Sitra julkaisi äskettäin tutkimuksen, joka antoi aika synkän kuvan suomalaisen demokratian tilasta. Tässä joitakin poimintoja lähes 4000 ihmiselle suunnatusta kyselystä.

https://www.sitra.fi/uutiset/tutkimus-suomalaiset-pitavat-puolueita-vanhakantaisina/

67 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että puolueiden pitäisi parantaa yhteydenpitoa kansalaisten kanssa. Siis 2/3-osaa vastaajista.

42 prosenttia vastaajista katsoi, ettei kansalaisten mielipiteet tulevat kuulluksi puolueiden kautta. Siis suurin osa suomalaisista ei usko, että puolueet toteuttavat kansalaisten tahtoa.

Herää siis kysymys, kenen tahtoa ne oikeasti tottelevat? Ja miksi tilanne on tuollainen?

Sitra on saanut lempinimen Shitra ja sen tulkinnat oikeuttavat tuon nimen. Sitran mielestä syynä on mm. digitalisaation huono käyttö ja vanhentunut puoluejärjestelmä. Mitään perustetta tuolle meriselitykselle ei ole. Totuus taitaa olla paljon karumpi.

Suomessa julkista päätöksentekoa ainakin yritetään valvoa jollakin tavalla. Sen taustalla on kuitenkin puolueet ja ryhmäkuri. Puolueiden vallankäyttöä taas ei juurikaan valvota. Kun joku pystyy kaappaamaan puolueen vallankäytön itselleen, hän voi sen ja ryhmäkurin nojalla ajaa itselleen mieluisia päätöksiä. Päätökset voivat olla kansalaisten enemmistön mielestä vääriä ja vastustettavia. Siitä kertovat edellä olleet epäluottamusta kuvaavat luvut.

Selvästi puolueiden päätöksentekoa ohjaavat taustalla piileskelevät kummisedät, jotka teettävät päätöksiä vastoin ihmisten kantaa. Jos he käyttäisivät valtaa avoimesti, ei sitä hyväksyttäisi. Ihmiset nousisivat kapinaan. Siksi tarvitaan kulissiksi poliittinen järjestelmä puolueineen.

Epämieluisia päätöksiä tekevät poliitikot kuluttavat melko nopeasti uskottavuutensa ja siksi heidät vaihdetaan uusiin ja vanhoille poliitikoille keksitään suojatyöpaikkoja EU:sta tai suomalaisista byrokratioista. Poliitikot ovat kuin teatterinäyttelijöitä, joita vaihdetaan, kun suosio on mennyt. Käsikirjoitukset ovat monilta olennaisilta osiltaan aivan samoja oli hallituksessa kokoomus, kommunistit tai molemmat.

Otetaan muutama esimerkki asiasta. Kokoomus on nimeltään kansallinen kokoomus. Silti puolueen johtohenkilöt saattavat julistaa julkisesti, että kansallisen edun vaaliminen on tuomittavaa. Kokoomuksen lopullinen romahdus alkoi Kataisen kaudesta. Kun Katainen oli polttanut uskottavuutensa loppuun, hänet siirrettiin EU:n palvelukseen ja tilalle tuli Stubb. Kun Stubbin uskottavuus oli kulunut loppuun, hänet siirrettiin eurooppalaisten organisaatioiden palvelukseen ja tilalle tuli Orpo. Orpo on paljolti menettänyt uskottavuutensa ja oppositiossakin puolue rämpii varsin syvällä. Seuraajaa taas katsellaan.

Yksi suomalainen mahtipuolue on ollut keskusta. Se on ollut lähellä vallan kahvaa koko itsenäisyyden ajan. Entinen puoluesihteeri Korhonen kuvasi puolueen tilaa seuraavasti: Ennen puolue kuunteli herkästi kentän ääntä ja toteutti sen mukaista politiikkaa. Sitten jokin helsinkiläismafia kaappasi puolueen ja muutti linjan. Enää ei kuunneltu kenttää vaan annettiin kentälle määräyksiä.

Puheenjohtajina olivat Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi, Juha Sipilä ja Katri Kulmuni. Vanhanen siirtyi perheyritysten liittoon, Kiviniemi OECD:n palvelukseen. Sipilä on saanut jo aikaisemmin pääoman jatkovuosikseen. Sipilä junaili vielä nykyisen hallituksen, vaikka oli jo ilmoittanut eroavansa puheenjohtajan tehtävästä. Viimeinen palvelus. Ja Kulmunia ollaan vaihtamassa, kun puolueen kannatus on syöksynyt 10 % tasolle.

