Euroopan parlamentin vaaleja koskeva uutis- ja ajankohtaisjournalismi on ollut paitsi poliittisesti värittynyttä ja yksipuolista myös puutteellista ja harhaanjohtavaa.

Etenkin verorahoitteisessa valtionmediassa eurovaaleja käsitellään pitkälti saman sapluunan kanssa kuin muitakin maassamme järjestettäviä vaaleja. Huomiota kiinnitetään lähes yksinomaan siihen, mikä on äänestystulos Suomessa ja miten puolueiden kannatus täällä jakaantuu. Mielikuvitusta ei tunnu riittävän kovin paljoa kauemmas.

Tämä viittaa siihen, että huolimatta neljännesvuosisadan kestäneestä jäsenyydestä Euroopan unionissa, moni ei valtamediassa edelleenkään tahdo tajuta tai tunnustaa, mistä EU-parlamentin vaaleissa on kysymys ja mikä on Suomesta valittavien euroedustajien eli meppien (Members of the European Parliament MEP) merkitys kokonaisuudessa.

Kussakin EU-maassa täytettävien parlamenttipaikkojen määrä riippuu sen maan väkiluvusta. Suomi kuuluu Unionin vähäväkisimpiin. Täytettävät 13 paikkaa ovat vain 1,7 % parlamentin 751 paikasta. Sillä, miten puolueiden kannatus Suomessa jakaantuu, ei sen takia sinänsä ole käytännössä merkitystä poliittisiin voimasuhteisiin EU-parlamentissa.

Se, miten esim. kokoomus, vihreät, perussuomalaiset tai SDP eurovaaleissa menestyvät, on sen kannalta itsessään yhdentekevää. Vaikuttaa kuin monilla toimittajilla olisi vaikeuksia käsittää tai myöntää tätä. – Miksi?

EU-parlamenttiryhmien välisten voimasuhteiden keskeisyys

Olennaista on se, mikä on kaikkien EU-alueen maiden yhteenlasketun kokonaistuloksen vaikutus europarlamentin koostumukseen. Väkiluvultaan suurten tai keskisuurten EU-maiden kohdalla myös yksittäisen maan vaalituloksella voi olla merkitystä europarlamentin poliittisiin linjauksiin.

Läntisen Euroopan väkirikkaista maista Ranskassa (Kansallinen liittouma), Italiassa (Pohjoinen liitto) ja Isossa-Britanniassa (Brexit-puolue) tapahtui huomattavia ja samansuuntaisia muutoksia puolueiden voimasuhteissa. Kansallismieliset puolueet nousivat niissä eurovaalikannatukseltaan maidensa suurimmiksi.

Kansallismielisillä puolueilla on ollut hallitseva asema itäisen Euroopan merkittävissä EU-maissa, Puolassa (Laki ja oikeus) ja Unkarissa (Fidesz). Nyt ne kasvattivat kannatustaan entisestään.

EU-parlamentin poliittisten linjausten kannalta ratkaisevaa on se, millaisia ryhmiä siellä on, millaisia muutoksia ryhmien keskinäisissä voimasuhteissa tapahtuu ja millaisia yhteistyösuhteita parlamenttiryhmien välille muodostuu.

Kahden suuren europuolueen vallankäytön monopoli murtui

Europarlamentissa on aiemmin ollut kaksi suurta ryhmittymää – keskustaoikeistolaisen Euroopan kansanpuolueen (European People’s Party EPP) ja Euroopan sosialistien puolueen (Party of European Socialists PES) parlamenttiryhmä.

Nämä europuolueet ovat voineet tähän asti muodostaa keskenään enemmistön. Sen turvin ne ovat yhdessä tuumin voineet määrätä parlamentin linjauksista.

Näissä vaaleissa molemmat suurpuolueet kärsivät kuitenkin murskatappion. Samalla ne menettivät 40 vuotta jatkuneen mahdollisuuden keskenään sopimalla päättää parlamentin toimivaltaan kuuluvista asioista. Muutos aiempaan on mullistava.

