Uutisissa on laajasti kerrottu näyttävästä viranomaisoperaatiosta Turun lähellä Airiston Helmi nimiseen yritykseen. Suoraan kohdetta eivät viranomaiset ole vahvistaneet, mutta sivusta asiaa on kuiskuteltu.

Syyksi operaatiolle on ilmoitettu verorikokset ja rahanpesu. En epäile, etteivätkö viranomaiset ole tarkkaan selvittäneet, että tuollaista on harrastettu. Harva kuitenkaan uskoo, että se on koko totuus. Airiston Helmi on yritys, joka on hankkinut Turkuun johtavien laivaväylien varrelta strategisia alueita. Niissä on rakennettu erilaisia asumuksia, joita voi käyttää majoittamiseen, laitureita, joihin voi kuljettaa raskastakin kalustoa ja helikopterien laskeutumispaikkoja. Sinne voi siis kuljettaa miehiä ja tarvikkeita. Laivakuljetuksia varten Airiston Helmi on hankkinut itselleen vanhoja armeijan kuljetusvälineitä. Väritkin ovat entiset.

Airiston Helmen operaatiota on myös vähätelty. Muutama sata ”vihreää tunnuksetonta miestä” ei kevyillä varusteilla siellä pitkään pärjäisi, jos Suomen armeija oikeasti iskisi alueelle. Alueen kautta voitaisiin toki estää liikenne Turkuun ja Turun ja Ahvenanmaan välillä. Turku on kuitenkin vain yksi satama Suomessa. Ahvenanmaa taas on Itämeren hallinnan kannalta erittäin tärkeä.

Tuo vähättely on kuitenkin varsin rajoittunut näkökulma. Laivaväylä Ahvenanmaalle ja maailmalle voidaan helposti sulkea miinoilla. Kun yksikin rahtilaiva sellaiseen ajaa, liikenne loppuu. Ja sopivasti Airiston Helmellä on kalustoa miinanlaskuun – ostettu välikäsien kautta Suomen armeijalta!

Samankaltaisia operaatioita on havaittavissa useilla eri alueilla Suomessa. Monin paikoin on venäläisomistukseen hankittu laajahkoja majoitustiloja, jotka eivät kuitenkaan ole turismikäytössä kuten väitetään. Sen sijaan ne sopivat oikein hyvin pienten vihreiden miesten kokoamis-varustamis- ja huoltotoimiin. Tarvikkeisto voi olla muualla. Kovin vähän on etsitty niiden säilytyspaikkoja. Jos vieressä on vielä venäläisomisteinen huoltoasema, voidaan turvata myös ajoneuvojen polttoainehuolto.

Tuollaisia kohteita ei tarvita vakoiluun, sen tarpeet kattaa vähäisempikin läsnäolo. Ne ovat tukipisteitä, joita tarvittaessa voidaan varustaa. Ne on tarkoitettu harmaan tilanteen varalle, hetkelle jolloin ei ole vielä edetty avoimeen konfliktiin. Varustautuminen tällaiseen ei tarkoita ryhtymistä sellaiseen päätettyyn operaatioon. Se on osa valmistautumista.

Yksi tavoite on selvästi luoda valmiudet eristää Suomi kriisin oloissa. Laivaväylillä siihen riittää jo se, että yksi rahtilaiva ajaa miinaan. Sen jälkeen liikenne hiljenee. Jokainen Suomen laivaväylä tarvitsee oman taktiikkansa. Turku on omanlaisensa kysymys. Millaisia toimia on muiden merkittävien Suomen satamien osalta?

Samaan liittyy mm. rahtilentokentän rakentamisen estäminen Humppilaan muutama vuosi sitten. Sinne piti perustaa kaupallisella perustalla toimiva rahtilentokenttä. Sitä vastusti raivokkaasti mm. Janus Putkonen julkaisussaan. Nykyään Putkonen toimii Itä-Ukrainassa Putinin juoksupoikana. Syynä vastustukseen mainittiin se, että lentokentällä olisi hyvin pitkä kiitorata, johon voisi laskeutua jopa Naton suurimmat kuljetuskoneet. Sellaisia kenttiä Suomessa on rajallisesti. Mitä useampia sellaisia on, sitä vaikeampaa on Suomen eristäminen kriisitilanteessa.