On suorastaan koominen tulkinta, että keskustan kuuntelemattomuus kentästään on digitalisaation syytä. Sellaisia voi esittää vain tosiasioista vieraantunut. Samoihin aikoihin kuin kokoomus kaapattiin, kaapattiin myös keskusta ja siellä alkoi sama ralli. Puolueen avulla ruhjottiin päätöksiä, joita ihmiset eivät hyväksy. Keskustassa tuo on saanut aikaan kapinan ja se ei tunnu laantuvan kasvoja vaihtamalla. Ilmeisesti monet keskeiset hahmot ovat todenneet tilanteen toivottomuuden. Matti Vanhanen ja Juha Sipilä ovat jo ilmoittaneet, etteivät asetu enää ehdolle. Ehkäpä rotat jättävät uppoavan laivan?

Demarit ovat olleet jo pitkään laskeva puolue. Se ei enää ole suurin työväenpuolue, vaan sen kannattajien ytimen muodostavat eläkeläiset. Se on ollut puolueelle monimutkainen paikka. Samaan aikaan pitäisi luvata jotakin kaunista eläkeläisille samalla kun taustalla olevat käskyttäjät kieltävät todelliset toimenpiteet. Syntyy ”vappusatasia”. Puolueelle korona-kriisi on ollut onnenpotku. Saa nähdä kuinka pitkälle se kantaa.

Kaikilla puolueilla on vaikeuksia selittää kannattajilleen, miksi kannattavat laittomia EU:n elvytyssopimuksia. Ei ole ihme, että kansalaiset napisevat. Suomalaiset veronmaksajat lahjoittavat rahaa italialaisille veronmaksajille, jotka maksavat suomalaisia vähemmän veroja ja ovat paljon suomalaisia varakkaampia. Suomalaisten maksamien tukien seurauksena Suomessa veroaste nousee ja eläkeikää nostetaan, jotta Italiassa voivat edelleen alentaa verotusta ja alentaa eläkeikää. Siinä on selittämistä.

Persut ovat olleet puolue, joka on ollut oppositiossa taustalla operoivia pelureita vastaan. Se otettiin Sipilän hallitukseen ja hallitusohjelmaan kirjattiin joitakin persujen vaatimuksia. Taustalta käskettyä linjaa vastaan olevat puolueet ovat vaarallisia. Tyytymättömät ihmiset voivat siirtyä äänestämään niitä. Siksi sellaiset pitää kesyttää tai hajottaa.

Timo Soini varmisti, että persut oli hallituksessa kiltti ja tottelevainen puolue, joka ei kapinoinut. Mutta nousi kapina puolueen johtoa vastaan ja uskomattomasti Timo Soini todellisuudessa heitettiin puolueesta. Soinilaiset jatkoivat hallituksen tukipuolueena ja hävisivät kartalta vaaleissa. Persut palauttivat eduskuntavaaleihin kannatuksensa. Kesyttämis- ja hajottamisoperaatio epäonnistui.

Tätä näytelmää höystää median holtiton propaganda. Päätoimittajat kerskuvat voivansa manipuloida mielipiteitä enemmän kuin Göbbels aikoinaan. Silti sosiaalinen media häiritsee propagandaa ja sitä yritetään vaientaa syytteillä ja bannauksilla. Suomen median keskittyneisyys on harvinaisen suurta ja pienenä kielialueena sensuuri on helpompaa.

Suomen mediaa hallitsee kolme suurta. Yle, Sanoma ja Alma. Suomalaisiksi taustapelureiksi on arvioitu mm. Antti Herliniä, Jorma Ollilaa ja Henrik Ehrnroothia. Näistä esim. Ollilla on julkisuudessakin mainittu Sipilän käskyttäjänä. Median valvonnan kautta nuo luvut ovat niinkin ”kauniita” kuin ovat. Ilman sitä propagandaa ihmisten kritiikki olisi vieläkin kovempaa.

Yle on valvonnassa poliittisen koneiston kautta. Herlin on Sanoman suurin omistaja ja Ollila Alman hallituksen puheenjohtaja. Jos joku toimittaja muualla haluaisi töihin noihin medioihin, hän ei voi kirjoittaa kriittisesti vallankäytöstä. Toki se ei liene vastenmielistäkään, kun 2/3-osaa toimittajista ja tutkimusten mukaan poliittiselta kannaltaan viherkommunisteja.

Ja kaiken tämän jälkeen ihmetellään, että suomalaiset eivät luota puolueisiin? Sama ilmenee matalana äänestysprosenttina. Miksi äänestää, kun sillä ei ole vaikutusta? Nyt on perinteinen keskusta seuraavana vajoamassa luottamuspulan kuiluun. Ei siitä selvitä teatterinäyttelijöitä vaihtamalla vaan poliittista linjaa muuttamalla.