Torstaina 3. toukokuuta vietettiin kansainvälistä sananvapauden ja lehdistönvapauden päivää. Demokratiassa tarvitaan mediaa, sanomalehtiä ja myös tavallisten kansalaisten vaikutuskanavia ja mielipidefoorumeita.

Lyhyesti: sananvapautta.

Suomessa perustuslaki määrittelee asian seuraavasti: ” Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.”

Länsimaisen sanavapauden perusteet tärisevät Euroopassa. Se johtuu siitä, Saksan hallitus sääti viime lokakuussa lain, jonka mukaan maa asettaa vapaalle sanalle tiukat normit.

Lain mukaan viranomaiset voivat antaa julkisen palvelun yhtiöille kuten Facebookille, Googlelle ja Twitterille aina 50 miljoonaan euroon kohoavan sakon, jolleivat ne poista sosiaalisesta palvelusta sellaisia kommentteja ja postauksia, jotka vahingoittavat tätä lakia. Sakkoja voidaan langettaa myös tavallisille ihmisille näiden laittomista postauksista. Nettipoliisi on totta.

Saksan uusi laki - “NetzDG”

Saksan parlamentti määräsi viime vuonna, että sosiaalisessa media joutuu poistamaan tai blokkaamaan ”selvät rikolliset rikkomukset” kuten kunnianloukkaukset, herjaukset ja yllytykset. Saksan hallitus antoi ns. ”armonaikaa” yhtiöille aina vuodenvaihteeseen saakka. Sen jälkeen on reippaasti näyttänyt, että esivalta ei turhaan kanna miekkaansa. 

Paikalliset oikeudet ovat jo antaneet tuomioita, joiden mukaan julkisen palvelun yhtiöt ovat joutuneet poistamaan sisältöjään internetistä. Erityisesti Facebook on joutunut varpailleen ja se onkin siivonnut sisältöään Saksassa. Uhkasakon korkea hinta on iso pelote.

Facebook joutui myös esittämään lausunnon, jonka mukaan se ”jakaa Saksan hallituksen tavoitteen taistelussa vihapuhetta vastaan” ja ”on jo saavuttanut huomattavaa edistystä laittoman sisällön poistamisessa”. Hallitus on hankkinut lain valvontaa varten suuren poliiseja. Saksan nettipoliisi on nyt todellisuutta. Mukana on esimerkiksi psykologeja ja valvontapoliiseja, joiden tehtävänä valvoa, että nämä yhtiöt toteuttavat lupauksensa. Saksan laki on tässä asiassa tinkimätön: vihapuheen kylväjät joutuvat vastaamaan teoistaan. 

Puhdas netti vai sananvapauden kuolema?

Virallisen Saksan kova linja on merkinnyt myös sitä, että tavalliset sosiaalisen median käyttäjät ovat joutuneet suurennuslasin alle. Mutta onko tässä puututtu vain oireisiin – ei itse asiaan? Samoin - onko Saksan hallitus kulkemassa kohti vapaan sanan loppua?

Tässä muutamia esimerkkejä: eräs nainen sai 30 päivän kiellon toimia Facebookissa kun hän postasi omalle seinälle kuvan, jossa iranilainen naislentopallojoukkue pelasi 1970-luvulla. Sen viereen hän liitti valokuvan, jossa nykyinen joukkue pelaa peittävissä huiveissa.  Samoin tykkääminen väärästä asiasta voi johtaa oikeuteen ja sakkoihin. Myös huumori on vaarallista: esimerkiksi eräs 62-vuotias nainen Saksassa sai 1 350 euron sakot jaettuaan vitsin siirtolaisista internetissä. Väärille asioille ei naureta.

Lain arvostelijat ovat protestoineet sitä, että valtion uusi sensuuri tekee vapaasta sanasta täysin mielivaltaisesti tulkitun asian, jota isot yhtiöiden lakimiehet tai sitten paikalliset oikeusistuimet tulkitsevat. On myös ihmetelty valvonnan vaikeutta: sensorilla on noin 10 sekuntia aikaa päättää onko joku kirjoitus lainvastainen vai ei? Tapahtuuko oikeus 10 sekunnin pikavauhtia?

Uusi laki on työllistänyt oikeusistuimia. Esimerkkinä tästä voidaan todeta, että eräs tuomioistuin Berliinissä joutui miettimään oliko sveitsiläisen lehden Basler Zeitungin uutinen Unkarin pääministerin lausumasta uutisoituna itsessään rikos? Entä oliko siitä tehty Facebook-lausuma lainvastainen. Onko kommentointi ja vaihtoehtojen esittäminen todellakin vihapuhetta? Onko kriittisyys rikos?

