puolustautumaan. Nyt on selvää, että kyse on Venäjän toiminnasta. Puumalaisen kannanotto, että ehdot eivät täyty on hänen mielipiteensä ja valtioneuvosto voisi toimia toisinkin. Suomen rajalla eivät tosiasiassa ole voimassa kansainväliset sopimukset vaan ihmissalakuljettajien ja FSB:n sopimukset. Suomenko pitäisi rohkaista tuota taipumalla heidän tahtoonsa?

Ilta-Sanomissa Ulla Appelsin kirjoittaa :

”Venäjä on tällä hetkellä häikäilemätön, arvaamaton ja kyynisesti toimiva roistovaltio, jolla on mitä ilmeisemmin vahva halu aiheuttaa Suomelle ongelmia. On tahoja, jotka eivät ilmeisesti tätä kykene ymmärtämään, vaan syyllistävät Suomea. Esimerkiksi tunnettu ihmisoikeusjuristi, professori Martin Scheinin on nyt useita päiviä viestipalvelu X:ssä paheksunut valtioneuvoston päätöksiä Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja pitänyt niitä uhkana ”suomalaiselle oikeusvaltiolle”.

Aiemmissa kohuissa uskottavuuttaan menettänyt Amnestyn johtaja Frank Johansson on kompannut ajattelua twiittaamalla, että ”rajan sulkeminen tapahtunut enemmän sisäpoliittisista syistä kuin turvallisuusuhasta johtuen. Niinkö? Nyt siis mystisesti Venäjältä Suomen itärajalle ilmestyvät polkupyöräkolonnat ovatkin yhtäkkiä sisäpolitiikkaa?”

”Elämme aikaa, jolloin yhdellekään turvallisuusriskille, oli se sitten pieni tai suuri, ei kannattaisi ainakaan naureskella. Kuten teki esimerkiksi Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro, Rauhanpuolustajien puheenjohtaja, vastatessaan MTV3:lla eduskunnan puhemies Jussi Halla-aholle siitä, voisiko tulijoiden joukossa olla kenties Wagner-sotilaita.”

” Kangaspurolla itsellään on viime vuosina tuntunut olevan vahva luotto Vladimir Putinin sanaan. “Putin sanoi ihan suorasanaisesti, että Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”, hän analysoi itsevarmasti maaliskuussa 2014 ja syytti myöhemmin tilanteen kärjistymisestä Ukrainaa ja Yhdysvaltoja. Mehän nyt sitten tiedämme, miten sen Krimin kanssa kävi.”

”Siksi on käsittämätöntä, että apulaisoikeus¬kansleri Mikko Puumalainen - yksi mies – kykenee pyyhkimään sekä hallituksen sekä monen oppositiopoliitikon relevantilla turvallisuushuolella pöytää ja keskeyttämään aikeet koko itärajan sulkemisesta. Puumalainen siis torppasi itärajan rajoitustoimia tiukentavan hallituksen esityksen, koska siinä ei hänen mukaansa ole riittävästi turvattu mahdollisuuksia hakea turvapaikkaa.

Kriisitilanteessa Suomen on kyettävä toimimaan ripeästi. Puumalaisen asennetta on vaikea ymmärtää. Vai tavaako Puumalainen vielä lakikirjoja siinäkin vaiheessa, jos rajan yli alkaa vyöryä tuhansittain ihmisiä.”

”ON HÄMMENTÄVÄÄ, että meillä pystyttiin korona-aikana lyömään salamavauhtia Uusimaa kiinni ja poliisit määrättiin teille vahtimaan, ettei kukaan tavallinen suomalainen vahingossakaan mene omalle mökilleen saunomaan. Nyt on vaikea saada aikaan päätöstä siitä, että Suomi voisi suojautua Venäjän häikäilemättömältä toiminnalta.”

Tällä touhulla on jo nyt kielteisiä vaikutuksia Suomeen ja muuallekin, jotka eivät häviä siitä, että asioista kielletään puhumasta. Kansainvälinen ulottuvuus on mm. se, että vastaavaa toimintaa on harjoitettu suuressa mitassa Puolan, Liettuan ja Latvian rajalla. Nuo maat saivat Venäjän raivostuttaneella tavalla hyökkäyksen torjuttua sulkemalla rajat ja käännyttämällä Venäjän lähettämät tulijat takaisin. Nyt Venäjä sai suomalaisten ”hengenheimolaisten” avulla luotua toisenlaisen ennakkotapauksen, jota se voi yrittää käyttää muiden maiden vastarinnan murtamiseen. Onko Suomi Naton ja EU:n itärajan heikoin lenkki?

Edellä heitto ”hengenheimolaiset” perustuu tylyyn historiaan. Niin Scheinillä kuin ilmeisesti Puumalaisella on juuret kommunistien hallitsemassa lakimiesjärjestö DEMLA:ssa, joka itsekin spekuloi historiikissaan saaneensa rahoitusta Tehtaankadulta eli käytännössä Venäjän edeltäjän Neuvostoliiton salaiselta palvelulta. Kangaspuro on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja. Järjestö oli kylmän sodan aikana Neuvostoliiton uskollinen apuri. Appelsin luonnehti heidän toimintaansa naiviksi, mutta tavalliset suomalaiset eivät ehkä ole arvioissaan yhtä armollisia.

Onko Puumalainen väärässä tehtävässä tällaisena aikana? Sen ratkaisee viimekädessä apulaisoikeuskanslerin nimittäjä presidentti, mikäli hallitus ja eduskunnan enemmistö toteavat, ettei Puumalainen nauti heidän luottamustaan.

Ulla Appelsinin kommentti: Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, nyt ei ole aika olla naiivi - Kotimaa - Ilta-Sanomat