Kirjoituksessani 16.3 kuvasin niitä taustavoimia, jotka ajavat EU:sta liittovaltiota. Suomalaiset poliitikot valehtelevat meille sumeilematta. He kiistävät koko ajan, että olisimme menossa liittovaltioon. Samaan aikaan he ruhjovat läpi lukuisia yksittäisiä päätöksiä, jotka tosiasiassa merkitsevät etenemistä askel askeleelta kohti liittovaltiota.

Euro valuuttana on yksi keskeisiä tekijöitä, jolla maita yritetään kiristää liittovaltioon ja sen avulla toteutetaan jo liittovaltion toimenpiteitä. Ilman että meille kerrotaan asiasta yhtään mitään. Liittovaltio on vain sana. Puretaanpa auki se, mitä se käytännössä merkitsee.

Yksi keskeisiä liittovaltion tunnusmerkkejä on verotusoikeus, siis se että EU saa suoraan verottaa EU-maiden kansalaisia ja yrityksiä. Se on eri asia kuin eri jäsenmaiden keskenään sopimat maksut ja saamiset unionille. EU-verotuksessa ei enää tarvita jäsenmaita välikätenä. Siis EU:n verotusoikeus on yksi liittovaltion keskeisimpiä tunnusmerkkejä.

Samaan pakettiin kuuluu myös EU:n oma budjetti ja budjettivalta. Sillä se voi ohjata eri maiden taloutta. Budjettivallan kautta EU voi myös jakaa keräämiään veroja eri jäsenmaihin. Muistamme, miten työlästä oli saada jaettua rahaa Välimerenmaiden konkurssikypsille talouksille. Budjettirahaahan sellaiseen ei nyt olekaan eli se oli silloin hoidettava velalla. EU:n sopimukset nimenomaan kieltävät valtiota ottamasta vastuuta toisen jäsenmaan velasta. Kun se nimenomaan on kielletty, sillä on haluttu tietoisesti estää tällaiset toimenpiteet. Se ei estänyt EU:ta kehittelemästä yhteisiä velkojen takaushärveleitä, joilla muut maat takasivat kriisimaiden velanoton.

Tuollaisissa velkahärveleissä on se huono puoli, että siellä tapahtuvat velkajärjestelyt näkyvät laajasti ja herättävät melkoisesti poliittisesti kiusallisia kysymyksiä. Viime aikoina siihen ei olekaan turvauduttu vaan tuollaiset järjestelyt on hoidettu EKP:n sisällä. Keskuspankin maailma on sen verran hämärä, että siitä ei suuri yleisö tiedä paljoakaan.

Mutta pitkän päälle tuollainen keskuspankin temppuilu ei voi jatkua. Halutaan siis EU:n iso budjetti, josta maiden väliset rahavirrat voidaan jakaa suoraan avustuksina tarvitseville. Kun komissaari Jyrki Katainen (kok) kävi Suomessa joulun alla, hän ilmoitti muutamassa haastattelussa, että neljän viiden vuoden päästä Euroopan integraatio on paljon pitemmällä kuin nyt.

Entä mistä sitten saadaan rahat EU:n budjetin katteeksi? Verotulot ovat osa, mutta eivät ilmeisestikään riitä. Loppu on otettava lainaa. Eli EU haluaa itselleen oikeuden suoraan lainaottoon.

Siis miten EU toimisi sen jälkeen? Se keräisi veroja suoraan EU-maiden kansalaisilta ja yrityksiltä. Sen lisäksi se ottaisi oman harkintansa mukaan velkaa – tosiasiassa EU-kansalaisten vastuulla. Näin sadut rahat se jakaisi budjetissaan oman harkintansa mukaan – siis mm. suorina tulonsiirtoina kriisimaille.

Minusta tuo alkaa aika paljon muistuttaa liittovaltiota. Nuo kolme asiaa: verotusoikeus, budjetti ja lainanotto on arvioitu EU:n seuraaviksi "kehittämisen" kohdiksi. Oma kysymyksensä on kuinka päätösvaltaa käytetään liittovaltiossa?

Liittovaltiota tiivistetään euron ympärille. Uusia maita ei euroon varmasti tule liittymään. Siis EU:ssa on kahden nopeuden maita: euromaat, joita puristetaan tuohon liittovaltioon ja muut jäsenmaat, jotka jäävät jonkinlaiselle ulkokehälle. Suomi on nyt ratkaisevassa kohdassa suuntansa valinnassa. Tällaisia linjaratkaisuja osuus kohdalle silloin tällöin, mutta nyt sellainen on edessä. Jatkammeko kohti liittovaltiota vai hakeudummeko ulkokehälle? EU:n komission puheenjohtaja Juncker on ilmoittanut julkisesti, että EU haluaa potkia eroavaa Britanniaa niin paljon, että mikään muu maa ei uskalla erota. Sama koskee varmasti eurosta eroamista.

