”Am deutschen Wesen mag die Welt genesen” eli saksalainen olemus mahtaa tervehdyttää maailman

Historiantutkimus on kiehtovaa. Sen vaatimukset ovat kovat: tieteellisen metodin, lähteiden huolellisen käsittelyn ja tieteellisen objektiivisuuden vaatimukset ovat läsnä aina.

Siitä huolimatta monen tutkijan mielestä historian tulkinnalliset kehät ovat koko ajan muutoksessa eikä sillä ole tieteenä niitä samoja mitattavia arvoja kuin esimerkiksi matematiikalla.

Siitä huolimatta: rahan ja vallan liikkeiden seuraaminen läpi vuosisatojen on kiehtovaa samalla kun uudet lähteet ja tulkinnat muuttavat koko ajan kuvaa menneisyydestä.

Arvokirves Berliinistä

Tähän liittyen totean suoraan: olin väärässä (http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238343-insodi-infoa-tiivi-taavi-hallitusta-pukkaa) 11.6. olettaessani, että ajatus ”vääristä perusarvoista” olisi ollut puhtaasti suomalainen ajatus. Näyttää siltä, että Halla-ahon torppaus ja PS puolueen hajotuksen syynä ollut ”arvokriisi” on suomalaisille päättäjille ulkoa syötetty ajatus.

Lyhyesti: Sipilän ja Orpon huoli ”arvoista” ei ole heidän omansa.

Olin väärässä, että ne olisi keksitty jossain kotimaisessa mainostoimistossa tai peräti joidenkin toimittajien keskuudessa. Oletin väärin ja yliarvioin näiden tekijöiden merkityksen.

Todellisuus on ihmeellisempi. Ohjeet tulivat suoraan Berliinistä.

Nyt näyttää siltä, että Saksa ja sen vanavedessä liukuva Macronin Ranska on lähtenyt kovalle linjalle suhteessa Itä-Eurooppaan. Unkarin ja Puolan sekä muiden itsepäisten valtioiden on nyt toteltava ja kuljettava ”eurooppalaisten perusarvojen” mukaan.

Mikäli ne eivät sitä tee, ne eivät tule saamaan EU:n tukirahoja maatalous- ja rakennerahastoista. Kun niillä ei ole oikeita ”arvoja”, niin heille ei anneta rahaa.

Toisin sanoen: Saksa aikoo jahdata Itä-Eurooppaa arvokirveellä. Rahalla.

”Arvokirves” on tehoisa sillä Iso-Britannia lähtee maksajien ringistä. Saksan perusarvoja tarvitaan kun a) vähennetään EU pottia b) ja kun haetaan lisää maksajia.

Lukekaapa tämä artikkeli Internet-Spiegelistä (http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/eu-guenther-oettinger-droht-polen-und-ungarn-mit-geldentzug-a-1154841.html).

Näyttää myös siltä, että viisaimmat Saksassa ovat kritisoineet tätä politiikkaa; entisillä itä-blokin mailla on omat karvaat kokemuksensa heikkenevän imperiumin yrityksistä riistää niitä. Ne eivät myöskään helposti lämpene Saksan ”arvokiristykselle”. EU toimii kuitenkin konsensuspohjalta; ts. jos äkseeraus törmää päättäväiseen vastarintaan saattaa koko systeemi halvautua.

Saksa taas näyttää, että huolimatta sen ”uusista arvoista”, se näyttää pysyvän vanhoillaan suhteessaan Euroopan muihin maihin. Vanha päsmäröintipolitiikka ”uusien arvojen” avulla näyttää luhistaneen Saksan takaisin Euroopan korpraaliksi. Historioitsijalle tässä ei ole kuitenkaan mitään järkyttävää: Saksa on aina Saksa, aivan kuten Venäjä on aina Venäjä.

Kun raha (arvo) kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa

Mitä tapahtuu kun arvot ovat yhtä kuin raha?

Kyse on vähän samanlaisesta ongelmasta kuin aneet olivat aikoinaan 1500-luvun Euroopassa. Katolinen kirkko oli silloin Eurooppaa yhdistävä mahtitekijä, joka vaati sen jäseniltä alistumista ja rahaa. Rahatalouden monimutkaistuessa kirkolliset toimijat joutuivat lainaamaan rahaa markkinoilta ts. pankkiiriliikkeiltä ja syöttämään sitä Roomaan.  Rooman paavi oli myös innokas rakennuttaja. Leo X rakennutti Pietarinkirkkoa suuruuteen ja möi arvoja saadakseen rahaa.