Tuota hanketta vastusti paikallinen vihreä poliitikko. Hanke kaadettiin lopulta ”ympäristösyillä”. Suomessahan on julistettu ”ympäristöasiaksi” esimerkiksi Itämeren kaasuputki, jota Baltiassa ja Puolassa kutsutaan Molotov-Ribbentropp-putkeksi. Onkohan kukaan selvittänyt hankkeen kaatajien taustoja ja todellisia motiiveja?

Samaan liittyy myös Venäjän joukkojen lisääminen Alakurtissa. Sieltä piti jo talvisodassa katkaista Suomi Oulun korkeudelta, jolloin Suomen maayhteys Ruotsiin saataisiin katkaistua. Sitä varten tarvitaan joukkoja mm. Ala-Kurtissa.

Monet venäläisten hankkimat kiinteistöt sijaitseva strategissa paikoissa. Niitä on armeijan varikkojen lähettyvillä, joissakin paikoissa keskeisten sähkön runkolinjojen reitillä. Sabotaasioperaatiot armeijan liikekannallepanoa vastaan helpottuvat ja Suomea voitaisiin kiristää sähköhuollon katkaisulla. Jne.

Eli Airiston operaatiota pitää tarkastella laajemmassa yhteydessä. Se on valmiuksien hankkimista Suomesta kriisitilanteen varalta. Monia kansalaisia on kauhistuttanut päättäjien ja viranomaisten naiivius asioiden suhteen. Tässäkin asiassa kansalaiset joutuvat ihmettelemään päättäjien toimia. Onko kyse naiiviudesta, lahjonnasta tai pahemmasta? Miksi asiaan ei ole puututtu? Julkinen hiljaisuus ei tarkoita, etteivätkö viranomaiset ole olleet asioista tietoisia, mutta toimenpiteiden puuttuminen ihmetyttää.

Airiston Helmi on ensimmäinen kerta, jossa tilanteeseen on julkisesti puututtu. Perusteluna on ollut epäily yrityksen sekaantumisesta rahanpesuun ja verorikoksiin. Poliisi on tiukasti pysynyt tässä agendassa. Presidentti Niinistö sen sijaan tunnusti asian turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet. Samalla hän linjasi Suomen politiikan asian suhteen. Tapaus ei vaikuta Suomen ja Venäjän suhteisiin eli Suomi ei vaadi Venäjää tilille toimista. Suomessa asiaa käsitellään ainakin julkisuudessa vain yrityksen talousrikosasiana. Toki se, kun ilmeisesti useamman komppanian vahvuiset voimat ratsaavat aluetta aseet kädessä, luotiliivit päällä ja kommandopipo kasvoilla, on viesti joka kuullaan ilman turhia selittelyjäkin.

Suhtautumistapa on sukua vanhalle Neuvostoliiton aikaiselle taktiikalle. Kun Neuvostoliitto esitti Suomelle jotakin kohtuutonta, siihen ei myönnytty eikä siitä kieltäydytty. Ehdotukseen jätettiin yksinkertaisesti vastaamatta, aivan kuin sellaista ei olisi ollutkaan. Tapa minimoi riskin, että asia vaikeutuu suurvallan arvovaltasyiden takia.

Nytkin Suomi teeskentelee, että kyse on vain rahanpesusta ja verorikoksista, turvallisuuspoliittinen ulottuvuus ”unohdetaan”. Tässä tilanteessa presidentti Niinistön linja vaikuttaa järkevältä. Turha kiristää maiden suhteita tarpeettomasti, ongelmia taitaa olla muutenkin riittävästi.

Mutta taustalla kaihertaa iso peruskysymys. Neuvostoliitto tunkeutui syvälle suomalaiseen hallintoon. Sen siipeilijöitä ja heidän suojattejaan on edelleen monin paikoin liike-elämässä, hallinnossa ja politiikassa. Venäjällä on edelleen vallassa sama KGB kuin neukkuaikana toki uudella nimellä. Sen hallussa on vanhat arkistot. Sen kanssa toimiviin pätee vanha IFK-lauseen mukaelma: Kerran KGB, aina KGB.

Milloin perataan tuollaista toimintaa edistävä aines hallinnosta? Ei se suinkaan ole mikään historia alaviite vaan akuuttia asiaa, kuten Airiston Helmestä voidaan todeta. Ei se olisi voinut toimia, jolleivat monet suomalaiset olisi tasoittaneet sille tietä eri tasoilla. No eipä meillä ole avattu edes Tiitisen listaa ja vastaavia dokumentteja.