Kuten ilmenee Encyclopedia Britannican artikkelista ”How Did the Rainbow Flag Become a Symbol of LGBTQ Pride?”, Pride- eli ylpeys-mielenosoituskuukautta sateenkaarilippuineen vietetään vuoden 1969 kesäkuun New York City:n Stonewall-homomellakoinnin muiston esillä pitämiseksi.  

Pride-mielenosoitustoiminnan symbolin eli niin sanotun sateenkaarilipun suunnitellut homoseksuaalinen taiteilija ja drag queen Gilbert Baker (1951–2017) teki lipusta vuonna 1994 25-vuotisjuhlaversion Stonewall-mellakoinnin kunniaksi ja tästä eteenpäin sateenkaarilippu on toimittanut homoseksuaalisesta elämäntavasta tunnetun ylpeyden kansainvälisen symbolin virkaa. Ensimmäiset sateenkaarilipun versiot Baker oli suunnitellut 25.6.1978 pidetyn San Franciscon homojen vapautuspäivän paraatin tarpeisiin. 

Mistä vuoden 1969 Stonewall-mellakoissa oli kyse? Millaisista juurista Pride-liikehdintä ja sen symbolina käytetty sateenkaarilippu kumpuaa? Näihin kysymyksiin vastaan kirjassani Miten tähän on tultu? Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret (Kuva ja Sana, 2013). 

Koska nykyinen homo- ja gender-ideologialiike eli sateenkaarilippusymbolia käyttävä kauttalinjainen seksuaalivallankumousliike Pride-vapautuspäivineen on peräisin USA:sta ja on syntynyt sikäläisistä 1950–60-lukujen aatehistoriallisista virtauksista, on näistä syytä olla selvillä Suomessakin. Etenkin nyt kesäkuun viimeisellä viikolla, kun vallankumousta ja kapinaa julistava amerikkalaisen homoliikkeen sateenkaarilippu liehuu kepeän valtavirtaisen oloisesti meillä Suomessakin kaikkialla siellä, missä Pavlovin koirat -tyylisen kuuliaisesti totellaan ainoata oikeata poliittisesti korrektia velvoitetta.

Sen, että kyseessä todella on ainoan oikean poliittisesti korrektin ja pehmeän totalitaarisen pakkovelvoitteen totteleminen, osoittaa esimerkiksi 25.6.2019 Helsingin Sanomien artikkeli ”Homovastaisten kommenttien takia potkut saaneen rugbynpelaajan tarinassa uusi käänne: konservatiivikristittyjen järjestö keräsi hetkessä jättisumman oikeuskuluihin”. 

Valtavirtainen eetos on länsimaissa nyt se, että sekä homoseksuaalinen että gender-ideologian vaateiden mukainen seksuaalikäyttäytyminen kaikkine ja kaikkia koskevine yhteiskunnallispoliittisine velvoitteineen on korotettu koskemattomaan eettiseen pyhyyteen. Sateenkaarilipun edustama seksuaalikäyttäytyminen on kaiken arvostelun yläpuolella. 

Sateenkaariseksuaalisuuteen ei saa suhtautua puolueettomasti eikä sitä saa lainkaan arvostella. Kaikkien on pakko osoittaa ohjelmallista hyväksyntää sille ja juhlia sitä. Tällainen pakotus oikeutetaan sillä, että ”uuden yhteiskunnan luominen” ja ”paremman ja onnellisemman maailman” rakentaminen edellyttää pakkoa. ”Hyvä” tarkoitus edellyttää nyt, kuten niin monta kertaa aiemminkin, valtiollisyhteiskunnallista pakotusta.     

