Katselinpa tässä netistä erästä politiikan viihdetaitelijaa – Petteri Orpoa.

Hän piti kokoomusväelle pitkän vaaliavauksen. Sen sisältö oli opeteltua poliittista jargonia; vitsiä, herjoja ja sutkauksia. Demarit saivat osakseen ilkeyksiä ja pilkkaa.

Orpon stand-up esitys kertoi siitä, mitä ei haluta kertoa ihmisille suomalaisesta politiikasta: nyt panostetaan herjauksiin, pilkkaan, vitseihin ja savuverhoon. Nyt piilotetaan se, mitä todella halutaan.

Se mitä halutaan, on yksinkertaista. Orpo haluaa kaverikapitalismille jatko-kauden!  

Kaverikapitalistit ja ”torpeedot”

Projektia on jatkettava. Meidän ensimmäinen kaverikapitalistihallituksemme astui ensimmäiset askeleet ja lyyhistyi kalkkiviivoille. Nyt on seuraavan vuoro.

Maan ensimmäisen kaverikapitalistihallituksen johtoon tuli liikemies. Hän loi hallituksen, johon ei otettu vanhoja poliitikkoja vaan raakaa yksityistämistä ajavia ”torpeedoja”, kuten Anne Berner. 

Viholliseksi julistettiin byrokratia, wanhat monopolit, eläkepommit, hyvinvointivajeet, kansallismieliset (ja lopulta perussuomalaiset), kestävyysvaje, vapaan kilpailun esteet ja paha lainsäädäntö.

Kaverikapitalistien todellisena vihollisena oli kuitenkin liian laajalle levinnyt hyvinvointi, keskiluokka, liian hyvä ja tasapuolinen koulutus, ulottuva sosiaaliturva, vapaat ammattiliitot ja ns. tavalliset ihmiset.

Meille sukeutui kaverikapitalistien ja korporaatioiden hallitus, joka teki saalinjaon tavallisten veronmaksajien kukkarolla. Kokoomukselle tarjottiin miljardien terveyspottia ja kepulle maan varjohallintoa (maakuntahallinto). Anne Berner päästettiin Suomen tieverkon kimppuun.

Kuten tiedetään, aie ei onnistunut. Sote on nyt henkihieverissä ja liikenteen yksityistäminen ja tietullit eivät toimineet.

Kaverikapitalismi ei onnistunut heti

Suomen kaltaisessa yhtenäiskulttuurissa keskiluokan murentaminen ei onnistunut yhden vaalikauden aikana. Lainsäädäntö on meillä liian vahvaa eikä monen kymmenen vuoden aikana rakennettuja järjestelmiä voida tuhota käden käänteessä.

Tähän yhtälöön liittyi myös maahanmuutto, jota suurliike-elämä oli haikaillut jo vuosia; kallis suomalainen duunari vaati liikaa ja maksoi liikaa. Oli saatava työntekijöitä, jotka kilpailisivat matalapalkka-aloilla ja romahduttaisivat työn hinnan. Vuonna 2015 kaverikapitalismi sai taivaan lahjan: migraatiokriisin! PS, joka oli luonut järkevän maahanmuutto-osan hallitusohjelmaan, eristettiin hallituksen sisällä ja lopulta poistettiin sieltä. 

Kaverikapitalismi ei näes pitänyt vanhoista arvoista. Halla-aho oli alusta asti uhka. Koti, uskonto ja isänmaa olivat tälle Kurittaja-Orpolle vain painolastia, joita ehkä sallitaan illalla karaokebaarissa tai humalamajassa vanhojen kokoomuslaisten takia, mutta joille ei oikeasti anneta arvoa.

Mitä elämä on Kaverikapitalistihallitus No. 2 aikana?

Kaverikapitalismin seuraava kierros on dramaattisempi. Sen keulakuvana on Kurittaja-Orpo, joka tulee yksityistämään, leikkaamaan ja vähentämään kunnolla.

Sote-kaappauksen jälkeen kajotaan sosiaaliturvaan. Työlainsäädäntö aiotaan rukata uusiksi maahantulijoiden ja halpatyöntekijöiden avulla. Kaverikapitalistinen hallitus No.2 myy ns. ”luonnollisia monopoleja” ja kansallista varallisuutta mielensä mukaan niin, että kaikesta tulee ylellisyyttä.

Käytännössä tämä merkitsee sitä samaa kurkussa kuristavaa tunnetta, kun maksat Carunalle sähkönsiirtomaksua.

