Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen oli eilen tylynä: ”sananvapaudellakin on rajansa. Ihmisarvoa loukkaava vihapuhe ei nauti sananvapauden suojaa”. (https://yle.fi/uutiset/3-9882769). Tämä lausunto oli sitäkin merkittävämpää siksi, että hänen valtapiiriinsä kuuluvat erikseen nimettyinä myös sananvapautta koskevat asiat.

Raija on työskennellyt valtakunnansyyttäjän virastossa töissä jo aikaisemminkin ja vastannut ns. kansainvälisistä asioista. Nyt hänellä on myös tärkeä rooli kun syyttäjänvirastoja aiotaan ”uudistaa”. (http://vksv.fi/akkusastoori/fi/index/akkusastoorit/akkusastoori22017/kentanaanenkuuleminen2.0-hankkeessaontarkeaa.html). Hallitus haluaa tehdä ”uudistuksen” syyttäjälaitoksessa ts. vähentää väkeä. Se kuka jää töihin ja kuka ei, riippuu siitä miten käyttökelpoinen kukakin on. Nyt selvitetään asioita ja katsotaan ihmisten kantoja.  ”Laitoksen johdon näkökulmasta on välttämätöntä olla perillä kokonaistilanteesta, kuten siitä, miksi tietty toimintatapa jollakin alueella on toista parempi. Siksi on hyvä, että tietoa ja mielipiteitä vaihdetaan.”. Raija näyttää olevan tässä ”uudistustyössä” ahkera toimija. Hänellä on paljon valtaa.

Lyhyesti sanottuna: Raijan Toiviaisen ulostulo valtakunnansyyttäjänviraston kaapista oli järeä tapa määritellä uudelleen sananvapauden rajoja. Maan ylin johto heristää nyt Raija sormilla esivallan miekkaa.

Tämän jälkeen jokainen syyttäjä, poliisiviranomainen ja viskaali tietää, että se joka haluaa selvitä uudistuksesta tietää miten asioihin pitää suhtautua. Myös lottokansa ja tavikset on saatu ruotuun! Tätä asianosaiset noudattakoot!  

Sananvapaus vs. totalitarismi

Raijan ulostulo oli ennen kaikkea poliittinen. Se oli suora vastaus Eduskuntatutkimuksen johtajan Markku Jokisipilän kolumnille Turun Sanomissa (http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/3676894/Markku+Jokisipila+Valhetta+on+kaikki+laulut+maan).

Jokisipilän puheenvuoro oli kiusallinen: ” vihapuhetta ei edelleenkään ole lainsäädännössämme määritelty. Termistä ei ole olemassa mitään yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä ja kriittistä tarkastelua kestävää määritelmää. Se ymmärretään niin ristiriitaisilla ja poliittisesti latautuneilla tavoilla, ettei sitä missään nimessä tulisi käyttää julkisen päätöksenteon ohjenuorana, juridisista ratkaisuista puhumattakaan.”.

Jokisipilän hätähuuto kiisti myös hallituksen linjan kokonaisuudessaan:  ”Suomen kaltaisessa vapaata yhteiskuntajärjestelmäänsä ase kädessä puolustamaan joutuneessa maassa on hämmästyttävää kuulla puhuttavan ”sananvapauden väärinkäytöstä” ja ”vihapuheen ennaltaehkäisemisen” tärkeydestä. Sananvapaus on demokratian kovinta ydintä. Se on lahjomaton mittari yhteiskunnan edistyneisyydelle ja demokraattisuudelle. Sananvapauden lisääntyminen on aina merkinnyt yhteiskunnallista edistystä, sen kaventaminen taas taantumista.”.

Mistä Raijan vuodatus johtui?

Valtakunnansyyttäjät eivät anna haastatteluja aktiivisesti omasta halustaan. Raijan Toiviaisen ulostulo johtuu siitä, että hänen yläpuolellaan olevan valtakunnan ylimmät päättäjät ovat antaneet hänelle tehtävän.

Nakki napsahti. Hänen oli tehtävä näin. Kysymys kuuluu miksi?

Syy on yksinkertainen. Näyttää siltä, että Sipilän hallitus taistelee nyt hukkumista vastaan. Sen olemassaolon syy: SOTE-uudistus on joutunut syöksykierteeseen. Kokoomus haluaa avata ”hunajapurkin” ulkomaisille firmoille mutta Kepu vielä pyristelee vastaan. Hallitus voi kaatua ja edessä olisi uudet vaalit, johon kepu ei voi mennä näillä luvuilla.

