Olen aikaisemmin jo kirjoittanut vuokra-asumiseen liittyvästä poliittisesta kähminnästä. Suomessa vuokra-asuminen on Euroopan kalleimpia. Mitenhän paljon tässä surkeassa lopputuloksessa on syynä poliittisen järjestelmän kähmiminen?

Suomessa vuokra-asunnot on paljolti rakennettu "yleishyödyllisten" yhteisöjen omistukseen (toki monissa kunnissa kunnan asunnot ylläpitävät kohtuullisuutta). Asunnot on käytännössä rahoittanut valtio tuetuilla lainoilla. Asukkaat ovat vuokrissaan maksaneet asuntojen rakentamisen kustannukset. Vuokrat ovat säänneltyjä tietyn aikaa.

Mutta kun asukkaat ovat maksaneet valtion lainat "yleishyödyllisille" yhteisöille, jää niille valtavat miljardiomaisuudet, joilla rahastusta ei enää rajoita mikään. Vuokria voidaan korottaa rutkasti ja omistajayhteisöt saavat valtavat voitot.

Vuokrien korotusmahdollisuudesta huolehtivat osaltaan poliittiset päätökset. Paljonko asuntoja rakennetaan ja paljonko Suomeen tuodaan maahanmuuttajia, jotka asutetaan yhteiskunnan rahalla (asumistuella) kasvukeskuksiin. Sillä ylläpidetään puutetta asunnoista. Kaiken kruunaa vuokra-asumisen tuki. Valtio maksaa suuren osan kiskurivuokrista ja raha kolahtaa usein verottomana asuntojen omistajayhtiölle.

Miksi tällainen syöpäpesäke on syntynyt, paljolti poliittisten päätösten seurauksena? Ehkäpä selitys on siinä, että suuret poliittiset puolueet ovat korviaan myöten sotkeentuneet asiaan. Merkittäviä vuokra-asuntojen tarjoajia ovat olleet porvaripuolen SATO, vasemmiston ja ay-liikkeen VVO ja keskustan Nuorisosäätiö. SATO:n ja VVO:n rahastus ovat olleet julkisuudessa paljon esillä.

Erityisesti vasemmistoa lähellä oleva VVO on ollut mielenkiinnon kohteena. Sen omistajina ovat ay-liike sekä eläkevakuutusyhtiöt Varma ja Ilmarinen. Yhtiö on ollut julkisuudessa kovan vuokrakiskurin maineessa.

Keskustaa lähellä oleva Nuorisosäätiö on ollut surullisenkuuluisa tarina. Se on kompuroinut ongelmasta toiseen. Sen johtajiksi on istutettu keskustaa lähellä olevia politrukkeja, jotka onnistuivat kehittämään sellaisen sotkun, että yhtiö on nyt menossa konkurssiin. Uutinen kertoo, ettei keskusta suinkaan ole luopunut noista omaisuuseristä, vaikka niiden hallinnointi onkin päättynyt katastrofaalisesti. Ne halutaan saada toisen puolueen lähipiirin säätiön omistukseen. Kun asunnot myöhemmin vapautuvat veloista ja säännöstelystä, säätiöt tienaisivat valtavat omaisuudet.

Suuret puolueet ja niitä lähellä olevat yhteisöt ovat tällaisella kikkailuilla keräämässä itselleen valtavat omaisuudet-yleensä verottomasti. Niistä muodostuu omituinen poliittinen nomenklatura, joka poliittisilla päätöksillä muiluttaa itselleen valtavat omaisuudet. Ne eivät olisi enää riippuvaisia äänestäjien ja kannattajien joskus oikulliseksi osoittautuneesta tuesta.

Vastikään näyteltiin eduskunnassa näytelmä, joka ei poliittisen järjestelmän luotettuvuutta parantanut. Pari viikkoa siten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan enää neljännes kansalaisista luottaa poliitikkojen kertomuksiin. Tilanne on monella tapaa ongelmallinen. Jos maahan iskee todellinen kriisi, poliittinen järjestelmä on paljolti kuluttanut uskottavuutensa loppuun. Olisiko aika, että nuo kähmintään sekaantuneet puolueet kiltisti vetäytyisivät noista kähminnöistään ja vuokra-asunnot laitettaisiin palvelemaan kansalaisten eikä poliittisen nomenklaturan etua?

IL paljastaa: Keskustalaisilla meneillään operaatio Nuorisosäätiön asuntojen kaappaamiseksi takaisin lähiyhteisölle (iltalehti.fi)