Blogi: Timo Vihavainen, la 07.11.2020 23:10

Kun lokakuukin oli marraskuussa.

Lenin ja Suuri Lokakuu

 

Minun sukupolveni, jopa Suomessakin, muistaa hyvin ilmauksen Lokakuun Suuri Sosialistinen Vallankumous. Lyhyesti sanoen vain Suuri Lokakuu.

Vähänkös niitä oli meilläkin taiteellisia tai muuten vain kulttuurisia sieluja, jotka innoittuivat 1970-luvulla tällaisista aivokummituksista. Meemeiksihän niitä taidetaan nyttemmin sanoa.

Jo perestroikan aikana sanoivat ne, jotka jo uskalsivat, ettei bolševikkien valtaannousu vuonna 1917 ollut mikään vallankumous, saati sitten suuri sellainen. Lokakuussa se tapahtui juliaanisen kalenterin mukaan, mutta gregoriaanisen mukaan vasta marraskuussa. Toki voidaan tuolle merkittävälle tapahtumalle sentään hyväksyä sen tapahtuminen Venäjän lokakuussa.

Nykyäänhän Venäjällä ei enää ole aikoihin puhuttu lokakuun vallankumouksesta (revoljutsija), vaan vallankaappauksesta (perevorot). Kyse ei ole vain terminologiasta, vaan koko asian olemuksesta: vallankumouksethan ovat lainomaisia, valtavia yhteiskunnallisia tapahtumia, vallankaappaukset pinnallisia vallanvaihdoksia.

Kuitenkin myös Venäjällä puhutaan toki yhä Venäjän vallankumouksesta vuonna 1917. Olihan siinä tosiaan kyse maan perinpohjaisesta mullistuksesta, vaikka lokakuun kaappaus sinänsä olikin detalji, tosin kohtalokas sellainen.

Sen nimittäminen lainomaiseksi maailmanhistorian käännekohdaksi toki olisi pelkästään huvittavaa, ellei sitä olisi aikoinaan erittäin suurella vakavuudella sellaiseksi todistettu ja elleivät miljoonat olisi niin jopa uskoneet, siinä luvussa monet hyvin merkittävät intellektuellit.

Vallankumoukset ovat marxilaisittain historian suuria hyppäyksiä, joissa yksi yhteiskuntamuoto muuttuu äkillisesti toiseksi. Lokakuun kaappauksen tuloksena mitään sellaista ei tapahtunut. Venäjän vallankumouksenhan piti leniniläisen teorian mukaan olla osa maailmanvallankumousta, jonka varsinaiset ainekset olivat kypsyneet pisimmälle kehittyneiden teollisuusmaiden yhteiskunnissa.

Toisinhan siinä kävi ja kautta 1920-luvun kipeä teoreettinen kysymys oli, voitaisiinko nyt lainkaan rakentaa takapajuisella Venäjällä uutta, sosialistista yhteiskuntaa. Klassisen marxilaisen teorian mukaan se tietenkin oli takapajuisessa maassa mahdotonta.

Vajaan pappisseminaarin kurssin suorittanut Stalin todisteli, että se oli täysin mahdollista ja murjoi koko Venäjän yhteiskunnan uuteen uskoon ensimmäisellä viisivuotissuunnitelmallaan vuosina 1928-32, jota joskus on sanottu Venäjän todelliseksi vallankumoukseksi.

Leninin ja Lokakuun kaappauksen kanssa koko asialla oli tekemistä vain välillisesti. Silloin perustettu diktatuuri osoittautui niin kestäväksi, että se saattoi rankaisematta tehdä Venäjällä miltei mitä tahansa. Siinä mielessä Lenin siis oli sosialistisen Venäjän arkkitehti.

 Itse hän ei sitä luonut, mutta hänen jälkiään seuraillut Stalin teki sen kahdenkymmenen vuoden viiveellä leniniläisin metodein eli massaterrorin ja ihmisten alhaisimpien vaistojen kosiskelun avulla. Vuoden 1936 lopulla hyväksyttiin sosialistisen Neuvоstoliitоn perustuslaki ja vuonna 1937 pidettiin ensimmäiset vaalit sosialismin oloissa.

