Blogi: Olli Pusa, pe 12.10.2018 23:29

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on selvästi saanut tärkeän tehtävän. Hänen pitää julistaa asumisen ongelmista ja oikeuttaa sillä erilaisia helpotuksia asuntotuotantoon. Kangasharju ei kyllä ole mikään uusi tulokas tällä alueella. Asumisen ongelmista on valitettu vuosikymmeniä ja siitä on laadittu valtava määrä erilaisia komiteamietintöjä.

Asumisen kalleus Suomessa koskee nimenomaan suuria kaupunkikeskuksia. Niissä asuntoja on kuulemma tarpeeseen nähden vähän. Tuon ongelman taustat juontavat kyllä pitkälle historiaan. Asuntotuotanto suurissa kaupungeissa oli perinteisesti sidoksissa poliittiseen koneistoon. Noissa kaupungeissa poliittista valtaa käyttivät yleensä kokoomus ja demarit. Eli heidän käsissään oli mm. kaavoitus ja rakennusluvat.

Asuntotuotannossa keskeisiä olivat noihin puolueisiin läheisessä kytköksessä olevat rakennusliikkeet Polar ja Haka. Kun diilejä tehtiin, usein siitä riitti bisnestä juuri noille kahdelle. Arkikielenkäytössä niiden yhteenliittymällä oli oma nimensä: Poka (Polar-Haka). Esimerkiksi Vantaalla on mm. entisen kaupunginjohtaja Peltomäen oikeudenkäynnissä nähty vielä vivahduksia tuosta kulttuurista. Rakennusliikkeet ovat toki vaihtuneet, useat ovat ruotsalaisomistuksessa, mutta sama kaiku saattaa edelleen olla askelissa.

Nuo tahot huolehtivat erityisesti omistusasuntokaupasta. Sen lisäksi tarvittiin työväestölle kohtuullisesti hinnoiteltuja vuokra-asuntoja. Sitä varten perustettiin mm. asuntoyhtiöt Sato ja VVO. Sato oli ”porvaripuolen yhtiö” ja VVO ”työväenyhtiö”. Niiden omistukseen tuli kymmeniä tuhansia asuntoja. Tontit järjestettiin kohtuuhinnalla ja valtio lainasi siihen rahat edullisesti.

Maailmalta oli rantautumassa Suomeen uusi asumismuoto: asumisoikeusasuminen. Nuo kaksi vuokrataloyhtiötä torppasivat hankkeen. Entisten ministereiden kertomuksen mukaan ne jopa kiristivät valtiota. Lopulta koko asumismuoto vesitettiin ja asumisoikeusasunnoista tehtiin noiden kahden vuokrataloyhtiön yhteinen uusi bisnes ja muut käytännössä suljettiin toiminnasta.

Sitten kävi niin kuin usein käy isännättömän rahan firmoissa: alkoi ahneuden aika. Satossa toimiva johto yritti muuttaa toimintaa bisnespohjaiseksi jo aikaisemmin ja samalla toimiva johto suunnitteli itselleen merkittävää omistusta. Ihan siinä muodossa se ei toteutunut, mutta vanhat periaatteet heitettiin menemään.

Nuo kaksi yhtiötä ajautuivat ”huonoon” seuraan: ne alkoivat tehdä bisnestä vakuutusyhtiöiden kanssa. Vanhassa työväenyhtiössä eli VVO:ssa ammattiliitot omistivat vähän yli puolet osakkeista ja työeläkeyhtiöt Varma ja Ilmarinen hieman vajaa puolet. Liitto oli sinänsä looginen, istuivathan ay-johtajat jo vanhastaan noiden eläkeyhtiöiden hallituksissa.

Uudet kumppanit opettivat pian vuokrataloyhtiöille uuden tyylin. Viimeisten 10 vuoden aikana Sato ja VVO melkein kilpailivat median kohujutuissa siitä, kumpi toteutti härskimpiä vuokrankorotuksia. Halpa vuokra-asuminen jäi historiaan. Onhan se erikoista, jos reilun 300 miljoonan liikevaihdolla yhtiöt tekevät yli 250 miljoonan voitot vuosittain. Tuottoa jaettiin työeläkeyhtiöille sekä ammattiliitoille lakkokassojen katteeksi.

Lopulta paine demarien keskuudessa kasvoi niin kovaksi, että asialle oli tehtävä jotakin. VVO:n nimi muutettiin Kojamoksi ja se laitettiin pörssiin. Osa asunnoista myytiin sijoittajille. Taas työeläkeyhtiöt ja ay-liitot käärivät valtavat voitot. Ongelmat vaan eivät loppuneet. Sikamaisen kallis asuminen jatkuu. Omistusasunnon ostajat ostavat asuntoja hurjilla hinnoilla. Niin kauan kuin asunnoista maksetaan pääasiassa korkoa, halvan koron aikana tuo kallis hinta ei realisoidu. Mutta jos ja kun korot nousevat…

Vuokra-asuminenkin on Suomessa EU-maiden kalleimpia – harvaan asutussa maassa, jossa tuskin voi väittää olevan pulaa rakentamiskelpoisesta maasta. Tuo ongelma kaatuu nyt valtion ja kuntien syliin. Ihmisillä ei ole varaa asua kalliissa asunnoissa muuten kuin yhteiskunnan maksamien tukien avulla. Eli yhteiskunta ja veronmaksajat maksavat noiden sikahintaisten vuokra-asuntojen omistajille vuokrista tukien kautta melkoisen osan. Asunnoista, jotka aikoinaan rakennettiin pääosin yhteiskunnan tuella.

Ja nyt sitten Kangasharju astuu esiin vaatien yhteiskuntaa pudottamaan asuntorakentamisen kustannuksia. Eli kun aikaisempi yhteiskunnan sosiaalinen asuntotuotanto on pääosin tuhottu, pitäisi käynnistää sama uudestaan?