EPP-ryhmälle murskatappio

Euroopan kansanpuolue EPP – johon Suomessa eurovaalien voittajana pidetty kokoomuspuolue kuuluu – menetti noin 36 paikkaa vaikka säilyttikin noin 184 paikallaan asemansa parlamentin suurimpana ryhmänä.

Tämä asema ei tosin välttämättä ole täysin itsestäänselvä. EPP-ryhmässä näyttää näet olevan kasvavia jännitteitä vasemmistosiiven arvoliberaalien ja oikeistosiiven arvokonservatiivien välillä. Edelliset eivät tahdo enää suvaita jälkimmäisiä samassa europuolueessa.

Tämä ilmenee suhtautumisessa Unkarin pääministeri Viktor Orbánin Fidesz-puolueen jäsenyyteen, joka maaliskuussa päätettiin "jäädyttää" kolmeksi kuukaudeksi. Runsas puolet unkarilaisäänestäjistä antoi kuilenkin eurovaaleissa tukensa Fideszille, joka vain lisäsi kannatustaan. Sillä yksin on EU-parlamentissa 13 edustajaa – yhtä monta kuin kaikki Suomesta valitut mepit yhteensä.

Puolueen kerrotaan asettaneen ehdoksi ryhmään jäämiselle sen, että EPP "pysyy uskollisena" konservatiivisille juurilleen ja torjuu Eurooppaa hajottavan maahanmuuttoliikkeen. Suomen ja Ruotsin kokoomuspuolueet ovat osa ongelmaa, sillä ne kuuluvat EPP-ryhmän vasemmistoon.

Fideszin eroaminen voi johtaa EPP-ryhmän jakaantumiseen. Useita sitä pienempiä jäseniä, kuten Romanian unkarilaisten demokraattinen liitto (RMDSZ) ja Slovenian demokraattinen puolue (SDS), todennäköisesti seuraa Fideszia, jos se eroaa ryhmästä.

Vihervasemmiston laskeva kannatus

Sosialistitkin kärsivät eurovaaleissa murskatappion. PES-puolue – johon myös SDP Suomesta kuuluu – menetti vaaleissa noin 39 paikkaa. Se sai niitä parlamenttiin enää noin 146.

Valtamediassa suurena vaalivoittajana esitettyjen vihreiden ryhmä tosin lisäsi paikkalukuaan, mutta vain noin 17 lisäpaikalla. Kuvitelma "vihreästä aallosta" jäi lähinnä valtamedian ilmastopopulistien otsikoihin ja toiveuniin. Siitä ei taida olla edes ihmisiä hyödyttävään aaltoenergian tuotantoon.

Kannatuksen lisäyksestä pääosa on todennäköisesti tullut äärivasemmistolta, johon osa europarlamentin vihervasemmistoa on pesiytynyt. Se näet hävisi noin 13 paikkaa. Myös osa sosialistien kannatuksen menetyksestä on saattanut vuotaa vihreille.

Toisin kuin valtamedian uutis- ja ajankohtaisjournalismista pimeän Pohjolan perukoilla voisi päätellä, EU-tasolla vihreiden ja vasemmiston yhteenlaskettu kannatuskäyrä näyttää jatkuvan laskevana. Menetystä eurovaaleissa oli noin 35 paikkaa. Poliittisesti epämiellyttävien asioiden tunnustaminen ja niistä suomalaisille uutisoiminen ei taida kuulua vihervasemmistolaisten "kansanvalistajien" keskeisimpiin hyveisiin.

Keskustaliberaalien ALDE (Alliance of Liberals and Democrats for Europe) puolestaan voitti noin 40 lisäpaikkaa ja sai noin 109 europarlamentaarikkoa. Pääosin tämä johtuu kuitenkin siitä, että Emmanuel Macronin ennen Ranskan presidentinvaaleja perustama Eteenpäin -puolue (La République en Marche LREM) liittyi lopulta ALDE-ryhmään. Liittymistä hidasti tieto siitä, että suuret kemianalan yritykset ovat sponsoroineet euroliberaaleja. Macronin propagoima EU-integraation "renessanssi" (Renaissance) näyttää sekin jääneen haaveiltua pienemmäksi.

