Roomalainen historioitsija Dio Cassius kirjoitti kuinka etruskien haruspeksit (lampaan maksoja tutkiva ennustajapappi) olivat ilmoittaneet, että etruskien olemassaolon 900 vuoden aika olisi pian ohitse.

Ikävät ennusmerkit saivat Cassiuksen mukaan vahvistuksen siitä, että vuonna 19 jKr. ylimaallisen trumpetin ääni kajahti ja soi kaikkien ihmisten korvissa. Se sopi etruskien käsitykseen siitä, että jumalat olivat antaneet ihmisille ja kansoille oman aikansa (saeculum). Roomalaisen historioitsijan mukaan se vahvisti sen, että etruskien aika oli loppu ja he jäisivät historiaan vain paikannimissä ja menneisyyden jäänteissä.

Historian loppuessa jää vain kaiho. Tunnelma on haikea kuin Karjalaisen biisissä: ” On kaikki niin kuin ennenkin”.

Siinähän laulaja laulaa: ” lasissa viini vähenee, vaikka pyydän älä mee, no vielä toiset ostetaan, sulle malja nostetaan, on kaikki niin kuin ennenkin”.

Ajatus kansakuntien lopusta on mielenkiintoinen vaikka tietysti legendaa. Toisaalta, tarkka havainnoitsija voi tosiaan huomata, kuinka jokin tapahtuma voi dramaattisesti muuttaa kaiken. Kuin esimerkiksi vuoden 1914 Sarajevon murha syöksi Euroopan sotaan ja murskasi entisen maailman. Vuoden 2001 kaksoistornien iskut muuttivat lähihistorian kulkua.

Syksy 2017

Vuoden 2017 syksy näyttää olevan maassamme tällainen murrosaika. Ei pelkästään sen takia, että Turussa syyllistyttiin terrorismiin mutta myös siksi, että syksystä 2017 lähtien maamme suhde EU:hun tulee syventymään.

Tästä syksystä lähtien maamme suvereniteetin sirpaleet kerätään nöyräksi uhrilahjaksi ja luovutetaan Saksan ja Ranskan johtamalle kovenevalle federaatiolle.

Saksan vaalit ja sitten se alkaa…

Kaikki alkaa Saksasta ja sen liittopäivävaaleista, jotka pidetään 24. syyskuuta. Voittajaksi tullenee Angela Merkel, jonka voiton jälkeen Saksan ja Ranskan johtajat esittelevät uudet suunnitelmansa EU:n tulevaisuudeksi.

Kysymys lienee EU:n euroalueen ”superbudjetin” luomisesta. Sen jälkeen itsenäisten valtioiden budjetit ovat vain ”paikallistoiveita”. Suunnitelmassa lienee muitakin itsenäisiä kansakuntia järkyttäviä ajatuksia. Tarkoituksena on kuitenkin edetä vauhdilla ja siten, että euroskeptikkojen suut suljetaan ja epäilevät kansat talutetaan uuteen ja entistä ehompaan karsinaan.

Sulatusuuniin.

Sieltä ei sitten enää äänestellä itseään pois. Kuten EU:n suurjohtaja  Juncker totesi puheessaan (Strasbourg 14. syyskuuta 2016) ” Eikö nyt ole aika ryhdistäytyä? Eikö nyt ole aika kääriä hihat ja kaksin- tai kolminkertaistaa ponnistukset? Eikö nyt ole aika, jona Eurooppaa on johdettava päättäväisemmin kuin koskaan, sen sijaan, että poliitikot jättävät laivan?”.

Saksan ja Ranskan yhteinen federation syventämissuunnitelma vie kuitenkin toiseen suuntaan. Ei ihme, että Juncker on nyt toivoa täynnä: ” Nostakaamme purjeet ja nauttikaamme myötätuulesta”.

Suomessa itsesensuurin ja vaikenemisen aika

Mitä Suomi tekee? Mitä aidon lämpimästi ihmisiin suhtautuva kriisijohtaja Sipilä kykenee tekemään?

Vastaus on yksinkertainen: ei mitään.

Mutta tottelemaan hän kykenee: nykyinen hallitus tottelee ja peesaa kaikessa Saksaa.

Uudet federaatiosuunnitelmat tullaan panemaan toimeen mahdollisimman jykevästi ja vastaansanomattomasti, todennäköisesti paavillisemmin kuin paavi itse.

Vapaata keskustelua tai irtipyristelemistä ei sallita. Pahinta on kuitenkin se, että maamme vapaan sana on todellisessa kriisissä. Maan eduskunta ei voi eikä kykene keskustelemaan kansallisesta turvallisuudesta – vaikka kansalaiset hartaasti toivovat sitä.

Hallituksen ja sen vanavedessä purjehtivan muoviankan l. median kyvyttömyys ymmärtää kansalaisten toiveita on järkyttävä. Todettakoon, että Turun kaupunginvaltuustossa ei edes pidetty hiljaista hetkeä terroriteossa kuolleiden ihmisten muistoksi.

Keskustelua ei sallittu ja suut on pistetty suppuun. Eduskunnassa kyselytunnilla ääneen pääsivät vain myöntyrit.

Kansanedustaja Tavio oli tässä laumassa virkistävä poikkeus.

Ja samaan aikaan Euroopassa räjähtelevät pommit. Kansalaisten turvallisuus on tuuliajolla.

Tie sulatusuuneihin?

Monet Itä-Euroopan maat heimokansamme Unkarin johdolla ovat jo monta vuotta käyneet taistelua EU:n palauttamiseksi takaisin ”isänmaitten Euroopaksi”.

Saksan ja Ranskan suuri suunnitelma näyttää, että se ei kamppaillut turhaan: eurovyöhykettä kaupitellaan ja pyritään uuteen kansojen sulatusuuniin.

Berliinissä ja Brysselissä tajutaan, että näitä Neuvostoliiton yliherruuden kokeneita valtioita ei saa millään luopumaan suvereniteetistaan. Eikä hyvinvoivaa Skandinaviaakaan.

Kutsu keskieurooppalaiseen sulatusuuniin on vain heikoille. ”Orjaksi omansa, kellä mieltä ei vapahan miehen”. Olemmeko me sitä? Myöntyykö Sipilä? Alistuuko Orpo? Painammeko päämme alas? Haluammeko todella sitä? Isänmaan 100-vuotisjuhlana?

Vai löydämmekö me oman paikkamme? Vapaitten ihmisten joukossa?