Blogi: Olli Pusa, pe 12.10.2018 23:29

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on selvästi saanut tärkeän tehtävän. Hänen pitää julistaa asumisen ongelmista ja oikeuttaa sillä erilaisia helpotuksia asuntotuotantoon. Kangasharju ei kyllä ole mikään uusi tulokas tällä alueella. Asumisen ongelmista on valitettu vuosikymmeniä ja siitä on laadittu valtava määrä erilaisia komiteamietintöjä.

Asumisen kalleus Suomessa koskee nimenomaan suuria kaupunkikeskuksia. Niissä asuntoja on kuulemma tarpeeseen nähden vähän. Tuon ongelman taustat juontavat kyllä pitkälle historiaan. Asuntotuotanto suurissa kaupungeissa oli perinteisesti sidoksissa poliittiseen koneistoon. Noissa kaupungeissa poliittista valtaa käyttivät yleensä kokoomus ja demarit. Eli heidän käsissään oli mm. kaavoitus ja rakennusluvat.

Asuntotuotannossa keskeisiä olivat noihin puolueisiin läheisessä kytköksessä olevat rakennusliikkeet Polar ja Haka. Kun diilejä tehtiin, usein siitä riitti bisnestä juuri noille kahdelle. Arkikielenkäytössä niiden yhteenliittymällä oli oma nimensä: Poka (Polar-Haka). Esimerkiksi Vantaalla on mm. entisen kaupunginjohtaja Peltomäen oikeudenkäynnissä nähty vielä vivahduksia tuosta kulttuurista. Rakennusliikkeet ovat toki vaihtuneet, useat ovat ruotsalaisomistuksessa, mutta sama kaiku saattaa edelleen olla askelissa.

Nuo tahot huolehtivat erityisesti omistusasuntokaupasta. Sen lisäksi tarvittiin työväestölle kohtuullisesti hinnoiteltuja vuokra-asuntoja. Sitä varten perustettiin mm. asuntoyhtiöt Sato ja VVO. Sato oli ”porvaripuolen yhtiö” ja VVO ”työväenyhtiö”. Niiden omistukseen tuli kymmeniä tuhansia asuntoja. Tontit järjestettiin kohtuuhinnalla ja valtio lainasi siihen rahat edullisesti.

Maailmalta oli rantautumassa Suomeen uusi asumismuoto: asumisoikeusasuminen. Nuo kaksi vuokrataloyhtiötä torppasivat hankkeen. Entisten ministereiden kertomuksen mukaan ne jopa kiristivät valtiota. Lopulta koko asumismuoto vesitettiin ja asumisoikeusasunnoista tehtiin noiden kahden vuokrataloyhtiön yhteinen uusi bisnes ja muut käytännössä suljettiin toiminnasta.

Sitten kävi niin kuin usein käy isännättömän rahan firmoissa: alkoi ahneuden aika. Satossa toimiva johto yritti muuttaa toimintaa bisnespohjaiseksi jo aikaisemmin ja samalla toimiva johto suunnitteli itselleen merkittävää omistusta. Ihan siinä muodossa se ei toteutunut, mutta vanhat periaatteet heitettiin menemään.

Nuo kaksi yhtiötä ajautuivat ”huonoon” seuraan: ne alkoivat tehdä bisnestä vakuutusyhtiöiden kanssa. Vanhassa työväenyhtiössä eli VVO:ssa ammattiliitot omistivat vähän yli puolet osakkeista ja työeläkeyhtiöt Varma ja Ilmarinen hieman vajaa puolet. Liitto oli sinänsä looginen, istuivathan ay-johtajat jo vanhastaan noiden eläkeyhtiöiden hallituksissa.