Kansallismielisille ja populistisille puolueille neljännes parlamenttipaikoista

Merkittävimmät poliittiset muutokset ovat tapahtuneet kansallismielisten populistien ja konservatiivien kannatuksessa ja tapahtuvat siinä miten ne järjestäytyvät. Näiden saaman vaalivoiton merkitystä on valtamediassa kuitenkin pyritty vähättelemään.

Nämä puolueet ovat EU-skeptisiä ja kriittisiä liittovaltiokehitykselle. Sen sijaan, että suomalaisille olisi vaivauduttu selvittämään skeptisyyden ja kriittisyyden perusteita, puolueita koskeva uutis- ja ajankohtaisjournalismi on asenteellista ja yksipuolista. Sellaisena se muistuttaa poliittista propagandaa.

Huolimatta siitä, että kansallismielisten puolueiden välillä on merkittäviäkin eroja ja niiden keskinäisissä voimasuhteissa on tapahtunut muutoksia, niiden yhteenlaskettu paikkamäärä uudessa europarlamentissa on noin 200. Lisäpaikkoja kertyi kaikkiaan noin 45. Tämä ei kuitenkaan vielä anna täsmällistä kuvaa tilanteesta.

Kaikkiaan kansallismielisten ja populististen puolueiden arvioidaan joka tapauksessa kasvattaneen osuuttaan parlamenttipaikoista noin 20 prosentista noin 25 prosenttiin. Poliittinen muutos on selvä, sillä EPP-puolueiden osuus paikoista on enää alle 24 % ja sosialististen PES-puolueiden osuus vain noin 20 %. Euroopan ihmiset ja kansat ovat puhuneet.

Euroopan ihmisten ja kansakuntien liitto EAPN eli Allianssi muotoutumassa

Euroopan tulevaisuuden kannalta merkitystä on myös sillä, millaiseksi keväällä perustettu Euroopan ihmisten ja kansakuntien liitto EAPN (European Alliance of People and Nations) eli Allianssi kokoonpanoltaan muodostuu. Kansallismieliset populistit ja konservatiivit jakaantuivat aiemmin pääosin kolmeen eri europarlamenttiryhmään. Tilanne on muutoksessa.

Italian Pohjoista liittoa eli Liigaa (Lega Nord) edustavan varapääministeri Matteo Salvinin johtaman EAPN-allianssin paikkamäärä olisi noin 112, jos sen edeltäjän eli Kansakuntien ja vapauden Eurooppa ENF (Europe of Nations and Freedom) -ryhmän puolueiden lisäksi kaikki Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa EFDD (Europe of Freedom and Direct Democracy) -ryhmän puolueet siihen liittyisivät. Jälkimmäisestä aivan kaikki eivät siihen todennäköisesti kuitenkaan liity. Toisaalta puolueita on tullut Euroopan konservatiivien ja reformistien ECR (European Conservatives and Reformists) ryhmästä.

Liigan lisäksi Allianssiin kuuluvat sen perustajina Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD-EFDD), perussuomalaiset (PS-ECR) ja Tanskan kansanpuolue (O-ECR). Siihen ovat liittyneet myös Marine Le Penin Kansallinen liittouma (RN-ENF), Geert Wildersin Vapauspuolue (PVV-ENF), VOX (ECR) Espanjasta, flaaminkielinen Vlaams Belang (VB-ENF) ja Itävallan vapauspuolue (ÖVP-ENF) sekä slovakialainen "Olemme perhe" (Sme Rodina - ENF) -puolue, Slovenian kansanpuolue (SLS-EPP) ja Viron konservatiivinen kansanpuolue (EKRE-ENF). Myös Ruotsi-demokraattien (SD-ECR) on kerrottu harkitsevan liittymistä Allianssiin.

EFDD ja ECR -parlamenttiryhmien tulevaisuus epävarma

Salvini on kutsunut Nigel Faragen Brexit-puoluettakin mukaan ryhmään. Faragen vain noin kuusi viikko sitten perustama puolue voitti eurovaaleissa huikeat 29 paikkaa. UKIP-itsenäisyyspuolueen entisenä johtajana hän johti aiemmin Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa EFDD -ryhmää, jolla sellaisenaan tuskin on tulevaisuutta.

