Yksi aikamme vastenmielinen ilmiö on ollut jengien hyökkääminen yksittäisten nuorten kimppuun, uhrin pahoinpitely, nöyryyttäminen ja arvokkaampien varusteiden ryöstäminen. Pääsääntöisesti tekijöinä ovat olleet maahanmuuttajien lapsista koostuneet jengit ja uhrina kantasuomalaiset nuoret. Teot eivät ilmeisestikään ole harvinaisia ja niitä voi tapahtua melkein missä vain.

Minua on pitkään kummastuttanut se, ettei asia ole noussut laajaan julkiseen keskusteluun. Yksityisten keskustelujen perusteella ilmiö huolestuttaa monia vanhempia, jotka pelkäävät lastensa puolesta – Suomessa, joka vielä 20 vuotta sitten oli turvallinen lintukoto moniin maihin verrattuna.

Miksi asiasta ei ole keskusteltu julkisuudessa paljoakaan? Onko kysymys turha, tiedämmekö todellisuudessa syyn tuohon? Media ei halua nostaa asiaa esiin, koska johtopäätökset asiasta ovat sellaisia, että media ei pidä siitä. Laajasti ”tiedetään” ongelman liittyvän maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin.

Kun media ei kerro asiasta, maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat mielellään levittävät tietoa asiasta. Netissä kiertää useita videoita tällaisista tapahtumista. Ne on yleensä kuvannut ja laittanut levitykseen pahoinpitelyyn syyllistyneet jengit osana uhrin nöyryyttämistä. Niissä usein uhri on tunnistettavissa videoista. Miten tällaisiin videoihin pitäisi suhtautua?

Poliisi toivoo, ettei videoita levitettäisi. Sillä ei ilmeisesti ole suurtakaan lisäarvoa rikostutkinnan kannalta. Videoiden levittämistä vastustetaan sillä perusteella, että se nöyryyttää lisää uhreja. Toki noinkin varmasti on, mutta en usko tuota maahanmuuton kannattajien motiiviksi. He ovat huolissaan siitä, että ihmiset saavat tietää maahanmuuton kieroontuneista tuloksista. Niistä, joita media yrittää pimittää.

Tapahtumien kehitys on helposti havaittavissa. Aluksi yritettiin kiistää tuollaisten ilmiöiden olemassaolo. Kun se ei enää ollut mahdollista tapahtumien yleisyyden vuoksi, yritettiin kiistää, että pääasiassa ilmiöstä ovat vastuussa maahanmuuttajien lapsista koostuvat jengit. Siitä nyt taistellaan noiden videoiden levittämisestä keskusteltaessa. Oikeuden päätöksistä asia alkaa kuitenkin paljastua. Kun tuokin pimitys aikaa myöten paljastuu, seuraavaksi kuulemme varmaan liikuttavia tarinoita siitä. kuinka kantasuomalaiset rasismillaan todellisuudessa ovat syyllisiä maahanmuuttajajengien rötöksiin.

Toki videoiden levittäminen mediassa ei ole oikea tapa kertoa ongelmista. Mutta ongelmaksi muodostuukin nyt median rooli asioiden pimittäjänä. Media huutaa sananvapauttaan, mutta se unohtaa vastuunsa. Suomen ongelmana on syrjäisyys ja kielialueen pienuus. Ulkomainen uutisointi voi täydentää tietoja maailman tapahtumista, mutta ei Suomen ongelmista.

Demokratiassa poliittiset päätökset ovat julkisia. Kannattaa miettiä, mitä tuo sana tarkoittaa. Ihmisillä tulee olla oikeus saada rehellistä ja oikeaa tietoa poliittisista päätöksistä – ja myös niiden seurauksista niin hyvistä kuin pahoista. Ihmisten mahdollisuus vaikuttaa asioihin perustuu demokratiassa äänestämiseen. Jos he eivät tiedä poliittisten päätösten seurauksia, miten he voisivat käyttää valtaansa vaaleissa?

Kun media järjestelmällisesti pimittää jonkin asian seurauksia, kuten nyt maahanmuuton kielteisiä seurauksia, toiminta on tulkittavissa avoimeksi hyökkäykseksi demokratiaa vastaan. Median mielestä ihmiset eivät saa päättää asioista vaan media päättää mitä mieltä asioista pitää olla. Jotkut päätoimittajat ovat avoimesti kerskuneet asialla.

Tuollainen toimintamalli kuuluu totalitaarisiin maihin. Suomessa sellaista yritettiin ajaa neukkuaikana, kun Neuvostoliiton olojen rehellinenkin kuvaaminen julistettiin melkein rikokseksi. Maassa oli vallankumouksen etujoukko, joka julisti tietävänsä totuuden ja päätti asioista ihmisten puolesta. Nyt media kuvittelee olevansa tuo joukko ja siinä taitavat pelata yhteen tällä hetkellä sekä median valtava enemmistö viherkommunistisia toimittajia että median omistajat.

Demokratiassa on vakiintuneet tavat korjata ongelmia. Jos niiden toiminta estetään esimerkiksi median pimityksen kautta, mitä tapahtuu? Ongelmat pääsevät kasvamaan suuriksi, kun oikaisua ei tehdä ajoissa. Jos demokratian vaikutuskanavat ovat tukossa, ihmiset voivat hakeutua ulkoparlamentaarisiin keinoihin. Olettaako joku, että ihmiset loputtomasti vain ihmettelevät, kun heidän lastensa kimppuun hyökätään? Suomalaisilla on pitkä pinna, mikä tarkoittaa pohjimmiltaan vahvaa luottamusta demokraattisen järjestelmän toimimiseen. Mutta joskus tuollainenkin murtuu. Mitä sitten?