Miten tähän on tultu? -kirjani sivuilla 40–43 kirjoitan seuraavasti, alaotsikoiden ”Uuden yhteiskunnan luominen edellyttää seksuaalista vapautumista” ja ”Homovapautusliike osana 1960-luvun vasemmistoradikalismia” alla:

”Marcusen [Frankfurtin koulukunnan keskeinen ajattelija Herbert Marcuse (1898–1979)] visio vapautuksesta ennakoi monia 1960-luvun vastakulttuuriliikkeen arvoja ja auttoi tekemän hänestä merkittävän intellektuaalisen ja poliittisen vaikuttajan 60-luvulla. Marcuse väitti, että nykyinen yhteiskuntaorganisaatio tuotti ’lisätukahtuneisuutta’ (surplus repression) edellyttämällä sosiaalisesti tarpeetonta työtä, tarpeettomia seksuaalirajoituksia ja sellaisen yhteiskunnallisen systeemin, joka on järjestäytynyt voitontavoittelun ja riistämisen varaan.” 

”Marcuse vaati sorron ja tukahduttamisen lopettamista ja uuden yhteiskunnan luomista. Kuten sekä Kolakowski [Marxismin aatehistorian eturivin asiantuntijoihin lukeutunut Leszek Kolakowski (1927–2009)] että Kellner [Kalifornian yliopiston tutkija ja kriittisen teorian, kulttuurimarxismin ja postmodernismin asiantuntija Douglas Kellner] teoksissaan viittaavat, Marcuse pyrki luomaan syrjäytyneistä, opiskelijoista, rotu- ja muista vähemmistöistä sekä radikaali-intellektuelleista uutta sorretuksi itsensä kokevaa vallankumouksellista voimaa, ikään kuin uutta proletariaattia, joka vapautuu ja tekee vallankumouksen yhdessä kolmannen maailman sorrettujen kanssa. Kolakowski toteaa, että erityisen kannustavana Marcuse piti sitä, että opiskelijakumoukseen on liittynyt seksuaalista vapautumista ajava liike. Kellner toteaa ’Western Marxism’ -artikkelissaan, että Marcusesta tuli: ’…merkittävä hahmo kasvavassa sodanvastaisessa liikkeessä, vastakulttuuriliikkeen sankari ja vankka New Left -uusvasemmiston puolestapuhuja. Marcuse tuki myös muodostumassa olevaa feministiliikettä, ympäristöliikettä, homo- ja lesboliikettä ja muita oman aikakautensa yhteiskunnallista vastarintaa harjoittavia liikkeitä.’”   

”Homotutkija Jeffrey Escoffier toteaa New Politics -lehden artikkelissaan, että Marcuse tulkitsi erilaisten seksuaalisten ’perversioiden’ edistävän mielihyväperiaatteen toteutumista siten, että ne pitivät yllä seksuaalisuuden toteutumista sen itsensä tähden. Homoseksualismin Marcuse näki esimerkkinä vallankumouksellisesta seksuaalisuudesta, joka vastusti ihmisen seksuaalisuuden rajoittamista vain lisääntymisen asiayhteyteen. Marcuse kannatti ’polymorfista perverssiyttä’ eli seksuaalisuutta, joka ei keskity mihinkään tiettyyn kohteeseen tai toimintaan.” 

”Escoffier katsoo, että nykyinen homopolitiikka sai alkunsa vuoden 1969 Yhdysvaltojen Stonewall-mellakoista, joiden jälkimainingeissa perustettiin The Gay Liberation Front -järjestö. Järjestön nimi oli kunnianosoitus tuolloiselle Vietnamin kommunistiselle kansalliselle vapautusrintamalle ja viite siitä, että haluttiin nähdä mustien, köyhien, kolmannen maailman sorrettujen ja naisten kamppailu yhteisenä oman kamppailun kanssa. Escoffier siteeraa Homojen vapautusrintaman lentolehtistä vuodelta 1970: 

’Homojen vapautusrintama on kansallinen vallankumouksellisten homo-organisaatioiden yhteenliittymä, joka luo radikaalia vastakulttuuria homoseksuaalisten elämäntapojen puitteissa. Poliittisesti rintama muodostaa radikaalin ’Liikkeen’ osan, joka tähtää homoseksuaaleihin kohdistuvan syrjinnän ja sorron tukahduttamiseen ja poistamiseen teollisuudessa, joukkotiedotusvälineissä, hallinnossa, kouluissa ja kirkoissa.’” 