Brittien arvioidaan Brexitin myötä eroavan parlamentista lokakuun loppuun mennessä. Jos Farage suostuu Salvinin ehdotukseen, Allianssilla olisi siihen asti ENF ja EFDD -ryhmien puolueet mukaan lukien noin 141 parlamenttipaikkaa. Vaikka joku näistä puolueista jäisikin pois, ECR-ryhmästä on tullut ja saattaa tulla vielä muita puolueita.

Salvini on myös keskustellut Puolaa hallitsevan Laki ja oikeus (PiS-ECR) -puolueen liittymisestä Allianssiin. Se voitti 8 lisäpaikkaa. Yli 45 % äänestäjistä antoi valtakirjan Laki ja oikeus-puolueelle, jonka edustus nousi 27 paikkaan. Puolue ei ole lämmennyt Allianssille. Sen kerrotaan vahvistaneen aikomuksensa pysyä ECR-ryhmässä. Brittien konservatiivipuolueen murskatappion jälkeen ECR-ryhmän tulevaisuus näyttää kuitenkin epävarmalta.

Italiassa puolueelleen kolmanneksen äänisaaliista kahminut ja 28 paikkaa voittanut Salvini on laskeskellut, että EAPN-allianssi voisi kasvaa noin 150 paikkaan. Tähän lukuun hän ei ole laskenut Unkarin Fidesz-puoluetta. Allianssista saattaisi näin muodostua jopa parlamentin toiseksi suurin ryhmä.

Muuttaako EPP Unionia vihervasemmistoliberaalimmaksi?

Ei ainoastaan Euroopan sosialistien PES-puolue vaan myös Euroopan kansanpuolue EPP on kieltäytynyt yhteistyöstä kansallismielisten populistien ja konservatiivien kanssa.

EPP-ryhmän johtaja Manfred Weber – joka tähtää EU-komission puheenjohtajaksi – on sen sijaan tarjonnut yhteistyötä keskustaliberaalien ALDE-ryhmälle. ALDE-johtaja Margrethe Vestager ei kuitenkaan ole ehdotukseen suoralta kädeltä suostunut. Hän korostaa, että aiempi "vallan monopoli on murtunut" eikä entiseen ole paluuta.

Toinen mahdollinen yhteistyökumppani ovat vihreät, joita Weber on myös lähestynyt. Liberaalien ja vihreiden välisistä talouspoliittisista eroista huolimatta molempia ryhmiä pidetään innokkaimpina EU-yhdentymisen ja liittovaltiokehityksen edistäjinä.

Kaavaillut yhteistyökuviot näyttävät kallistavan EPP-ryhmää ja sen myötä koko Unionia vihervasemmistoliberaalimpaan suuntaan. Se puolestaan sopii varsin huonosti siihen viestiin, minkä kansalaiset eurovaaleissa valtaeliitille lähettivät.

Se, mihin suuntaa EPP-ryhmä on muuttumassa, voi vauhdittaa konservatiivien irtaantumista siitä. Sen, että torjutaan vaalituloksen vaikutus EU-politiikkaan, voi joka tapauksessa ennakoida syventävän kansalaisten epäluottamusta Unioniin sekä lisäävän kansallismielisten populisti- ja konservatiivipuolueiden kannatuksen kasvua. Poliittiset jännitteet ja vastakkainasettelu Euroopassa tuskin ovat vähenemässä.

Petteri Hiienkoski

Lähteitä ja lisätietoja:

European Parliament Voting Results. UATV 27.05.2019.

Can the right in East and West unite?By Daniel Hegedüs. International Politics and Society 27.05.2019.

Salvini and the Right-Wing “European Alliance of Peoples and Nations” By editors of Sozialismus.de. Translation Eric Canepa. Transform! 06 May 19.

European Alliance of Peoples and Nations: What we know so far. Alexander Sarti. Europe Elects April 8, 2019.