Kannattaa miettiä hieman, keiden kanssa tässä oikeasti ollaan menossa kimppaan? Suomelle keskeisen tärkeitä maita Euroopassa ovat olleet Pohjoismaat, Britannia ja Saksa. Britannia on lähdössä koko unionista. Sen myötä EU:n päätöksenteossa painopiste tulee muuttumaan ratkaisevasti ja Välimerenmaiden valta tulee kasvamaan entisestään.

Euroalueeseen eli suunniteltuun liittovaltioon eivät tule liittymään Tanska eikä Ruotsi ja Norjahan ei ole edes EU:n jäsen. Eli euroalueesta puuttuvat monet meille monella tapaa läheiset kumppanivallat. Kannattaa muistaa, että ennen viime vuosien Suomen talouden kurjistamista, Suomen viennistä suuntautui n. 30% euroalueelle ja 70% muualle. Se ei todellakaan ole meille keskeinen viiteryhmä, vaikka Saksa siellä onkin.

Sen sijaan Euroalueella keskeisiä maita ovat välimerelliset maat Ranska (65 miljoonaa asukasta), Italia (60 miljoonaa), Kreikka (10 miljoonaa),, Espanja (45miljoonaa), Portugali (10 miljoonaa). Noiden välimerellisten maiden asukasluku on yhteensä 190 miljoonaa. Jos siis kuvittelisimme, että euron ympärille rakennettava liittovaltio olisi demokratia (joka EU:sta puhuttaessa herättää kyllä hymyilyä), nuo maat voivat aivan demokraattisesti päättää ottaa meidän muiden rahat itselleen.

Tässä vaiheessa joku alkaa selittämään, että tietenkin tuollaiselta voidaan suojautua perustuslaillisilla kirjauksilla ja sopimuksilla. Onhan USA:ssakin sellaisesta selvitty. Kannattaa tosiaan pysähtyä miettimään USA:n tilannetta. Siellä kaiken pohjana on aikoinaan laadittu perustuslaki. Sitä ei kumota, siihen on kyllä tehty joitakin lisäyksiä. Perustuslain ja sopimusten noudattamista valvotaan korkeimman oikeuden toimesta.

Jotkut ovat ihmetelleet USA:n presidentinvaalien omituista tuloslaskentaa, joka jakaa periaatteessa suorassa vaalissa äänivallan osavaltioittain. Sen vuoksi on useampia kertoja syntynyt tilanne, että kaikkiaan enemmän ääniä saanut häviää vaalit, jos kannatus on jakautunut osavaltioittain sopivasti. Tuon kaiken taustalla on vanhat osavaltioiden oikeudet ja sopimukset, joita noudatetaan yhä.

Entä EU? Muutaman vuosikymmenen taaperruksensa aikana EU on profiloitunut järjestelmäksi, jossa ei piitata sopimuksista ja laeista. Juhlapuheiden jälkeen on tallottu jalkoihin euron sopimukset, Schengenin sopimukset ja Dublinin asetukset. Euron kriteerejä rikottiin ennen eurokriisiä yli 50 kertaa. Sen jälkeen ei kukaan ole tainnut enää seurata asiaa. EU:ssa mikään sopimus tai laki ei suojaa mielivallalta. EU:lla ei ole uskottavuutta.

Haluammeko me todellakin olla samassa liittovaltiossa mafian hallitseman Italian ja korruption ohjaaman Kreikan ym. kanssa? Meille kulttuurillisesti läheiset Pohjoismaat ja Britannia eivät siellä ole. Tätä meidän johtajamme ajavat höpistessään ”ytimistä”. Eivät vain kerro, mitä se oikeasti merkitsee. Tuossa pelissä palaisi valtavasti suomalaistenkin rahoja.

Kovin harva media Suomessa vaivautuu kirjoittamaan tästä asiasta. Taloussanomissa Jan Hurri on ansiokkaasti kuvannut synkkää kehitystä. 26.3.2017 Esko Rantanen kirjoitti samasta aiheesta Talouselämässä. Ehkä mediakin pikkuhiljaa vapautuu kahleistaan ja kertoo asioista suomalaisille, ennen kuin on liian myöhäistä.

Varoitus: Älkää uskoko poliitikkojen höpinöitä tässä asiassa.