”Escoffierin mukaan seksuaalisuus määriteltiin keskeiseksi poliittiseksi kysymykseksi. GLF:n marxisti-intellektuellien solu, The Red Butterfly, vetosi Marcusen linjaukseen: ’Taistelu Eroksen puolesta, taistelu elämän puolesta, on tänään luonteeltaan poliittista taistelua’. Myöhemmin homovasemmisto pyrki muotoilemaan radikaalia vasemmistopolitiikkaa, jossa nais- ja homoliikkeen pyrkimykset olisivat olleet yhteen sovitettuja. Teoreettisena lähtökohtana sovellettiin Gramscin [merkittävimpiin marxistiteoreetikoihin lukeutunut Antonio Gramsci (1891–1937)], Freudin [psykoanalyytikko Sigmund Freud (1856–1939) ja postmodernistisen ranskalaisfilosofi Michel Foucaultin (1926–1984) linjauksia.” 

”Tommi Avicolli Meccan 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun radikaalin homojen vapautusliikkeen tuntoja peilaava, vuonna 2009 ilmestynyt artikkelikokoelma Smash the Church, Smash the State! The Early Years of Gay Liberation – Murskatkaa kirkko, murskatkaa valtio! Homovapautuksen varhaiset vuodet – antaa nimessään varsin havainnollisesti ymmärtää, mihin varhainen homoliike poliittisesti ja yhteiskunnallisesti pyrki.”

1970-luvun vasemmistoradikaalin vallankumouksellinen USA:n Homojen vapautusrintama oli – kuten oli ja on vuonna 1974 amerikkalaisesikuviensa mukaisesti perustettu ja itsensä vasemmistoradikaaliin normityyliin ”fasisminvastaiseen rintamaan” lanseerannut Suomen SETA – osa ”Liikettä”, jonka tehtävänä oli ja edelleen on muun muassa vallata ja sisältä käsin murskata perinteiset kristilliset kirkot ja jonka tarjoamalle esikuvalle uskollisesti vuoden 2019 Helsinki Priden sloganina on ”Liike”.  

Tähänkin tosiasiaan nähden on sangen mielenkiintoista, että Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtoon lukeutuvat henkilöt ovat itse itselleen suomalla luvalla ja oikeutuksella liittäneet luterilaisen kirkon Helsingin Pride-mielenosoituksen yhteistyökumppaniksi. On erittäin hyvä asia, että tällaiseen omatoimiseen liittämiseen on nyt reagoitu laajalla rintamalla kirkon piirissä, kuten käy ilmi Kotimaa24:n artikkelista 25.6.2019 ”Konservatiivisten järjestöjen johtajat liittyvät kannanotossa kirkon Pride-kumppanuutta moittivaan rintamaan” ja Seurakuntalaisen artikkelista 25.6.2019 ”Joukko herätysliike- ja järjestöjohtajia tukee kirkon ja Priden yhteistyötä vastustavia kirkkoherroja”. 

Gilbert Bakerin, antikristillisen homoaktivistin, suunnittelema Pride-sateenkaarilippu on vallankumouksen ja kapinoinnin lippu. Sateenkaarilipun edustama ”yhdenvertaisuus” ja ”tasa-arvo” tarkoittavat kaikkien luonnollisten ja perinteisten kristillisten konservatiivisten arvojen kumoamista, alentamista ja tasoittamista sekä sen julistamista, että kaikenlaiset seksuaalisuhteet ovat yhtä hyviä. Sateenkaarilipun edustama käsitys ”ihmisoikeuksista” julistaa, että jokaisen yksilön mielihalu ja sen tyydyttäminen on korkein eettinen normi, jopa luovuttamattomiin ihmisoikeuksiin lukeutuva. 