Seuraavan hallituksen mukana voi tuntea lisää tätä kuristavaa tunnetta. Tällä kertaa se koskee terveydenhoitoa (joka on yksityistetty ja johon ei ole varaa, jollei ole rutosti rahaa tai ”vakuutusta”.

Kurkun kuristus koskee myös autonkäyttöä, johon lisätään haittaveroja, lisämaksuja, tietulleja ja erikoislupia. Kun vihreät pääsevät hallitukseen haittaverot tuplaantuvat.

Ilmaston ja maailman pelastamisesta tulee loistava syy, johon voidaan vedota kun lemmikistä pitää maksaa lisämaksu tai kun lihansyömisestä tulee luksusta… samaan aikaan kun vihreät valtiosihteerit pääsevät lentelemään Balille pohdiskelemaan ilmaston lämpenemistä.

Kaverikapitalismin haaste: kuinka päästä eroon suomalaisesta yhteiskunnasta? Pilkotaan se!

Suomen kaltainen yhteiskunta on onneksi varteenotettava vastustaja kaverikapitalisteille. Meillä vallitsee vanhastaan poliittisen järkevyyden ja tolkun kulttuuri.

Järkevyyden kulttuurista aiotaan kuitenkin päästä eroon yhteiskunnan atomisoimisella ts. luodaan rinnakkaisyhteiskuntia, jotka eivät kommunikoi toistensa kanssa tai demonisoivat toisiaan.

Ensiksi on ns. hyvisten wanhurskaiden yhteiskunta, joka syväpöyristyy tarvittaessa, raakkuu tarvittaessa ja hiljenee tarvittaessa, keksii tekosyitä väkivallalle tarvittaessa, keksii selityksiä ja menettää muistinsa ja omatuntonsa tarvittaessa ja jota voidaan mobilisoida ilmiantamaan vääriä ihmisiä. Tarvittaessa.

Maahantulijat saavat siellä oman lokeronsa ja he voivat säilyttää omat ekstraterritoriaaliset sharia- ym. lakinsa, jotka käyvät yli Suomen lakien.

Myös kurjille on oma yhteiskuntansa, jolle annetaan sirkushuveja ja lisää laskuja.

Vihan lietsominen on myös tärkeää ja siksi siinä yhteiskunnassa tarvitaan syntipukkeja kuten perussuomalaisia ja kansallismielisiä, jotka ”estävät luonnollista kehitystä”. Heitä voidaan lyödä kuin vierasta sikaa. Tässä auttaa myös valtiollinen, kapenevilla rahoitusresursseilla mässäilevä ”vihapoliisi”.

Pilkotussa yhteiskunnassa ei ole turvallista. Siellä jokaisen pitää huolehtia itsestään. Oikeaa työtä tekevien katupoliisien määrää on tietoisesti vähennetty, taksit eivät ole turvallisia eikä lapsien koskemattomuus ole penninkään arvoinen.

Rinnakkaisyhteisöt eivät puhu toisensa kanssa. Demonisoituja ryhmiä herjataan julkisesti. Herjaajia - kuten Orpon esimerkki korostaa - kannustetaan, että voitaisiin ohjailla kansalaisten käsityksiä poliittisesti oikeasta ja väärästä.

Ylätasolla kaikki on kuitenkin hyvin: virallinen veronmaksajien maksama media märehtii lakkaamatta ja joka aamu ilmastonmuutoksesta, vihapuheesta ja suvaitsevaisuudesta. Huonolaatuinen journalismi nävertää ihmisten tietoisuutta ja pitää tavalliset ihmiset ruodussa.

Jos et halua kaverikapitalismia…

Perussuomalaiset ovat looginen vaihtoehto kaikelle tälle.

Siksi, että järkevät ratkaisut voittavat haihattelun, kiihkoilun ja vimman. Jokainen tolkun demari, vanhan kaartin (tai ”seppäsläinen”) vassari, kokoomuslainen, keskustalainen, suomenruotsalainen ja vihreä voi äänestää perussuomalaisia ihan sen takia. Tarvitaan rakkautta, myötätuntoa ja välittämistä.

Äänestyskopissa voi valinnan tehdä turvalliselle mielellä – me emme mene tähän vouhotukseen mukaan. Me kehitämme Suomea sen oman vanhan, koetun mallin pohjalta yhä tarkempaan menestykseen!

Onneksi on perussuomalaiset!

Arto Luukkanen (ps)

PS. Päivän numero on: 20 940. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3592.

Käyhän allekirjoittamassa!