Tämän lauantain iltapäivällä radion kuuntelijoille tarjottiin ihmeellinen lause. Piti oikein höristää korvia.

Sisäministeri Paula Risikko totesi Yle1 uutisissa seuraavaa: sääntöjä ei ole ja jotkut eivät noudata niitä!

Asia liittyy siihen, että Tallinnassa pidettiin torstaina EU:n sisäasiainministerien kokous, joka epäonnistui. Useat Itä-Euroopan maat eivät halua ottaa Italiaan tulleita maahantulijoita virallisiksi pakolaisiksi. Unkarin, Puolan ja Viron kanta on se, että tulijat voidaan palauttaa lähtömaahan.

Nämä maat eivät halunneet noudattaa sääntöjä – joita ei ole.

Risikon lause ei ole loogisesti ymmärrettävä vaikka ajatus sen takana on selvä. Risikko haluaa että kansallinen itsemääräämisoikeus murennetaan säännöillä – joita ei ole.

Säännöt, joita ei ole

Se, mikä Risikon lauseessa ei toiminut, liittyi siihen, että EU:n periaatteiden mukaisesti Unionin jäsenet päättävät tällaisista asioista itse. Päätökset EU:ssa tehdään yksimielisyysperiaatteen mukaisesti.

Kysymys kuuluu: miksi Risikko haluaa murtaa viimeisen Suomen itsemääräämisoikeuden rippeen ja EU:n yksimielisyysperiaatteen?

Miksi Paula haluaa pakkoasuttaa Suomen? Uudelleen?  Haluaako kodin, uskonnon ja isänmaan puolue liputtaa avoimesti EU:ssa sanellun pakko-uudelleenasuttamisen periaatteen puolesta?

Kannattaa huomata, että kyseinen ministeri on viimeisen kuukauden aikana pohjustanut voimakkaasti uutta tulijoiden aaltoa. Hänen kantansa on se, että meille on ehdottomasti saatava näitä tulijoita. Kuten hän ilmoitti perjantaina:

”Suomeakin voidaan pyytää vastaanottamaan turvapaikanhakijoita Italiasta, jonne heitä on tullut alkuvuonna ennätysmäärä, yhteensä yli 85 000”. (https://yle.fi/uutiset/3-9712190).

Petteri Orpon ”ovet auki” doktriini

Risikon kanta on mielenkiintoinen ja sopii yhteen edellisen sisäasianministerin Petteri Orpon toimintaan vuoden 2015 syys-kesällä.

Vielä vuonna 2015 Suomen EU-ministerivaliokunta linjasi ettei pakolaiskiintiötä kasvateta, vaikka EU päättäisikin tasata turvapaikanhakijoita jäsenmaiden kesken. (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000002831372.html).

Päätös jäi kuitenkin Petterin ja Hesarin jyrän alle.

Silloin sisäasianministerinä toimiva Orpo ilmoitti, että oli pahoillansa jos kiintiöpakolaisten määrä väheni.(” http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002833458.html). Lopulta kokoomus pakotti PS:n siihen, että asia jätettiin auki ja lopulta myös siihen, että hallitusohjelman sisältöä ei pantu täytäntöön.

Orpo toimi nyt aktiivisesti ja taitavasti. Hän yksinkertaisesti valjasti Helsingin Sanomat ja ratsasti hallitusohjelman kantojen ylitse. Tämän jälkeen hallitusohjelma jäi kuolleeksi kirjaimeksi.

Hyvä esimerkki Orpon junttauksesta oli ministerin kanta, jota HS veivasi pitkään - Orpo halusi, että asiaan tulisi ”eurooppalainen ratkaisu” (http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002834593.html).

Hesarin ja Orpon yhteinen sävel

Syyskesällä Helsingin Sanomat ja Petteri Orpo toimivat kuin saman orkesterin jäsenet. Kun ministeri vihelsi, niin Hesari taputti.