Kallis asuminen tuhoaa suuren osan siitä ponnistelusta, mitä tehdään Suomessa esimerkiksi työllisyysasteen nostamiseksi. Monista pienistä ja keskikokoisistakin kaupungeista ihmisten virtaa suorastaan halutaan ohjata lähinnä pääkaupunkiseudulle. Erilaisilla jätevesikikoilla ym. tehdään ihmisten asuminen syrjäseuduilla mahdottomaksi. Silloin heidän on pakko muuttaa yhteiskunnan kustantamiin asuntoihin. Niistä tietenkin rakentamisessa rahastetaan, mutta laskunhan maksavat veronmaksajat. Eli siitä viis.

Pääkaupunkiseudulla tarvittaisiin paljon erilaisia työntekijöitä kohtuullisen keski- tai pienipalkkaisiin tehtäviin. Heille ei vain riitä asuntoja ja tarjolla olevatkin ovat niin kalliita, että niissä voi asua vain veronmaksajien tuella. Toisaalta työssä käynti kauempaa tehdään monille mahdottomaksi, kun ilmastonmuutosten ym. hurskaiden selitysten varjolla autolla liikkuminen tehdään niin kalliiksi, ettei työllistyminen ole mahdollista. Eipä se kovin helppoa ole elää syrjemmällä muutenkaan ja samasta syystä. Liikkuminen edellyttäisi autoa ja autoilusta tehdään sikakallista. Samaan aikaan painostetaan, että ihmisten pitää ottaa vastaan pienempiäkin työtilaisuuksia tai putoavat avustusten ulkopuolelle. Siinä sitä on sotkua kerrakseen.

Kangasharju siis haluaa kiihdyttää muuttoliikettä pääkaupunkiseudulle ja sen helpottamiseksi yhteiskunnan pitää tehdä rakentamiseen liittyvästä bisneksestä taas kannattavaa. Poliittisen korrektiuden vuoksi Kangasharju kuitenkin vaikenee todellisista ongelmista.

Pääkaupunkiseudun kunnissa suurin osan nettomuuttajista on maahanmuuttajia. Heille järjestetään kuntien toimesta aina asunto ja he syrjäyttävät pienituloiset suomalaiset asunnoista. Heille menee valtaosa asuntojen uudistuotannosta pääkaupunkiseudulla. Toisaalta heidän työllistymisensä on surkeaa. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen 2016 mukaan 15% Somaliasta tai Lähi-Idästä tulleista maahanmuuttajista (käytännössä turvapaikanhakijoita) oli työllistynyt 4 vuotta maahantulonsa jälkeen. Heistäkin suuri osa tulkeiksi ja avustajiksi uusille maahanmuuttajille. Tilastojen mukaan tilanne ei muutu myöhemminkään.

Tämän vuoksi muualla Suomessa olevat eivät pysty muuttamaan työn perässä pääkaupunkiseudulle, koska asuntoja ei ole saatavilla. Asunnot ovat pääasiassa menneet maahanmuuttajille, jotka eivät työllisty ja joilla ei ole mitään tarvetta edes asua pääkaupunkiseudulla.

Nyt siis Kangasharju tosiasiassa vaatii yhteiskunnalta lisää rahaa pääkaupunkiseudun asuntorakentamisen kiihdyttämiseen. Käytännössähän se tehtäisiin velaksi. Hallitus toki julistaa, että velkaantuminen on saatava loppumaan… Mutta yhteenkään ongelmien aiheuttajaan hän ei kaipaa muutosta. Olemmeko näkemässä taas yhden version siitä, kuinka veronmaksajia kupataan asumisen nimissä?

Olli Pusa pe 12.10. 23:29

Olli Pusa

Sosiaaliturvapolitiikan dosentti, Yhteiskuntatieteiden tohtori, vakuutusmatemaatikko (SHV) Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen asiantuntija

tuoreimmat

Valheiden verkko

ke 08.07. 10:04

Ilmastosekoilun hinta?

pe 03.07. 10:49

Demokratian torjuntavoitto

la 27.06. 09:46

Hulluuden sietäminen

su 14.06. 02:15

Wollt ihr den totalen Krieg?

ti 02.06. 00:03

EU-huijaus ja laittomuus etenee

ti 26.05. 23:21

Kuinka suomalaisten rahat huijataan?

su 24.05. 23:20

Haluatko liittovaltioon?

ti 19.05. 22:53

Mihin Suomi pyrkii?

ke 13.05. 11:51

Farssi sakenee

pe 08.05. 15:14

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Suru-uutisia maailmalta

ke 08.07.2020 23:38

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

Koronavirustaudin maailmanlaajuinen tuhovoima pandemiavertailussa

la 09.05.2020 16:34

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Keskusjohtoisuus ei ole ratkaisu

ti 07.07.2020 20:43

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Rasismiin auttaa ainoastaan tiukka maahanmuuttopolitiikka

pe 03.07.2020 18:41

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

"R-idioottien" riemukinkerit

ke 01.07.2020 22:54

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Älä koskaan luota Ylen uutisointiin tarkistamatta faktoja

ti 28.04.2020 09:51

Tapio Puolimatka

Hermostuiko Seta uuden kirjani paljastuksista?

ke 01.07.2020 23:07

Olli Pusa

Valheiden verkko

ke 08.07.2020 10:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rakenteellinen rasismi

ke 01.07.2020 13:05

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Jos Suomessa olisi 3 miljoonaa asukasta

la 13.06.2020 00:01

Timo Vihavainen

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07.2020 23:39

Matti Viren

Paljonko Suomi maksaa?

ke 01.07.2020 22:52