EU:n elvytyspaketti hyväksyttiin Suomen hallituksessa ilman kritiikkiä. Ainakin kaikki hallituspuolueet ovat olleet asiasta aivan hiljaa. Tavallista kansalaista ihmetyttää se, että Suomi lahjoittaa miljardeja itseään rikkaammille ja vähemmän verotetuille Välimeren maille. Ja uskotellaan, että se edistää Suomen elpymistä.

Vähemmälle huomiolle jäi asian periaatteellinen, juridinen ja sopimuksellinen puoli. EU:ssa on perussopimuksissa vahvistettu, että unionia ei hoideta velkarahalla ja maat eivät voi ottaa vastuuta toisten valtioiden puolesta. Noin siis "EU:n perustuslaki". Nuo periaatteet on heitetty romukoppaan ja Suomessa on lähinnä saivarreltu eri valiokuntien lausuntojen sanamuodoilla. Yhdelläkään eduskunnan valiokunnalla ei ole oikeutta toimia tai hyväksyä toimia, jotka rikkovat noita sopimuksia. Sellaiset sopimusmuutokset pitäisi hyväksyä eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Kun sopimukset on rikottu, se tulkitaan esimerkiksi Välimerenmaissa, että EU:n periaatteet on nyt muutettu. Vaikka Angela Merkel Saksassa ja Sanna Marin Suomessa selittävät, että kyse ainutkertaisesta ratkaisusta, se on avaus kohti tuntematonta. Merkel ja Marin kertovat hätävalheita. Ranskan presidentti Macron sanoi avoimesti, että tämän jälkeen Välimerenmaiden on aikaisempaa helpompaa maksattaa laskunsa pohjoisen vastuullisempaa politiikkaa noudattavilla mailla.

Tuon jälkeen koko EU:n uskottavuudelta ja legitimiteetiltä on pudonnut pohja pois. Perusopimukset eivät merkitse mitään. Suuret maat voivat pyöritellä rahoja miten haluavat välittämättä maksajamaiden mielipiteestä. Se että Saksa esimerkiksi hyväksyy asian ei tee siitä laillista. Saksalla ei ole oikeutta rikkoa sopimuksia sen enempää kuin muillakaan, mutta nyt pohjoisessakin ilmeisesti hyväksytään ajatus, että Saksa määrää mitä EU:ssa tehdään.

Kun sopimuspohjaiselta maailmalta putoaa pohja pois, siirrytään suurten maiden sanelupolitiikkaan. Herää kaikuja esimerkiksi 1930-luvulta, jolloin suurvallat tekivät härskejä sopimuksia pienten maiden suhteen mistään piittaamatta. Meillä muistetaan Molotov-Ribbentropp sopimus. Onko maailma menossa kohti sellaista maailmanjärjestystä? Miksi suomalaiset poliitikot ovat sen menon hyväksyneet?

Luin mielenkiinnolla uutisen tasavallan presidentin puheesta suurlähettiläspäivillä. Siinä hän oli huolissaan juuri tuosta sopimusperusteisen maailman romahtamisesta ja EU:n legitimiteetin romahduksesta. Siinä maailmassa Suomen kaltaiset pienet valtiot ovat taas täyteainesta suurvaltojen härskeissä sopimuksissa. Lohdullista, että edes joku Suomen hallinnossa pohtii tätä kysymystä. Nykyistä hallitusta se ei kiinnosta, mahtaako kiinnostaa edes kaikkia oppositiopuolueita?

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006612968.html?fbclid=IwAR1meHetuqRqscsKxb2jLysiYP_LZ2WGIPNVXdsRRmBVVr9QBtnzW_3fGcc