Orpon ja Hesarin meuhkaus pakolaisista ei kuitenkaan riittänyt vaan ministeri otti jämerän kannan Helsingin Sanomien haastattelussa ja ilmoitti suoraan – ennen kuin mitään tulijoiden tulvaa olikaan – että Suomessa on valmistauduttu 30 000 tulijan aaltoon.

Tämän jälkeen SIpilä ilmoitti että antaa talonsa pakolaisille ja näiden kahden ulostulon takia mopo lähti käsistä! Väkeä lappasi ja Suomen ovet olivat auki.

Lopulta pakolaisista asiallisesti puhuminen tai edes asian epäily oli rasismia (http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3418828-petteri-orpon-mielipide-perussuomalaisten-rasismista-vaihtui-paivassa-pakolaisten-motiivien-arvostelu-on-rasismia).

Orpo myös valjasti kokoomuksen puolueena tämän invaasion taakse. Puolueen kanta oli: ”maahanmuutosta on meille hyötyä” (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000002845963.html).

Kuten edellä on mainittu, Helsingin Sanomat liehtaroi tässä projektissa täysillä ja toisteli pääkirjoituksissaan syksy-kesällä 2015 Orpon lauseita (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002837127.html). 

Tämä voimakaksikko oli tehokas mielipiteen kääntäjä.

Asiaa juntattiin ja märehdittiin niin, että se säilyi koko ajan asialistalla ja Ylen uutiskeskiössä. Kaava oli seuraava: Orpo parahti ja sitten Hesari uutisoi ja otti kantaa omissa pääkirjoituksissaan Orpon ilmoittaman asian puolesta. Meuhkaamisen lopuksi Ylekin sai sanasensa sanottua.  

Kolme pointtia

Mitä tästä voisi oppia? Kuten Stubb aikoinaan – tässä on kolme pointtia:

1. Kokoomus näyttää tehneen sisäasianministerin virasta jonkinlaisen sisäisen vallankumouksen instrumentin. Taktiikka muistuttaa II maailmansodan jälkeen Itä-Euroopassa tapahtunutta kommunistista vyörytystä. Yleensä muutos kansandemokratiaksi tapahtui kommunistisen sisäministerin, kansanmiliisin tai Puna-armeijan suosiollisella avustuksella.
2. Orpolla on oikeus omiin poliittisiin kantoihinsa, myös omiin poliittisiin arvoihin. On väitetty, että hänen puolisonsa & firmansa hyötyvät näistä tulijoista. Jos näin on, voisi jonkin mielestä olla moraalisesti arveluttavaa, jos maahanmuuttajien parissa työskentely hyödyttää taloudellisesti maahanmuuttoa lobbaavan ministerin lähipiiriä. ”Arvoista” pitää puhua niiden oikeilla nimillä, sillä mitä kukin arvopuheellaan tarkoittaa. Kysymys arvopuheesta kannattaa palauttaa pienimpään mahdolliseen nimittäjään: henkilökohtaiseen rahalliseen hyötyyn. Maahanmuutosta on tullut ansaintakeino monille. He voisivat todeta kuten renessanssipaavin Leo X ajatellaan sanoneen: ”tarina Kristuksesta on tuottanut meille paljon” ts. ”jutut ihmisarvoista ja välittämisestä ovat tuottaneet meille paljon”. Myös talouselämällä on oikeus lobata sen puolesta, että se saa uutta ja halpaa työvoimaa. Mutta älköön kukaan naamioiko tätä taisteluksi arvoista tai ihmisoikeuksista vaan sellaiseksi kuin se on: kylmäksi ahneudeksi.
3. Vielä kerran: Suomen pakkoasuttaminen merkitsee itsenäisyyden viimeisen hitusen menettämistä. Stalin oli talvisodan aikana sitä mieltä, että suomalaiset pitäisi asuttaa muualle ja Suomeen olisi saatava asukkaita Neuvostoliitosta. Onko näin, että siinä missä Stalin epäonnistui, niin EU aikoo onnistua?