Mutta samanaikaisesti sateenkaarilippu ja sen liehuttajat julistavat, että ei ole olemassa mitään pysyvää luontoa eikä ihmisluontoa eikä näiden asettamaa luonnollisuutta normaaliuden rajoineen. Jos mikään ei ole luonnollista, ei mikään myöskään ole luonnotonta eikä epänormaalia. Klassisen länsimaisen, yhtä hyvin antiikkisen kuin kristillisenkin, luonnonoikeusajattelun mukaan ihmisellä, hänen ruumiillaan ja sen toiminnoilla kuten seksuaalikäyttäytymisellä on järkiperäisesti käsitettävissä olevat yleiseen ihmisolemukseen perustuvat päämääränsä ja tarkoituksensa. 

Sateenkaarilippu sen sijaan julistaa, että mikään ei ole mitään varten, ei ihmisruumiskaan eikä ihmisen seksuaalikäyttäytyminen, vaan ihmisyksilö itse antaa näille sen tarkoituksen, minkä milloinkin kokee omaa mielihyväänsä parhaiten edistävän. Sateenkaarilippu julistaa, ettei ole mitään Luojan luomaa eikä sosiobiologian ehdollistamaa ihmisolemusta tarkoituksineen eikä päämäärineen. Tosin, jos ei ole mitään yleisen muuttumatonta ihmisolemusta tarkoituksineen, ei myöskään voi olla puhetta yleisen muuttumattomista ihmisoikeuksista, jotka asettaisivat velvoittavan normaaliuden normin kaikille. 

Sateenkaarilipun heiluttaja ja sateenkaariseksuaalisuuden hyvyyden tunnustajiksi kaikkia pakottava ei kykene loogisesti eikä johdonmukaisesti vetoamaan klassiseen länsimaiseen ihmisoikeusajatteluun. Täysin päinvastoin: Sateenkaarilipun heiluttelu hyökkää kaikkia niitä metafyysisiä ja teologisia perusteita vastaan, joihin länsimainen ihmisoikeusajattelu historiallisesti nojaa. 

Sateenkaarilippu on vallankumous- ja kapinalippu. Sateenkaarilippu julistaa vallankumouksellista pyrkimystä irrottautua luonnon ja luonnon Luojan säätämistä rajoista ja tarkoituksista eli ”orjuuttavista kahleista” jumalalliseen omalakisuuteen ja rajattomuuteen.

Sateenkaarilippu julistaa heterofobiaa: Pelonsekaista katkeraa vihaa Luojan luomaa pysyvää erilaisuutta, vastakkaisuutta ja aitoon toiseuteen liittymistä kohtaan. Sateenkaarilippu julistaa myös oikofobiaa: Omaan perheeseen ja kotiin eli tässä tapauksessa omaan länsimaiseen klassiseen ja kristilliseen eettiseen eetokseen kohdistuvaa vihaista pelkoa, vastustushalua ja kumoushalua. 

Henkilökohtainen seksuaalieettinen kapinointi Luojaa vastaan ja vallankumouksellisuus ovat kulkeneet ja kulkevat käsi kädessä yhteiskunnallisen kapinoinnin kanssa. Koko yhteiskunta on muutettava sateenkaarilipun julistaman rajattoman ”tasa-arvon” vaateiden mukaiseksi. Sateenkaarilipun heiluttelijat edustavat joka tapauksessa laadullisesti vallankumouksellista kapinointia, vaikka he edustaisivatkin jossain jonakin hetkenä määrällistä valtavirtaa.  

Gilbert Bakerin 1970-luvun HLBTQ-aktivismia varten taiteilema vallankumoukselliskapinallinen sateenkaarilippu ei kuitenkaan ole aivan ensimmäinen laatuaan. Sateenkaarilipun alla on tehty yhteiskunnallista vallankumousta ja kapinoitu jo ennen 1960–70-lukujen amerikkalaisia vasemmistoradikaaleja ja heidän myöhempien aikojen kuuliaisia oppilaitaan kesäkuisessa Helsingissä vuonna 2019.