Uudet kumppanit opettivat pian vuokrataloyhtiöille uuden tyylin. Viimeisten 10 vuoden aikana Sato ja VVO melkein kilpailivat median kohujutuissa siitä, kumpi toteutti härskimpiä vuokrankorotuksia. Halpa vuokra-asuminen jäi historiaan. Onhan se erikoista, jos reilun 300 miljoonan liikevaihdolla yhtiöt tekevät yli 250 miljoonan voitot vuosittain. Tuottoa jaettiin työeläkeyhtiöille sekä ammattiliitoille lakkokassojen katteeksi.

Lopulta paine demarien keskuudessa kasvoi niin kovaksi, että asialle oli tehtävä jotakin. VVO:n nimi muutettiin Kojamoksi ja se laitettiin pörssiin. Osa asunnoista myytiin sijoittajille. Taas työeläkeyhtiöt ja ay-liitot käärivät valtavat voitot. Ongelmat vaan eivät loppuneet. Sikamaisen kallis asuminen jatkuu. Omistusasunnon ostajat ostavat asuntoja hurjilla hinnoilla. Niin kauan kuin asunnoista maksetaan pääasiassa korkoa, halvan koron aikana tuo kallis hinta ei realisoidu. Mutta jos ja kun korot nousevat…

Vuokra-asuminenkin on Suomessa EU-maiden kalleimpia – harvaan asutussa maassa, jossa tuskin voi väittää olevan pulaa rakentamiskelpoisesta maasta. Tuo ongelma kaatuu nyt valtion ja kuntien syliin. Ihmisillä ei ole varaa asua kalliissa asunnoissa muuten kuin yhteiskunnan maksamien tukien avulla. Eli yhteiskunta ja veronmaksajat maksavat noiden sikahintaisten vuokra-asuntojen omistajille vuokrista tukien kautta melkoisen osan. Asunnoista, jotka aikoinaan rakennettiin pääosin yhteiskunnan tuella.

Ja nyt sitten Kangasharju astuu esiin vaatien yhteiskuntaa pudottamaan asuntorakentamisen kustannuksia. Eli kun aikaisempi yhteiskunnan sosiaalinen asuntotuotanto on pääosin tuhottu, pitäisi käynnistää sama uudestaan?

Kallis asuminen tuhoaa suuren osan siitä ponnistelusta, mitä tehdään Suomessa esimerkiksi työllisyysasteen nostamiseksi. Monista pienistä ja keskikokoisistakin kaupungeista ihmisten virtaa suorastaan halutaan ohjata lähinnä pääkaupunkiseudulle. Erilaisilla jätevesikikoilla ym. tehdään ihmisten asuminen syrjäseuduilla mahdottomaksi. Silloin heidän on pakko muuttaa yhteiskunnan kustantamiin asuntoihin. Niistä tietenkin rakentamisessa rahastetaan, mutta laskunhan maksavat veronmaksajat. Eli siitä viis.

Pääkaupunkiseudulla tarvittaisiin paljon erilaisia työntekijöitä kohtuullisen keski- tai pienipalkkaisiin tehtäviin. Heille ei vain riitä asuntoja ja tarjolla olevatkin ovat niin kalliita, että niissä voi asua vain veronmaksajien tuella. Toisaalta työssä käynti kauempaa tehdään monille mahdottomaksi, kun ilmastonmuutosten ym. hurskaiden selitysten varjolla autolla liikkuminen tehdään niin kalliiksi, ettei työllistyminen ole mahdollista. Eipä se kovin helppoa ole elää syrjemmällä muutenkaan ja samasta syystä. Liikkuminen edellyttäisi autoa ja autoilusta tehdään sikakallista. Samaan aikaan painostetaan, että ihmisten pitää ottaa vastaan pienempiäkin työtilaisuuksia tai putoavat avustusten ulkopuolelle. Siinä sitä on sotkua kerrakseen.

Kangasharju siis haluaa kiihdyttää muuttoliikettä pääkaupunkiseudulle ja sen helpottamiseksi yhteiskunnan pitää tehdä rakentamiseen liittyvästä bisneksestä taas kannattavaa. Poliittisen korrektiuden vuoksi Kangasharju kuitenkin vaikenee todellisista ongelmista.