Kyseessä on Sipilän viimeinen taisto: aikataulut pettävät, Kepun pyhä lehmä – maakuntavaalit on taas lykkäytymässä ja hänen poliittinen uransa alkaa olla finito. Raijan löytämät yhteiset viholliset ovat siksi kuin Taivaan lahja.

Tarina on ikiainainen ja vanha: kun seurakunnan sopu kärsii, niin on löydettävä yhteisiä vihollisia: harhaoppisia ja väärintekijöitä, joiden tuomitseminen on myös kansanhuvia.

Ja kun seurakunnan pää kertoo mikä on oikein ja väärin – vaikka jonkun toisen suulla - niin sitä on toteltava.

Voiko Suomen kansan alistaa?

Presidentti J.K. Paasikivi pohti tätä samaa asiaa päiväkirjoissaan 2 pnä kesäkuuta 1946. Selviääkö Suomi ulkoisen uhan edessä? Miten me selviämme kun Neuvostoliitto ja kommunistit yrittivät vyöryttää yhteiskuntaamme?

Hänen kantansa oli, että ”Pakolla ei Suomen kansaa saada alistumaan. Kenties ohimenevästi”. 

On selvää, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen haastattelu oli arvovaltainen yritys pakottaa Suomen kansa alistumaan sananvapauden valjastamiseen. Alistaa - pakolla?

Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että kyseessä loppujen lopuksi EU:n taholta saapuneesta poliittisesta linjasta ja siitä noudattaako maamme oikeuslaitos ulkoa tulleita määräyksiä.

Viisaus tulee ulkoa. Kuten allaolevassa Riikka Raskin artikkelissa ko. asiasta on mainittu: ” EU:n toimivalta rasismin ja muukalais-vihan torjunnassa perustuu perussopimuksen Sopimus EU:n toiminnasta (jäljempänä SEUT) 19 artiklaan (vanha 13 artikla), jossa EU:lle annetaan toimivaltuudet toteuttaa toimenpiteitä syrjinnän torjumiseksi”.

Rasistiset rikokset tulkitaan kuitenkin selektiivisesti. Ajatuksena on että ”suojan kohteena ovat ennen kaikkea ne vähemmistöryhmät, jotka yleensä ovat yhteiskunnassa sosiaalisesti heikommassa asemassa ja sen vuoksi erityisen suojan tarpeessa…” Kyse on mielivallasta ja poliittisesti tarkoituksenmukaisesta toiminnasta. Esimerkiksi jos joku palkittu skribentti kirjoittaa vaikkapa jostain suurvallan johtajan vaimosta häpäisevästi vihjaillen, ja antaa tämän ymmärtää kuuluvan maksettujen naisten kategoriaan – maantieteellisesti – niin tämä ei suinkaan ole rasismia.  Se on vain epätoivoinen ja mielenkiintoinen yritys nostaa myyntilukuja ja suosiota.

Toisaalta, jos joku arvostelee sitä, että maamme maahanmuuttopolitiikka on ollut tuuliajolla vuodesta 2015, niin tämän voidaan katsoa täyttävän rasistisen kiihotuksen tunnusmerkit.

Suomalaiset alistetaan - pakolla?

Rasismista vouhkaaminen on yritys sulkea suomalaisten kidat. Kaikille oikein ajatteleville on selvää, että rasismi ei ole hyväksyttävää. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia ja rasismin hylkääminen on yhtä selvää kuin se, että emme sylje lattioille, emme herjaa ihmisiä tai käyttäydy sopimattomasti. Suomen laissa on jo pykälät herjaamista ja kunnianloukkaamista varten.

Kyse on politiikasta ja maamme oikeuslaitoksen politisoitumisesta sillä näitä termejä voidaan tulkita sen mukaan mitä vallanpitäjä haluaa.

Epätoivoinen hallitus?

Kyse on  sananvapaudesta ja poliittisesta hegemoniasta. Se, että valtakunnansyyttäjä laitetaan televisiokameroiden eteen, kertoo eliittimme epätoivosta, sisäisestä erimielisyydestä ja poliittisesta tuskasta.

Heillä on sama poliittisesti sama tuska kuin kuningas Belsassarilla joka näki kirjoituksen seinällä. ”Mene, mene tekel ufarsin”!

Arto Luukkanen

Järvenpää

Lukemiseksi: https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/material/attachments/...