Tarvittiin rahaa.

Kun paavi halusi rahaa, niin katolisen Euroopan oli hankittava sitä. Kardinaali Albert Brandenburgilainen, Mainzin arkkipiispa joutui lainaamaan Fuggerien pankkiliikkeeltä 48 000 dukaattia saadakseen virkansa. Piispantuoli – pallium – oli kallis tavara Rooman kuuriassa. Rahat oli saatava takaisin kansalta sen ajan oikeina arvoina – aneina. Kyse oli maksettavasta rahasta syntien anteeksiantamista vastaan. 

Eräs saksalainen munkki nousi sittemmin tätä teoriaa vastaan. Loppu on historiaa; katolisen kirkon haave Euroopan yhdistämisestä sen ”arvojen” alle epäonnistui.

Saksan ”arvo-kirves” heilahti Suomessa

Aneiden ajatus on teologisesti monimutkainen häkkyrä mutta kansan keskuudessa siitä tuli yksinkertainen hökötys.

Ihmiset käsittivät, että rahalla oli mahdollista ostaa aneita – jotka sitten yhdessä mahdollisen katumuksen kanssa varmistivat anteeksiannon. ”Kun raha kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Aneilla oli omat asteikkonsa synnin suuruuden mukaan; murhasta ja varkaudesta selvisi kullalla.

Kansan oikeustaju ja terve järki kuitenkin voitti. Saksalaisen munkin ajatus siitä, että rahalla ei voi pyyhkiä omia syntejään villaisella kertoi siitä, että Eurooppa oli repimässä irti yleiseurooppalaisen ja universaalin poliittisen mahdin siteet. Maanosamme oli astumassa tielle, joka johti kansallisvaltioiden syntyyn.  

**

Nytkin on kyse rahasta vaikka puhutaan arvoista. Halla-aho sai väistyä hallituksesta siksi, että hän oli oikeasti EU-kriittinen. Ei vain puheissa vaan mikä pahinta: myös teoissa.

Ikävintä tässä oli se, että loikkarit toimivat suurimpina HA:n demonisoijina ja mustamaalaajina. Puhuttiin vääristä arvoista mutta kaiken takana oli Berliinistä annettu diktaatti – ohje, joka velvoitti käymään kansanvallan kimppuun. Oli hajotettava hallituspuolue, että hallitus voisi toimia Berliinin ohjeiden mukaan. Arvokirves heilahti ja sen tuloksena kansanvallan pää putosi ja usko demokratiaan sai iskun.

Toimittiin kansan tahdon vastaisesti, että voitaisiin toimia Berliinin tahdon mukaisesti.

Serviilit palkitaan

Suomi on ollut tähän saakka tottelevainen maksaja, joka on höylisti maksanut ”pietarin penninkeinä” Brysselin pohjattomaan kaivoon rahaa.

Olemme erityisesti Kataisen ja Vanhasen johdolla maksaneet muiden jäsenmaksualennuksia. Se on fakta. Summa on yli miljardi euroa. Me osaamme totella ja tämä kansa on niin hyvää ja hyödyllistä siksi että se tottelee. Siltä voi kiskoa aneita vielä lisää, sillä se uskoo niihin. Ja tätä uskoa pidetään yllä.

Nyt meitä tarvitaan taas. Uskomaan ja maksamaan. Ei pelkästään maksamaan vararikkoista Kreikkaa – vaan ennen kaikkea huolehtimaan siitä, että Iso-Britannian vaje EU:n budjetissa saadaan täytettyä.

Siksi hallitusta piti ravistaa ja perussuomalaisten piti lähteä pois. Siksi kansan antama mandaatti piti kumota. Siksi perussuomalainen puolue piti saada hajalle.

Kyse oli rahasta ts. arvoista.

Ja siitä, että Saksa käskee.

 Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. Historiallisen muistin mukaan Saksa on yrittänyt syöttää viime vuosisadalla kaksi kertaa omia arvojaan Euroopalle (”Am deutschen Wesen mag die Welt genesen” eli saksalainen olemus mahtaa tervehdyttää maailman, oli silloinen iskulause).  Ensimmäisellä kerralla tuloksena oli n. 16 miljoona kuolonuhria, toisella kerralla niitä oli vielä enemmän.