Tšernobylin ydinonnettomuus 26. huhtikuuta 1986 paljasti NL:n hallintojärjestelmän heikkoudet ja lyhensi ko. järjestelmän elinikää.

Kyseinen onnettomuus oli Neuvostoliitolle vakava isku juuri siksi, että se konkreettisesti paljasti sen miten surkeasti ja tehottomasti sen eri ministeriöt – hallinnonalat, armeija, ja turvallisuuspalvelu KGB – kykenivät yhteistyöhön toisen hallinnonalan kanssa.

Hallinnon epäpätevyys, kommunististen ”tsinovnikkojen” tehottomuus ja koordinaatiokyvyn puuttuminen olivat neuvostohallinnon ”pullonkauloja”. Se ei kyennyt kriisitilanteissa ratkaisemaan pienintäkään ongelmaa ilman loputonta jahkailua, aikailua ja tohelointia. Lopulta byrokraattien, varaministerien, hallintojohtajien ja komissaarien hallinto tukehtui kykenemättömyyteensä. Kun kriisi tuli, niin paikallisella hallinnolla ei ollut tarpeeksi ”natsoja” että se olisi voinut organisoida riittävän tehokkaita hätätoimenpiteitä. Odotettiin Moskovan ohjeita.

Lopulta kävi niin, että reaktorin katon radioaktiiviset romut raivattiin itsetehdyissä suojavarusteissa. Usein raivaustyöhön komennettiin asevelvollisia ns. vähemmistökansallisuuksien parista. Nämä ns. ”bio-robotit” kykenivät työskentelemään 40-90 sekuntia reaktorin katolla. Yleensä nämä asevelvolliset kuolivat myöhemmin säteilysairauteen.

Kommunistinen hallinto ei koskaan eikä ikinä tunnustanut, että se olisi ollut epäpätevä tai että sen edustajat olisivat tehneet virheitä.

Virheet olivat ulkopuolella ja syy oli aina jonkun muun. Esim. USA:n ”imperialistien”. Se liittyy ehkä vasemmistolaiseen/kaksijakoiseen maailmankuvaan, jossa ”omat ja hyvät” eivät tee virheitä.

Syy on aina muissa. Ei itsessä.

Tuntuuko tutulta?

Kaksi jalkaa paha – neljä jalkaa hyvä!

Koronakriisin ”loputtomat kahvi- ja kampaviineriorgiat”

Sanna Marin kertoi eilen pääministerin haastattelutunnilla, että kotimaisen suojavarusteiden ”sertifiointi” on ”pullonkaula”.

Syy ei ole siten hallituksessa vaan ihan jossain muualla. Tiedonkulussa, hallinnollisissa ongelmissa, siinä että sertifiointia ei ole, blaa, blaa, blaa…

Todellisuudessa ongelma ei ole sertifioinnissa vaan hallituksessa itsessään. Koronakriisi on paljastanut, että se suurin ongelma on ministereissä, varaministereissä, varavara-apulaisissa, avustajien avustajissa ja ”hang-around” konsulttien loputtomissa laumoissa.

Ongelma on Sanna Marinin hallitus itse. Siitä on tullut kommunistinen Gosplan – loputtoman suunnittelun ja epäpätevyyden tyyssija. Se on Neuvostoliiton perillinen.

Hallituksen toiminnasta tihkuneiden tietojen perusteella sen aika kuluu loputtomissa palavereissa, komiteoissa sekä kokousten kahvi-ja kampaviineriorgioissa. Kyseinen kamarilla elää ihan omaa elämäänsä, jossa juoruillaan, pelataan sosiaalisia pelejä, kampitetaan ja juonitellaan. Ja myös vuodetaan tietoja (demokratian onneksi).

Se ei kykene tehokkaaseen toimimaan ilman patistelua, ulkopuolista neuvontaa ja ohjausta (presidentti Niinistö ja oppositio).

Suojavarusteiden hankinnasta kuuluneiden tietojen perusteella on erittäin hyvä, jos kotimaisia suojia saadaan edes syksyllä. Yksityiset toimittajat eivät saa omia tuotantolinjojaan kokoon käden käänteessä. Ulkomailta suojia ei saa nyt millään. Kyse ei ole sertifioinnista vaan siitä, että puuttuvien ohjeiden, hötelöinnin ja puuttuvan koordinaation takia ei niitä suojia tule. EU:n suojavarusteiden hankinnat sössellettiin nätisti.

Ministerit Pekonen, Kiuru ja Haatainen ovat kunnostautuneet tässä ”maskigatessa” ihailtavalla tavalla. Kyse on ehkä epäpätevyyden Suomen ennätyksestä.

Parlamentaarisessa järjestelmässä ministerit kantavat vastuunsa ja eroavat

Sanna Marinin ”Pullonkaula” hallituksen aika olisi vihdoin aika kantaa vastuunsa. Syy ei voi aina olla muissa.

Kelvottomat ja tehottomat ministerit, jotka eivät tiedä asioista, ja latelevat julkisuuteen lausuntoja kuten ”suojia riittää”, ”suojia hankitaan”, ”suojat riittävät niin kauan kuin riittävät” on passitettava pois, pois, pois!

Lopuksi: Hyvää Kansallista Veteraanipäivää!