Saksalaisen ze.tt -sivuston 21.7.2015 päivätyssä artikkelissa ”Die Regenbogenfahne: eine Zeitreise in drei Etappen” Mark Heywinkel palauttaa mieleen, että sateenkaarilipun, die Regenbogenfahne tai Regenbogenflagge, historia alkaa 1500-luvun Saksasta ja radikaalipappi ja -teologi Thomas Müntzerin (1489–1525) hurmahenkisestä vallankumousagitoinnista. Müntzer, kuten tänäiset liberaaliteologit, kieltäytyi alistumasta Raamatun, jota hän halveksivasti nimitti paperipaaviksi, arvovallan alle. 

Müntzer halusi luoda aseellisella vallankumouksella uuden ja paremman maailman, tasa-arvoisen maailman, ja vapauttaa sorretut, tässä tapauksessa talonpojat, kuten selvittää lähemmin Christian Pietscher Deutschlandfunk-artikkelissaan ”Thomas Müntzer und seine radikale Reformation” ja kuten kuvataan Farbimpulse-artikkelissa “Kampf im Zeichen der Regenbogenflagge”. 

Müntzer hylkäsi objektiivisen Jumalan Sanan ja vetosi mystisiin näkyihinsä ja ”sisäiseen sanaan”, henkilökohtaiseen ilmoitukseen, ja väitti, että nyt tulee Jumalan valtakunta maan päälle ja että koko vanha maailma lyödään alas ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus toteutetaan. Müntzer valitsi tunnuksekseen Jumalan ikuista liittoa ja oikeudenmukaisuutta kuvaavan sateenkaarilipun, jonka alla hän johti talonpoikaisjoukkonsa vuosien 1524–1525 talonpoikaissotaan aatelisia ruhtinaita vastaan ja 15.5.1525 käytyyn Frankenhausenin taisteluun, jossa kapinoitsijat kärsivät murskatappion. Kultourbunt-artikkeli ”Schlachtberg mit Monumentalwerk” havainnollistaa hyvin kyseistä taistelua.

Sateenkaarilipun piti Müntzerin julistuksen mukaan johtaa kapinoitsijat vääjäämättä voittoon ja uuden yhteiskunnan syntymiseen, mutta toisin kävi. Müntzer sateenkaarikapinoitsijoineen ei ollut historian oikealla puolella eikä hänen hurmahenkinen sisäinen ilmoituksensa ja kokemuksensa oikeasta ja väärästä johtanut häntä eikä hänen sateenkaariseuraajiaan hyvään, vaan huonoon ja tuhoon. 

Teologian tohtori Reijo Arkkila kirjoittaa Kallis oppi-isä Martti Luther -kirjansa (Sley-Media Oy, 2016) sivuilla 54–55, että ”Lutherille Müntzer oli hurmahenkien ruumiillistuma” ja että hänen johdollaan mentiin ”täydelliseen yhteiskunnalliseen mielivaltaan”. Arkkilan mukaan:

”Kaikille tuli selväksi, ettei Luther reformaattorina ollut vallankumouksen ajaja. Paremminkin voisi sanoa, että Luther oli yhteiskunnallisissa kysymyksissä konservatiivi. Tätä edisti myös hänen opetuksensa kahdesta regimentistä, kahdesta hallintavallasta. Tämä oli Lutherin keskeinen oppi yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Jumala hallitsee tätä maailmaa valtiossa miekan kautta ja kirkossa Jumalan sanan kautta. Tästä opista Luther piti kiinni elämänsä loppuun saakka”.     

Luther katsoikin, että Müntzer-tyylisissä Raamatun ja Jumalan säätämien luonnollisten ja seurakunnallisten järjestysten arvovallan hylkäävissä kapinallisissa vaikutti ”vallankumouksen perkele”, jota termiä hän käyttää Isossa katekismuksessaan. Toisaalta juuri tästä syystä sateenkaarilippu-Müntzeriä arvostettiin etenkin kommunistisessa Itä-Saksassa, DDR:ssä. Luther pysyi väkevästi Raamatun ja luonnonoikeuden ilmoittamassa hyvässä ja oikeassa, mutta Suomen evankelisluterilaisen kirkon nykyjohto on hylännyt yhtä hyvin luonnonoikeuden kuin Raamatunkin arvovallan ja haluaa hurmahenkisyyden saralla ehdoin tahdoin seurata Müntzerin jalanjälkiä. 

