Kokoomuksen entinen kansanedustaja Kimmo Sasi kirjoitti äsken Helsingin Sanomissa, että kommunismi ja fasismi voidaan rinnastaa toisiinsa ja vaati, että lähimenneisyyden tapahtumia pengotaan ja tutkitaan (https://www.verkkouutiset.fi/kimmo-sasi-kommunistien-rikokset-yha-kasittelematta/).

Erittäin hyvä!

On isänmaan etu, että lähimenneisyyden kipeitä kohtia tutkitaan perusteellisesti. Kuten olen aikaisemmin jo vaatinut, valtiovallan olisi syytä antaa tutkijoiden tarkastella menneisyyden mustia pisteitä kuten taistolaisuutta ja kommunismin aiheuttamia vaurioita.

Toisaalta, meidän olisi hyvä tutkia myös 1990-laman uhrien kärsimyksiä ja sitä, kuka hyötyi sekä onko meillä mahdollisuus vielä korjata tapahtuneita vahinkoja. Laman uhrien muisto, kunnia ja ei aivan harvoin edelleen jatkuvat kärsimykset vaatii sitä.

Suuri Invaasio 2015

Mutta – sen lisäksi olisi hyvä tutkia sitä mitä tapahtui 2015. Mitä sattui ns. ”Suuren Invaasion” aikana? Kuka hyötyi siitä, että maahantulijoita majoitettiin, ruokittiin ja paapottiin? Miten urakat, majoitukset ja sopimukset solmittiin? Kuka poliitikko oli suoraan vastuussa näistä asioista? Kuka näytti vihreää valoa? Entä mitä ohjeita saatiin EU:sta ja sen jäsenvaltioilta, varsinkin Saksasta ja Ruotsista? Sivuutettiinko valtion rahaa kauhoessa joitain tahoja? Suhmuroitiinko taloudellisia etuja kavereille, että nämä sitten vastalahjaksi hoitavat vaalirahoitusta?

Kyse oli epäilemättä ”iloisesta karnevaalista” ja valtion piikkiin pelaamisesta. Ketkä olivat ne tahot, jotka organisoivat avun? Entä miksi majoitukselle, ruualle ja ynnäs muulle tuli niin paljon hintaa? Jeesasiko ”pyyteetön auttaminen” joitain poliittisen hyväveliverkoston jäseniä?  

Päinvastoin kuin kahdessa edellisessä tapauksessa – tässä voisi olla mukana myös tutkivan journalismin ja poliisin edustajia. Asiat ovat vielä hyvässä muistissa ja asianomaiset syyttäjän ulottuvilla.

Miksi tutkimusta tarvitaan?

Siksi, että demokratia toteutuisi. Siksi, että kansalaiset luottaisivat päättäjiin.

Iso-Britanniassa ja Saksassa on ollut tapana, että parlamentti on nimittänyt tutkimuskomiteoita tutkimaan ja selvittämään vaikeita yhteiskunnallisia rikkomuksia tai väärinkäytöksiä. Tällaisella komitealla on isommat muskelit ja hartiat. Se voi selvittää eri viranomaisten kanssa tapahtuneita rikkomuksia ja pyytää kuultavaksi ihmisiä, joiden toimintaa se haluaa selvittää. Niiden toiminta on luonnollinen osa vallankäyttäjien valvontaa.

Tätä käytäntöä voisi soveltaa myös meille. Vaikka oikeuskansleri ja oikeusasiamies valvovat laillisuutta, on aina mahdollista epäillä, että kyseiset tahot eivät ole tarpeeksi vahvoja, mikäli meille sattuisi niin ikävä asia, että esimerkiksi pääministeri tms. painostaisi ko. tahoja.

Nythän ei tietenkään voida epäillä mitään ja kaikki on fantastisella tolalla. Mutta… meillähän voisi tulevaisuudessa sattua niin, että joku suhmuroimaan, kauppaamaan, tinkimään, kaveroimaan ja päsmäröimään tottunut suurherra haluaisi ohjata ja kontrolloida korkeimpia laintulkitsijoita.

Kolme pointtia á la Stubb

Nyt tarvitaan eduskunnan jäsenistä koostuvaa komiteaa, jolla on oikeus saada ihmisiä kuultavakseen ja joka kykenee pyytämään selvityksiä viranomaisilta. Niin vahvaa kansanvallan puolustajaa ei voida helposti vaientaa!

Selvitetään suomettumisen ajan mustat pisteet!

Tutkitaan kuka hyötyi 1990-luvun lamasta ja voidaanko uhreja auttaa!

Selvitetään juurta jaksaen se miten valtion piikki avautui vuonna 2015 ja kuka hyötyi siitä.

Ei mulla muuta)) Sori siitä.

ps. Tällä 2015 tutkinnalla on kiire kun nähtävästi hallitus on pienessä piirissä päättänyt että 100 000 on se oikea luku uudelle aalolle.