Mitä mieltä saksalaiset ovat?

Entä miten saksalaiset suhtautuvat asiaan itse?

Näyttää siltä, että varsin positiivisesti. Kyselyissä 67 % saksalaisista hyväksyi hallituksen politiikan. Tätä tulosta pitää kuitenkin arvioida kriittisesti. Teoriassa saksalaiset epäilemättä haluavat siivota internettiä vihapuheesta tai vahingollisesta sisällöstä. Mutta entä käytännössä?

Saksalaiset ovat törmänneet käytännön ongelmiin: mikä on se taho, joka määrittelee vihapuheen tai vahingollisen sisällön? Eikö sensuuri tapa lopulta vapaan sanan ja mielipiteenvapauden? Jonkinlaisia sääntöjä on oltava ja oikeusistuimilla on oikeus määritellä onko joku loukannut jonkun kunniaa, mutta voiko vihapuheelle löytää tarkkaa ja oikeudessa pätevää määritelmää?

Meillä Suomessa tähän asiaan puuttui Eduskuntatutkimuksen instituutin johtaja Markku Jokisipilä kun hän Turun Sanomien kolumnissa totesi vastaansanomattamasti: ”

”Vihapuhetta ei edelleenkään ole lainsäädännössämme määritelty. Termistä ei ole olemassa mitään yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä ja kriittistä tarkastelua kestävää määritelmää. Se ymmärretään niin ristiriitaisilla ja poliittisesti latautuneilla tavoilla, ettei sitä missään nimessä tulisi käyttää julkisen päätöksenteon ohjenuorana, juridisista ratkaisuista puhumattakaan.”

Diktaattorit tykkäävät venyvistä lakipykälistä

Purukumin tavoin venyvät lakipykälät ovat aina historiassa olleet totalitarismin mieleen. Siksi äärimmäisen tarkasti määritelty ja laskettava oikeudenkäyttö on oikeusvaltion tärkein osa.

Myös Saksa joutuu miettimään tätä asiaa tulevaisuudessa. Tuliko tehtyä perustuslainvastainen laki? On ilmeistä, että lain sisältö aiotaan punnita perustuslakituomioistuimessa. Mutta sen ovat nimittäneet poliitikot tuomareista, joilla lähes aina on puolueitten jäsenkirjat taskussaan. Kokemuksen mukaan suuret asiaehdotukset menevät aina läpi siellä.

Tähän liittyy myös toinen periaatteellinen ongelma. Onko julkisen sanan toimija ts. kustantaja, painaja yms. vastuussa siitä, mitä niissä kirjoitetaan. Tähän mennessä länsimaisessa oikeudessa vastuu on ollut kirjoittajalla. Kun se nyt siirretään internet-portaaleihin, niin kyseessä on seitsemänpeninkulman hyppäys.

Nämä portaalit eivät ole tarkoitettu edes julkaistavien tekstien lukemiseen, kuten kustantajat tekevät. Pikemminkin kyseessä on vapaan sanan foorumien kaataminen. Jos joku antaa käyttöön kentän, sitä varten, että siellä puhuttaisiin vapaasti eri asioista, niin on hän nyt vastuussa sisällöistä. Eli joutuu pakosta ryhtymään vapaan sanansa sensoriksi.

Esimerkiksi Uusi Suomi näyttää ottaneen tämän ”hyvä-sensorin” roolin tyytyväisenä vastaan. Hyvä niin. Oikein hyvä!

Onko siis sananvapauden kaventumiseen syynä sosiaalinen media itse?  Vai onko syynä globalisaatio, jossa miljoonat ihmiset etsivät uutta kotia, turvaa tai parempaa elintasoa muualta? Vai onko kyse siitä, että joku lännen vastainen taho käy meitä vastaan hybridisotaa?  Vai käymmekö me itseämme vastaan jonkinlaista sotaa?

Suomea ajatellen Saksan kehitys on tärkeä.

Me peesaamme Saksaa tässäkin asiassa. Joudummeko mekin kohtaamaan nettipoliisit ja sakot väärästä ajattelusta ja sananvapauden väärinkäytöstä?

Näyttää siltä, että viime päivinä on ahkerasti jaeltu kutsuja poliisin luokse. Onko suomalaisen ”Gutmensch” poliisin - POLPON -  tarkoituksena aloittaa ns. ”taviksista” ja sitten saada joku kansanedustaja kiinni? Ennen vaaleja?