Blogi: Timo Vihavainen, ma 16.03.2020 23:22

Ruton näkökulma

Rutto

 

Albert Camus, Rutto. Suom. Juha Mannerkorpi, Otava 1957, s. 391 s.

 

Nobelisti (1957) Albert Camus’n kirjoja luettiin tietenkin myös Savonlinnan yhteiskoulun äidinkielen tunneilla noin kuusikymmentä vuotta sitten ja ihan hyviähän ne olivatkin.

Rutto (1947) on kuvitelma siitä, miten tuo vanha keskiaikainen paiserutto nousi yllättäen haudastaan merentakaisen Ranskan (Algerian) Oranin kaupungissa, joka eristettiin ja joutui elämään puolisen vuotta poikkeustilassa, jolloin ihmisiä kuoli päivässä suorastaan satoja.

Oran oli sopivan iso kaupunki (tuohon aikaan parisataa tuhatta), jotta ihmisiä riitti kuolemaan tuollaisia määriä.

Sivumennen sanoen, tuo vastapäätä aurinkorannikkoa sijaitseva kaupunki oli ollut väestöltään aivan ylivoimaisesti eurooppalainen 1800-luvun alussa, jolloin Algeria valloitettiin. Algerian itsenäistyessä vuonna 1962 miljoona ranskalaista sitten lähti maasta ja myös tuolloin neljänsadan tuhannen asukkaan Oran menetti puolet asukkaistaan.

Että olihan siinäkin dramatiikkaa, mutta sitäpä ei vielä tiedetty, kun Rutto kirjoitettiin, eikä edes silloin, kun Nobelin palkinto annettiin. Asia oli kyllä enemmän tai vähemmän tiedossa silloin, kun Ruttoa Savonlinnan yhteiskoulussa luettiin.

Rutto -sana esiintyy meillä myös adjektiivissa rutosti, mikä tarkoittaa paljon ja nopeasti. Viron ruttu tarkoittaa, että jokin tapahtuu nopeasti. Ruttotaudin kohdalla nopeasti tulivat rajut oireet ja ainakin Camus’n kirjassa kuolema seurasi noin kolmen päivän kuluttua.

Oireita olivat ennen muuta imurauhasten turpoaminen ja tulehtuminen, paiseet sekä korkea kuume. Myöhemmin tuli lisäksi keuhko-oireita aiheuttava variantti.

Ruttoon ei ollut mitään valmista lääkettä eikä rokotetta ja niinpä ainoa keino oli kaupungin eristäminen. Vasta kuukausien päästä onnistui paikan päällä kehittää sekä toimiva rokote että seerumi.

Rutto alkoi omituisilla ilmiöillä, joista ensimmäinen oli rottien nouseminen koloistaan ihmisten ilmoille kuolemaan. Sen jälkeen miljoonia kirppuja jäi isännättömiksi, mainitsee kirjailija ja ne ilmeisesti levittivät tautia.

Itse kuvaus kyllä viittaa pikemmin siihen, että tauti levisi ensin rotista ihmisiin ja sitten ihmisestä toiseen.

Alkuvaiheessa kaikki tuntui uskomattomalta eikä sanaa rutto (la peste) uskaltanut kukaan edes sanoa. Pelättiin tietenkin paniikkia.

Kun kuolleita alkoi olla useita kymmeniä päivässä, oli pakko ottaa järeimmät aseet käyttöön. Koko suurkaupunki eristettiin. Jopa laivaliikenne katkaistiin ja vartioketju asetettiin estämään liikennettä kaupunkiin ja kaupungista.

Toki kaikkein välttämättömimmät yhteydet toimivat, eikä varsinaista nälänhätää syntynyt. Bensiini kuitenkin loppui aikanaan ja monien hyödykkeiden hinta kohosi hurjaksi. Salakuljettajat onnistuivat jossakin määrin harjoittamaan hyvin tuottavaa bisnestään.

Monista kummallisuuksista mainittakoon kielto uida meressä, mikä kenties tarkoitti ennen muuta suurten kokoontumisten estämistä uimarannoilla ja ehkä yleensä rantojen valvonnan tehostamista. Joka tapauksessa se teki elämästä monin verroin entistä viheliäisempää.

Eristyksen aikaan sattui nimittäin vielä poikkeuksellisen kuuma kesä. Kuumat tuulet Saharan suunnalta piiskasivat pölyistä kaupunkia, jonne sateita saatiin vasta alkutalvesta. Tässä pirullisen tukahduttavassa vankilassa rutto sitten teki kaameaa työtään. Sairastuneiden mahdollisuudet parantua olivat yksi kolmesta, joten Mustan surman kaltainen lopputulos näytti todennäköiseltä.

Rutto merkitsi eri ihmisille erilaisia asioita. Tavalliselle poroporvarille se oli tavaton, koko elämäntunnelman muuttava riesa, johon yleensä ajan mittaan turruttiin, vaikka osa yritti yhä uudelleen myös kapinoida ja murtautua ulos kaupungista.

