Blogi: Timo Vihavainen, ti 01.09.2020 22:55

Mikä meni pieleen?

Ruotsin virheet olisi voitu välttää

 

Hesarin tämänpäiväinen pääkirjoitus liittyy Ruotsin mellakoihin. Siellähän poltetaan ja paukutellaan kuin Amerikassa konsanaan. Syynä kuuluu ainakin nyt olevan jokin mielensä pahoittaminen, jollaista myös suvaitsemattomuudeksi on ollut tapana kutsua. Juutalaisiakin on ahdisteltu, esimerkiksi muslimeja sen sijaan tiettävästi ei, vain yhden ryhmän mainitakseni.

Hesari on nyt huomannut, että asiat ovat jotenkin yhteydessä maahanmuuttoon sekä sosioekonomisin seikkoihin. Köyhyys sinänsä ei aiheuta rikollisuutta, lehti mainitsee valistavasti.

Meillä asiat ovat paremmin, mutta kuinkahan kauan tilanne mahtaa jatkua, tuntuu kirjoittaja pohdiskelevan. Kun työllisyys talouskriisissä heikkenee, saattaa maahanmuuttajataustaisten asema kurjistua enemmän kuin muiden ja silloin mielensä pahoittaminen herkästi lisääntyy. Näin siis voi käydä meilläkin, mutta miten me sitten voimme välttää nuo Ruotsin virheet?

Ratkaisu ei ihan häikäise briljanttiudellaan. Rikollisuuden syihin puututaan koulutus-, työ-ja sosiaalipolitiikalla sekä työelämän rakenteellisen rasisimin kitkemisellä. Tämä kuulemma koskee niin suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin toteaa kirjoittaja. Tämän ilmauksen lukija varmaankin panee säpsähtäen merkille.

Poikkeuksellisen rohkeasta lähestymistavasta huolimatta (maahanmuuton laajuudella on jotakin tekemistä asian kanssa) koko jutussa ei ole mitään konkreettista. Voi vain arvailla, miten käytännössä estetään maahanmuuttajaväestön suhteellinen kurjistuminen laman aikana. Erityiskohtelulla? Asettamalla ihmiset eriarvoiseen asemaan? Järjestämällä tiukka poliisivalvonta vihapuheille ja alistamalla työnantajat kontrolliin?

Pelkään pahoin, ettei millään tämänkaltaisilla toimilla voida saavuttaa myönteisiä tuloksia. Rasismi voidaan kaikin mokomin julistaa laittomaksi, kuten on jo useimmissa länsimaissa ja myös meillä tehtykin ja sen määritelmiä voidaan venyttää oletettujen kärsijöiden hyödyksi niin, että käsitteet paukkuvat. Ei sillä tavoin synny mitään muuta todellista muutosta kuin rajojen kasvaminen kansanryhmien välillä yhä korkeammiksi ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden mureneminen.

Ruotsi olisi voinut välttää virheensä pitämällä ongelmallisten ainesten maahanmuuton mahdollisimman pienenä, sellaisissa rajoissa, että tulokkaat olisi voitu integroida ja estää rinnakkaiskulttuurien syntyminen.

Nyt kaikki on siellä myöhäistä ja Eurostatin ennusteen mukaan muslimiväestön osuus ruotsalaisista saattaa vuonna 2050 olla niinkin suuri kuin 30 prosenttia.

Silloin kyseessä on jo poliittinen voima, jonka eristäminen ei ole yhtä helppoa kuin ruotsidemokraattien nykyisin ja edessä alkaa jo häämöttää vääjäämättä Ruotsin islamilainen tasavalta.

Älkää kysykö minulta, mitä vahinkoa asiasta voisi olla. Ruotsalaiset tietävät sen paremmin ja hesarin toimittajakin on tainnut saada asiasta hajua kun kerran virheistä puhuu.

Luen sattumalta juuri Johannes Salmisen päiväkirjaa vuodelta 2003 Varjo Kiasman seinällä.  Salminen on usein briljantti kirjoittaja, jota kuitenkin vaivaa pari päähänpinttymää, jotka olisivat hellyttäviä, elleivät liittyisi niin vakaviin asioihin.

