Presidentti Niinistö otti kantaa perussuomalaisten puheenjohtajavaaleihin. Hän totesi mm.

”– Minä en ole nähnyt, että nämä henkilöt, jotka on tuomittu nimen omaan ihmisarvoon kohdistuvasta loukkauksesta, olisivat osoittaneet tehokasta katumista.”

Kun tuota lausuntoa yritti pureskella, huomasi kuinka on tippunut kehityksen kelkasta. Suuri osa noista lausahduksen määritelmistä tuntuu kovin vieraalta.

Kysymys ihmisarvon loukkaamisesta on Halla-ahon tapauksessa mielenkiintoinen kysymys. Hänen tapauksessaan tuntui olevan kysymys hänen ja valtionsyyttäjä Mika Illmanin keskinäisestä nokittelusta. Kun oikeus oli antanut tuomionsa, Illman julisti mediassa jotenkin näin:

"Oikeus on asettanut rajat sille, kuinka paljon on sallittua provosoida valtaapitäviä."

Siis valtaapitävien provosointi on ihmisarvon loukkaamista? Mielenkiintoinen tulkinta.

Sitten presidentti Niinistöllä oli sanonta tehokas katuminen? Mitähän se mahtaa tarkoittaakaan? Joku katuu poliittisia mielipiteitään? Toki osa vielä muistaa edesmenneen Neuvostoliiton. Siellä valtavat määrät ihmisiä teloitettiin tai laitettiin vuosiksi vankileireille väärien mielipiteiden vuoksi. Ennen tuomion antamista henkilöitä vaadittiin katumaan kannanottojaan. Mahtoiko se olla tehokasta katumista"?

Suomessa on meneillään kampanja, jonka tavoitteena tuntuu olevan vaientaa politiikkaa kohtaan esitettävä kritiikki. Vääriä mielipiteitä esittävät saavat syytteitä vihapuheesta. Asiassa on vain se ongelma, että Suomen laki ei edes tunne termiä vihapuhe. Jaetaanko nuo tuomiot siis käytännössä joidenkin syyttäjien ja tuomareiden poliittisen harkinnan perusteella? Jos niin on, ollaan kaukana oikeusvaltion periaatteesta ja demokratiasta - joiden väitetään olevan perimmäisiä arvoja.

Suomessa oikeuslaitos on vanhastaan ollut kommunistisen oikeusperiaatteen tartuttama. Valtava määrä keskeisiä suomalaisia oikeusvirkailijoita on ollut ns. Demlan jäseniä. Kyseinen yhdistys toimi yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa ja arveli itsekin historiikissaan saaneensa rahoitusta idästä. Niissä piireissä lienee oma tulkintansa käsitteestä "tehokas katuminen".

Tämän asian tekee mielenkiintoiseksi kytkös presidentti Niinistöön. Kokoomuslainen poliitikko, jolla on myös oikeuslaitostaustaa. Hänen täytyy tietää, mistä tuollaisessa toiminnassa on kysymys. Toisaalta presidentti nimittää tuomarit ja johtavat syyttäjät. Ja kuten oikeuskanslerin nimityksessä näimme, Niinistö ei epäröi tarvittaessa käyttää hänelle lain mukaan kuuluvaa nimitysvaltaa.

Yksi innokkaimpia "vihapuheen" metsästäjiä on ollut vähän aikaa sitten nimitetty apulaisvaltakunnansyyttäjä Toiviainen. Hän on Niinistön nimittämä. Oliko hänen nimityksensä lipsahdus vai osoitus siitä, mikä on presidentti Niinistön rooli vihapuhe-noitavainoissa. Tämän ulostulon perusteella joku ehkä jo tekee johtopäätöksiä.