Presidentinvaalikampanjan edetessä on esille nostettu Sauli Niinistön rooli Suomen liittymisessä euroon. Asiaa ovat nostaneet esille erityisesti Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari. Keskustelu asiasta on kuitenkin mennyt sekavaksi höperehtimiseksi. Osaltaan asian sekavuutta loi Ylen presidenttiehdokkaiden vaalitentti Väyrysen ja Huhtasaaren osalta. Ne muuttuivat omituiseksi ja aggressiivisen oloisiksi kuulusteluiksi, jolloin asia jäi sivuun. Kyse on kuitenkin monella tapaa tärkeästä asiasta. Siksi yritän hieman purkaa auki tätä sotkua.

Aluksi mistä on kyse? Kun Suomi liittyi kansanäänestyksellä EU:n jäseneksi, jäi auki miten Suomen pitäisi suhtautua euroon liittymiseen. Tietojeni mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi silloin, että tässä yhteydessä ei päätetty euroon liittymisestä. Tätä mielikuvaa välitettiin myös kansalaisille äänestyksen yhteydessä. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana oli tuolloin Sauli Niinistö, jolla sen kautta on suurin vastuu tuosta linjauksesta.

Kun Suomi oli liittynyt EU:n jäseneksi, käytännössä Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö junailivat Suomen mukaan euroon. Nyt selitys oli, että asiasta oli päätetty jo äänestettäessä EU:n jäsenyydestä. Lähtökohtaisesti Suomella oli velvollisuus liittyä euroon, koska Suomella ei ollut sovittuna poikkeusta euroon menosta. Tanskalla sellainen poikkeus taisi olla.

Siis Suomella oli periaatteessa velvollisuus liittyä euroon sopimuksen mukaan. Virheellistä oli perustuslakivaliokunnan lausunto asiasta kansanäänestyksen yhteydessä. Käsittääkseni Ruotsillakaan ei ollut poikkeuslupaa jättäytyä euron ulkopuolelle, mutta se jäi pois. Ruotsi yksinkertaisesti jätti noudattamatta sopimusta. Suomikin olisi halutessaan voinut toimia samoin, mutta Suomessa ilmeisestikin nimenomaan haluttiin liittyä euroon. Vaihtoehtoja tosiasiassa oli. Suomessa euroon liittymistä perusteltiin turvallisuusnäkökohdilla. Eurojäsenyys esitettiin suomalaisille jonkinlaisena Naton jäsenyyden korvikkeena.

Väyrynen erityisesti on esittänyt asiaa juridisena asiana. Presidentinvaalien yhteydessä se on virheellinen tarkastelukulma. Presidentinvaali on poliittinen prosessi ja sellaisena tätäkin pitäisi tarkastella. Sellaisena se on hyvin mielenkiintoinen.

Jälkeenpäin euro on todettu pahaksi epäonnistumiseksi. Siinä mukana olevat maat ovat hyvin erilaisia ja niiden intressejä on ilmeisestikin mahdoton sovittaa yhteen. Nyt esimerkiksi Saksalla talous menee yhtä hyvin kuin omalla valuutalla toimivilla mailla, mutta suuri osa euromaista on pahassa kriisissä. Suomessa tämä on kestänyt melkein vuosikymmen ja vasta viime aikoina on ollut pientä piristymistä. Euroalueen kolmanneksi suurin maa Italia on yhä melkoisessa koomassa ja sen vaaleja tänä vuonna odotetaan kauhulla.

Euroon ei kuulunut velvollisuutta tukea toista maata, se oli nimenomaan kiellettyä. Siksi ainoa keino maille sopeutua tilanteeseen oli ”sisäinen devalvaatio” eli käytännössä valtavat säästöohjelmat. Nekään eivät auttaneet ja osa euromaista pelastettiin muiden maiden avulla, nimenomaisesta kiellosta huolimatta. Todellinen motiivi taisi kyllä olla pelastaa kriisimaita lainoittaneet saksalaiset ja ranskalaiset pankit.