11.4.2003 hän kirjoittaa, että jokin projektiryhmä esitti äsken hälyttävän muistion Suomen tulevasta työvoiman tarpeesta. Nyt Suomi joutui maksamaan jyrkästä ulkomaalaispolitiikasta, jota toisen maailmansodan jälkeen oli harjoitettu. Asia henkilöityi Eila Kännössä, jota kirjoittaja vertaa lohikäärmeeseen.

Suomeen verrattuna Ruotsilla oli nyt paljon parempi asema, mikäli ajateltiin sen runsasta siirtolaiskantaa, pohti kirjoittaja, jonka herttaisessa mielikuvituksessa monikulttuuriset ja monikansalliset yhteisöt olivat lähinnä paratiisimaisia. Sellaisia kuului olleen etenkin keskiajan muslimimaissa. Sen sijaan nykyajan Libanon, Kypros tai edes Belgia eivät näköjään jaksaneet ollenkaan kiinnostaa kirjoittajaa, ilmeisesti eivät myöskään Saksa tai Ranska.

No, tämähän oli sitä aikaa, kun talousnerot väläyttelivät peräti 1,8 miljoonan maahanmuuttajan tarvetta. Itse luulin kauan, että desimaalipilkku oli mennyt väärän paikkaan, mutta eihän se ollut.

Tiedot siitä, että automaatio koko ajan söi työpaikkoja, eivät tutkijoita eivätkä poliitikkojakaan hetkauttaneet, sillä makrotaloudellinen yhtälö elättäjät/elätettävät oli niin helppo ja selkeä.

Sitä paitsi ajateltiin näköjään, että maahanmuuttajat olisivat pelkkiä perheettömiä elättäjiä ja kukaties eläisivätkin ikuisesti. Elleivät eläisi, voitaisiin kuolleiden tilalle aina ottaa uusia. Mahdolliset sivukulut, jollaisia Ruotsissa nyt maksellaan, olivat kai aivan epäkorrekti tai peräti epärelevantti ajatus ja jätettiin siksi tykkänään mainitsematta. Ei niitä ehkä uskallettu edes ajatella.

Saattaa tosiaankin olla niin, että meillä on vieläkin mahdollisuuksia oppia Ruotsista ja välttää sen tekemiä virheitä. Ainakin on syytä yrittää.

Toista uskontoa ja kulttuuria edustavat enklaavit, rinnakkaiskulttuurit ovat yhteiskunnan kannalta vaarallinen asia, jonka koko merkitystä emme vielä ole nähneet. On selvää, ettei se häviä edes vuosisadassa, vaan voi jopa jatkuvasti kasvaa.

Ongelmat voidaan välttää vain ja ainoastaan pitämällä maahanmuuttajien määrä niin pienenä, ettei rinnakkaiskulttuureja synny, vaan kaikki integroituvat. Tätä alkeistotuutta vastaan nostettiin aikoinaan ns. multikulturalismin ideologia, joka sittemmin korkealta taholta todettiin monessa maassa epäonnistuneeksi.

Asian toteamisella ei sitä kuitenkaan ole voitu auttaa ja nykyään ollaan koko asiasta mieluummin hiljaa. Mikäli siitä puhutaan, käytetään ainakin kiertoilmauksia.

Meillä saattaa yhä olla mahdollisuuksia, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää määrätietoista siirtolaispolitiikkaa, sellaista moraalista ryhtiä, jota Kännö aikoinaan edusti kaikesta loanheitosta välittämättä.

Luulen, että opposition kannattaisi kysyä hallitukselta, millainen sen siirtolaisuuspolitiikka on ja mihin se sillä pyrkii. Samalla kaivataan yhä tutkimuksia siitä, onko meillä työvoimapulaa ja jos on, millaisiin tehtäviin se littyy ja miten sen haasteeseen voidaan vastata.

 

Timo Vihavainen ti 01.09. 22:55

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44