Luonnonvastainen vallankumouksellisuus ja kapinointi ei kuitenkaan ole ihmiselle hyväksi, vaan pahaksi ja haitaksi.   

Homoseksuaalinen käyttäytyminen on paitsi luonnonvastaista myös – biologian ja lääketieteen näkökulmasta –  edelleen yhtä epäterveellistä kuin ennenkin, kuten käy ilmi täältä ja täältä sekä täältä että täältä. Virukset, bakteerit ja epidemiologia eivät tottele poliittista korrektiutta. 

Kuten kirjoitin asiantuntijalausunnossani eduskunnan lakivaliokunnalle 7.5.2014, sivulla 7, kohdassa 6 (b):

”Kansanterveydelliset haitat kasvavat julkista terveydenhuoltoa entisestään kuormittaen. Avioliittolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi merkitsisi entistä arvovaltaisempaa homoseksuaalisen käyttäytymisen julkista hyväksymistä ja sitoutumista myönteisyyteen tällaista käyttäytymistä kohtaan. Tämän seurauksena homoseksuaalista käyttäytymistä – jonka useimmat homotutkijat tulkitsevat konstruktivistisista ja omaa valintaa ja tietoista suuntautumista painottavista lähtökohdista, eivät essentialistisista – alkaisi ilmetä enemmän ja tällöin myös homoseksin harjoittamisen heteroseksistä epidemiologisesti poikkeavat haitalliset lääketieteelliset seuraukset alkaisivat ilmetä entistä laajamittaisemmin. Tällöin julkinen terveydenhuolto kuormittuisi entistäkin enemmän. Yhteiskunnan julkisen edun mukaista ei – ei sen paremmin taloudellisen kuin sosiaalisenkaan edun – ole erityisesti suosia kansalaisten terveydelle haitallista riskikäyttäytymistä.” 

Ihmisruumis on suunniteltu ja tarkoitettu tietynlaisessa suhteessa – kestävän monogaamisessa avioliitossa – toteutuvaa ja tietynlaista – heteronormatiivista – seksuaalikäyttäytymistä varten. Kaikki ihmissuhdemuodot ja seksuaalikäyttäytymisen tavat eivät ole yhtä hyviä eivätkä oikeita. Toiset seksuaalikäyttäytymisen tavat ovat ihmisen ja hänen biologisen ruumiinsa kannalta luonnollisia ja siksi hyviä ja oikeita, kun taas toiset tavat ovat luonnottomia ja siksi pahoja ja vääriä ja ihmistä rappeuttavia. 

Lue seuraava sateenkaarialan harrastajan asiantuntevasti laatima ja yhtä asiantuntevassa amerikkalaisessa The Advocate -julkaisussa oleva 17.5.2018 päivätty opastusteksti ja mieti, miksi kirjoittaja joutuu tuon tuostakin varoittamaan käsittelemäänsä seksuaalikäyttäytymiseen liittyvistä vaaroista ja terveysriskeistä. 

Tällaisesta luonnottomasta, Jumalan luomistarkoituksia vastaan avoimen julkeasti kapinoivasta ja tuhoisan epäterveellisestä seksuaalikäyttäytymisestä kirkon johtokin haluaa nyt vuoden 2019 kesäkuisessa Helsingissä olla ylpeä, vallankumouksellisten sateenkaarilippujen alla.   

Miten tähän on tultu? Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret on hankittavissa Kuvan ja Sanan verkkokaupasta. Kirja on julkaistu vuonna 2013, kuusi vuotta sitten. Kirjan hankkimalla ja lukemalla voit itse arvioida, miten osuvaa kirjan analyysi on ja ovatko kirjassa esittämäni arviot tilanteen kehityksestä olleet oikean suuntaisia ja realistisia.