Varsin laajasti on todettu, että euro ei toimi, se on epäonnistunut. Sen on myöntänyt mm. Sixten Korkman, joka on ollut virkamiehenä euroa rakentamassa.

Palataan sitten Sauli Niinistöön. Hän on julkisuudessa myöntänyt, että euroa ei olisi tehty, jos siitä päättäneessä pöydässä olisi tiedetty se mitä nyt tiedetään. Tuo on hieman omituinen linjaus. Päätökset tehdään aina senhetkisillä yleensä hyvin puutteellisilla tiedoilla ja jälkeenpäin arvioidaan onnistumista.

Niinistön selitys on tavallaan kuin puolustautumista sitä vastaan, että häntä syytetään virheestä. Eurohan on ollut kiistatta virhe ainakin Suomelle. Minua ei kiinnosta syylliset, sellaisesta ei tässä tilanteessa ole apua. Muistan itsekin seuranneeni euroon liittymistä varsin passiivisesti. Kunhan suomalaisia ei laiteta maksamaan välimerenmaiden konkurssikypsien eläkejärjestelmien kustannuksia, en nähnyt euroa kovin ratkaisevana kysymyksenä. No eurotukipaketeissa nimenomaan maksoimme noiden konkurssipesien kustannuksia. En siis katso omaavani oikeutusta syyttää silloista päätöstä tehneitä virheestä.

OIennainen kysymys on, miten tästä eteenpäin? Euro on todettu epäonnistuneeksi. Euroopan keskuspankki pitää kriisimaita pystyssä ostamalla niiden velkapapereita. Korot ovat negatiivisia. Todellisuudessa eurosta ei saa toimivaa, jollei sen pohjalle rakenneta poliittista rakennetta, jonka kautta rikkaampien ja menestyvämpien maiden ylijäämät siirretään heikkojen maiden tukemiseen. Se edellyttää tulonsiirtomekanismeja, yhteistä budjettia ja valtiovarainministeriötä ym. Eli käytännössä se edellyttää euron ympärille rakennettavaa liittovaltiota.

Sauli Niinistön vaalikampanjan heikkous on se, ettei hän suostu ottamaan kantaa siihen, miten nykyisestä tilanteesta purjehditaan selville vesille. Pitääkö peruuttaa pois eurosta vai luopua itsenäisyydestä ja mennä mukaan liittovaltioon? Poliitikkona Niinistö oli ajamassa kansan mielipiteestä piittaamatta eurojäsenyyttä. Tuollaista ei sinänsä voi yksiselitteisesti tuomita. Valtioiden johtajilta joskus vaaditaan johtajuutta, rohkeutta ajaa linjaansa suosiosta piittaamatta. Sellaista on Suomen historiassa ennenkin tapahtunut.

Nyt valitaan presidenttiä seuraavaksi 6 vuodeksi. Sinä aikana ratkeaa varmaankin euron kohtalo. Siksi presidenttiehdokkaiden pitäisi kaikkien vastata äänestäjille, miten tästä tilanteesta peruutetaan pois? Mihin suuntaan Suomea viedään? Sauli Niinistö on ollut aktiivisesti viemässä Suomea nykyiseen tilanteeseen ja siksi häneltä voi kaikkein eniten vaatia vastausta kysymykseen: minne Suomen pitää mennä, erota eurosta vai mennä liitovaltioon?

Valitettavasti mediassa on näköjään valittu linja, jossa yritetään varmistaa, ettei tämä kysymys nouse vaaleissa esille ja ehdokkaiden ei tarvitse ottaa siihen kantaa. Mutta se on yksi vaalien suurista kysymyksistä. Siis missä ovat ehdokkaiden vastaukset? Vai vieläkö äänestäjille valehdellaan, että euro on tärkeä turvallisuuspoliittinen kysymys?