Pääkaupunkiseudun kunnissa suurin osan nettomuuttajista on maahanmuuttajia. Heille järjestetään kuntien toimesta aina asunto ja he syrjäyttävät pienituloiset suomalaiset asunnoista. Heille menee valtaosa asuntojen uudistuotannosta pääkaupunkiseudulla. Toisaalta heidän työllistymisensä on surkeaa. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen 2016 mukaan 15% Somaliasta tai Lähi-Idästä tulleista maahanmuuttajista (käytännössä turvapaikanhakijoita) oli työllistynyt 4 vuotta maahantulonsa jälkeen. Heistäkin suuri osa tulkeiksi ja avustajiksi uusille maahanmuuttajille. Tilastojen mukaan tilanne ei muutu myöhemminkään.

Tämän vuoksi muualla Suomessa olevat eivät pysty muuttamaan työn perässä pääkaupunkiseudulle, koska asuntoja ei ole saatavilla. Asunnot ovat pääasiassa menneet maahanmuuttajille, jotka eivät työllisty ja joilla ei ole mitään tarvetta edes asua pääkaupunkiseudulla.

Nyt siis Kangasharju tosiasiassa vaatii yhteiskunnalta lisää rahaa pääkaupunkiseudun asuntorakentamisen kiihdyttämiseen. Käytännössähän se tehtäisiin velaksi. Hallitus toki julistaa, että velkaantuminen on saatava loppumaan… Mutta yhteenkään ongelmien aiheuttajaan hän ei kaipaa muutosta. Olemmeko näkemässä taas yhden version siitä, kuinka veronmaksajia kupataan asumisen nimissä?

Olli Pusa pe 12.10. 23:29

Olli Pusa

Sosiaaliturvapolitiikan dosentti, Yhteiskuntatieteiden tohtori, vakuutusmatemaatikko (SHV) Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen asiantuntija

tuoreimmat

Ylen aivopesu ja valehtelu

ti 27.08. 04:28

Uusi Eurooppa tuhoon tuomittu?

su 18.08. 11:57

YLE propagandan lähteenä

pe 26.07. 21:53

Taas hyöky Afrikasta Suomeen

ti 23.07. 11:18

Ilaskivi vastaan Rinne

ke 03.07. 11:12

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06. 10:11

Tuomioistuin poliittisena toimijana?

to 13.06. 22:46

Miksi tuhota onnistunut yhteiskunta?

ti 04.06. 08:02

Islaminuskoiset eivät sopeudu

su 19.05. 21:43

Kokoomuksen ristiretki sananvapautta vastaan

pe 17.05. 23:40

blogit

Vieraskynä

Setan propaganda Elämänkatsomustiedon oppimateriaaleissa

su 22.09.2019 23:31

Juha Ahvio

Miksi toisten sana on vapaampi kuin toisten?

su 15.09.2019 22:34

Professorin Ajatuksia

Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?

su 22.09.2019 23:25

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Miksi kenenkään ei pidä pukeutua #Suostumus-aloitteen punaviherburkaan?

su 22.09.2019 23:29

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Rauhan projekti ei etsi vihollisia omistaan

ti 30.07.2019 17:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

su 18.08.2019 04:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Antti - älä lyö!

to 19.09.2019 22:43

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YK:n ilmastopaneeli IPCC tukeutuu pseudotieteeseen

la 07.09.2019 07:11

Heikki Porkka

Islamisaatio etenee

su 22.09.2019 11:50

Tapio Puolimatka

Yhteiskunnan perusteita murennetaan

to 12.09.2019 23:16

Olli Pusa

Ylen aivopesu ja valehtelu

ti 27.08.2019 04:28

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Ketkä olemme me?

su 22.09.2019 23:26

Matti Viren

Me elvytetään

su 15.09.2019 22:55