Vuoden 1910 keväällä Suomen eduskunta oli vaikean paikan edessä.

Maan ylin auktoriteetti eli tsaari Nikolai II oli julkaissut 27. maaliskuuta armollisen julistuksen, jossa Venäjän yhteiskunnallinen lainsäädäntö ulotettiin koskemaan myös meitä.

Eduskunnalta oli pyydetty lausumaa lakiehdotuksen sisällöstä, joka olisi merkinnyt Suomen valtiojärjestyksen täydellistä muuttamista.

Suomi oli tarkoitus lopullisesti sulattaa suureen imperiumiin.

Eduskunta laati alamaisesti ja yksimielisesti alistuksen, jossa pyydettiin, että ”Teidän Keisarillinen Majesteettinne tahtoisi armossaan voimassapitää Suomen perustuslait sekä määrätä, että ne näistä laeista poikkeavat toimenpiteet, joihin viime vuosina on ryhdytty, ovat oikaistavat tahi poistettavat”

Keisari ei lämmennyt suomalaisten hädälle.

Venäjän valtakunnanduuma hyväksyi 10.kesäkuuta ehdotuksen yleisvaltakunnallisen lainsäädännön ulottamisesta Suomeen äänin 164-23.

Kansalliskiihkoisen; äärikeskittämistä vaativan linjan edustaja duumassa, Vladimir Mitrofanovitš Puriškevitš iloitsi äänestystuloksesta latinankielisellä lausahduksella ”Finis Finlandiae! (Suomen loppu!).

Nyt ollaan samanlaisessa tilanteessa.

Edessä on Suomen loppu.

GCM EU:ssa valmisteltavine ”tukihankkeineen” merkitsee ihan aikuisten oikeasti maamme itsenäisyyden lopullista rajoittamista. Nyt ei huudeta, että susi tulee – susi on jo täällä.

EU painostaa rajusti GCM:n hyväksymiseen! EU aikoo kaapata pakolaispolitiikan jäsenmailta itselleen!

Suomessa ovat GCM-ystävät lirkutelleet loputtomia laulujaan siitä, miten harmiton se ihana GCM on: ei mitään vaikutuksia lainsäädäntöön tai laintulkintoihin, ei poliittista sitoutumista; ihan pelkkää hyvän tahdon julistusta.

Eikös hyvä tahto sovi adventtiaikaan –vai oletkos sydämetön peto?

Asioiden oikea laita paljastettiin kuitenkin juuri kylmästi EU:n hallituksen eli sen komission toimesta.

Sisäasioiden (maahanmuuton, sisä- ja kansalaisuusasioiden koko titulatuuriltaan) komissaari Dimitris Avramopoulos on antanut suorapuheisen haastattelun saksalaiselle Die Welt-lehdelle.

https://www.welt.de/politik/ausland/article184840564/Migration-Wir-muessen-unser-Asylsystem-krisenfest-machen.html

Tämä suurkomissaari muuten on kaikkien tiedoksi Nea Dimokratian eli Kreikan kokoomuksen pitkäaikainen aktivisti. Kreikan suvereniteetti puolestaan on kuin sveitsinjuustoa, kuten sen ennenaikaiseen antautumiseen päättynyttä ”EU-kapinaa” vuonna 2015 ohjannut Jannis Varoufakis on todennut.

EU:n GCM-hylkäysrintamalle täräyttää Avramopoulos seuraavaa: ”Pyydän kaikkia asiaa [hylkäysaikeita harkitsevia] koskevia EU-maita painokkaasti [eindringlich, alkuperäismerkitykseltään ”sisääntunkevasti”] vielä kerran lähipäivinä harkitsemaan UN-migraatiosopimuksen hylkäystään ja kuitenkin hyväksymään sen. Tämä olisi hyvin tärkeää.”

Komissaarin äärikäsky! Pikapakolaispolitiikka valmiina muutaman kuukauden päästä

EU:n johtohahmojen aina diplomaattisesti tarkat sananvalinnat tuntien on selvää, että itse komissaarin suusta tämä on käsky, josta ei saa perääntyä.

Myöhemmin vielä Avramopoulos varmuuden vuoksi ärjäisee, että vain sellainen, joka ei ole perehtynyt sopimukseen, voi hylätä sen.

Eli siinäpä viestiä kuudelle hylkääjälle ja Italialle, joka ei vielä, ollessaan jo muutenkin EU:n ”veljellisen avun” kohteena, ole uskaltanut tehdä päätöstä.

YK:n hanke samalla nousee EU:n omaksi yritykseksi ”Migraatiosopimus on myös eurooppalaisten vastaus globaaliin ilmiöön – jokaisen EU-maan on oltava paikalla.”

Tässä lienee samalla vastaus kysymykseen, kuka oikein pyörittää GCM:ää YK:ssa!

Mutta ei tässä tarpeeksi.

Avramopoulos avaa haastattelussaan, että EU luo pika-pikaa uutta pakolaissysteemiä. Se jättäisi kansalliseen päätösvaltaan vain pakolaisuushakemuksen oikeudellisen hyväksymisen ja hylkäystapauksessa pakkopalautuksen toteuttamisen. Uuden systeemin ytimenä olisi pakolaisten ”solidaarinen tasapainotus” jäsenvaltioiden kesken.

Vauhti on kovaa.

Jo tällä viikolla tulisi EU:n sisäministerien kokouksen Brysselissä siunata suurhanke: ”Kello käy.”

Viimeistään helmikuussa sitten pitäisi europarlamentin hyväksyä lainmuutokset.

Onko Mykkänen Rokka vai Riitaoja?

Suomi on siten jo ennen Marrakeshiä samanlaisen tulikokeen edessä kuin vuonna 1910 ja 1939.

Ministerin pitäisi virkansa puolesta torjua maahamme EU;n taholta työnnettävä jättiläismäinen pakolais-siirtolaismassa.

”Solidaarisessa tasapainotuksessa” Suomihan on palvelualttiudestaan huolimatta ehtinyt tähän mennessä ottaa vastaan vain murto-osan halutusta pakolais-siirtolaismäärästä.

Kuten virressä todetaan: ”kaikille paikkoja on…”

Kuinkahan Suomi selviää Kai Mykkänen puolustustaistelunsa johtajana? Onkohan se meidän ministeri Rokka vai Riitaoja?