Salakuljettajille kyseessä oli bisnes ja eräälle miehelle, jota olivat juuri ennen ruttoa kohdanneet suuret vastoinkäymiset, se oli suorastaan riemullinen, tasa-arvoistava tekijä, joka nyt toi muutkin samalle viivalle.

Muuan paikallinen kirkkoherra yritti virittäytyä kiittämään Herraa siitä vastoinkäymisestä, joka auttoi ihmistä löytämään sen, mikä maailmassa oli arvokasta. Kertoja, joka oli lääkäri, sen sijaan keskittyi tekemään voitavansa eli työskentelemään ruton leviämisen rajoittamiseksi.

Työ oli turhauttavaa ja tuskin palkitsi tekijäänsä näkyvillä saavutuksilla. Sitä paitsi se oli vaarallista.

Siihen saatiin kuitenkin mukaan niin tavallinen, hieman naurettava poroporvari, jolla oli kirjallista kunnianhimoa, kuin jokunen idealisti, joka koki velvollisuudekseen taistella maailman pahuutta vastaan. Myös onnettomuutta aluksi ylistänyt pappi liittyi joukkoon ja vielä muitakin.

Kirjoittaja korostaa sitä, miten vähän sankarillista taistelua tuo näännyttävä ja näennäisesti tehoton Sisyfoksen työ itse asiassa oli. Rutto oli jotakin, joka yhä uudelleen teki kaikki ponnistelut tyhjiksi. Siinä tuntui olevan sen koko olemus.

Silti oli ihmisiä, jotka ymmärsivät, että heidän ainoa moraalinen mahdollisuutensa oli tehdä velvollisuutensa, auttoipa se tai ei.

Jotkut, kuten erityisesti se humanisti, joka oli koko tuon ruton vastaisen työn sieluna, saivat palkakseen kuoleman. Ilmeisesti tässä halutaan alleviivata, ettei hyveelle automaattisesti tule mitään immanenttia korvausta.

Joka tapauksessa synneistä suurimmaksi kirjassa näyttää nousevan se asenne, joka hyväksyy ruton ja sen kaameat työt. Tämähän kuului sen onnettomuuksista kärsivän henkilön tapaukseen, joka ruton ansiosta sai tuntea olevansa muiden kanssa tasa-arvoinen.

Kaiketi tällainen asenne olisi hyvin sopinut myös itämaiseen ajatteluun ja stoalaiseen viisauteen. Camus’n sankareiden näkemys on joka tapauksessa aivan erilainen.

Loppujen lopuksi rutto voitettiin ja lukijalle jää se käsitys, että se oli mahdollista vain niiden aktivistien työllä, jotka koko ajan sitä yrittivät asian näennäisestä toivottomuudesta huolimatta.

Camus’n kirjat kuuluvat siihen filosofiseen kirjallisuuteen, joka oli suosittua myös parin sukupolven takaisessa Suomessa. Sodan järkytykset olivat panneet ihmiset koetukselle ja luultavasti he kaipasivat pohdintaa perusarvoista.

On kiinnostavaa antaako nykyinen epidemia aineksia kirjoille, jotka samassa määrin keskittyvät ihmiselämän peruskysymyksiin sen sijaan, että märehtisivät esimerkiksi nipistelytieteellisiä kysymyksenasetteluja ja/tai mielensä pahoittamisen ja piilonärkästymisen yhteiskunnallista merkitystä.

 

 

Timo Vihavainen ma 16.03. 23:22

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Hyperkorrektius

su 12.07. 23:46

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

Aikansa innovaatio

su 07.06. 23:25

Nähdä Kuola ja kuolla.

ti 02.06. 23:47

Outoja pohjolan kansoja

to 21.05. 23:12

Kerettiläinen pietistien piireissä

la 16.05. 23:12

Kollektiivinen agitaattori

ma 11.05. 23:19

Tiedemies ja hänen aikansa

su 03.05. 22:20

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Onko poliittisen korrektiuden arvo suurempi kuin tieteen

su 12.07.2020 23:44

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

"Unohdetun" ihmisoikeusjulistuksen ja "vihapuheen" kitkemisen vastakkaisuus

la 11.07.2020 19:59

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Keskusjohtoisuus ei ole ratkaisu

ti 07.07.2020 20:43

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Rasismiin auttaa ainoastaan tiukka maahanmuuttopolitiikka

pe 03.07.2020 18:41

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

"R-idioottien" riemukinkerit

ke 01.07.2020 22:54

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Joko valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen lähtölaskenta on alkanut?

ti 14.07.2020 12:23

Tapio Puolimatka

Hermostuiko Seta uuden kirjani paljastuksista?

ke 01.07.2020 23:07

Olli Pusa

Valheiden verkko

ke 08.07.2020 10:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rakenteellinen rasismi

ke 01.07.2020 13:05

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Suuri pudotus

su 12.07.2020 23:50

Timo Vihavainen

Hyperkorrektius

su 12.07.2020 23:46

Matti Viren

Paljonko Suomi maksaa?

ke 01.07.2020 22:52