Suuren terrorin ajoittuminen juuri tähän aikaan eli sosialistisen yhteiskunnan tulemiseen ei ole mikään sattuma, vaan nimenomaan välttämätön osa uuden yhteiskunnan ja uuden ihmisen ilmaantumista tähän maailmaan. Toista ei olisi ollut ilman toista.

Kätilönä oli jälleen koeteltu ase: massaterrori. Ihmiset peloteltiin käyttäytymään uudella tavalla ja osa tuhottiin määrätietoisesti. Teorian kannalta se ei auttanut mitään. Neuvostoliitto oli vieläkin talonpoikaisvaltainen maa eikä suinkaan koko maailman yhteiskunnallisen kehityksen kärjessä.

Mutta kun jokin systeemi toimii käytännössä, kysyy vain harva kiinnostuneena, toimiiko se myös teoriassa. Kyllähän Venäjällä ainakin jälkeä syntyi, millä hinnalla ja miksi, on kysymys erikseen. Tilastot pidettiin valtiosalaisuutena, kuten miltei kaikki muutkin asiat. Aseiden tuotantomääriä sopi kyllä avoimestikin mainostaa.

Kun tuo kuuluisa ensimmäinen sosialistinen yhteiskunta, joka ehti jo peräti saavuttaa myös ensimmäisenä maailmassa ns. kehittyneen eli kypsän sosialismin vaiheen, sitten romahti, kesken kommunistisen yhteiskunnan rakennustyön, seurasi koko maailmassa suuri aatteellinen krapula. Lännessä se sai ns. postmodernismin muodon.

Suuria tarinoita ei muka enää maailmassa ollut, kun tarina kommunismin rakentamisesta oli jouduttu hylkäämään. Historiakin loppui siinä samassa tarpeettomana, koska kehityksen korkein aste eli liberaali demokratia oli jo saavutettu.

Oli tietenkin selvää, ettei tätä kaikkialla purematta nielty. Venäjällä oli ja on pieni, mutta kiukkuinen seurapiiri, jonka parissa niin Lenin kuin Suuri Lokakuu ovat yhä arvossaan.

Leninin 150-juhlan kunniaksi muuan tämän hengen lapsi, muuan Vladimir Pavlenko kiteytti kirjoituksessaan ne olennaiset kohdat, joita bolševikkien nykyiset, yleensä aina patrioottiset tai ultrapatrioottiset kannattajat hellivät historiantulkinnoissaan.

Hänen mielestään bolševikkeja ja siis Leniniä ei ensinnäkään voida syyttää keisarin vallasta syöksemisestä, sillä senhän tekivät duuman liberaalit. Hän torjuu myös väitteen Venäjän pilkkomisesta, jonka Lenin saksalaisten agenttina sai aikaan. Vallan otettuaan bolševikit ennen pitkää kykenivät puolustamaan Venäjää, mitä väliaikainen hallitus ei enää syksyllä voinut tehdä.

Strategisesti isku on hyvin suunnattu. Mikäli tarinan rosvoja ovatkin ainoastaan ja vain liberaalit väliaikaisen hallituksen johdolla, oli bolševikkien taistelu näitä imperiumi tuhoajia vastaan oikein ja ansiokasta.

Suurvaltaisen Venäjän kannattajat ihannoivat nykyään sekä tsaarinvaltaa että bolševikkivaltaa. Vain Venäjälle sopimaton, kurja liberaali demokratia jää viholliseksi, ja sehän sopii politiikan tarpeisiin juuri nyt.

Mutta Pavlenko nyt on pelkkä nobody, joka peräti erehtyy pitämään muuatta netin parodia-artikkelia aitona. Vakavampaa on, että kansan syvät rivit kunnioittavat suuresti niin Leniniä kuin Stalinia, mikä kävi hyvin selville jo muutaman vuoden takaisesta suuresta TV-projektista Imja Rossija, joka vastasi aikoinaan pidettyä Suurin suomalainen -kisaa.

Lenin tuli siellä kaikissa äänestyksissä kärkipäähän ja Stalin olisi voittanut, ellei äänestystä olisi keskeytetty. Erikoista on, että Stalin vetoaa nimenomaan nuorisoon.

Mutta lieneekö se niin kummallista. Taitaa meilläkin tuo viime sotakin innostaa nimenomaan nuoria. Veteraanit olivat toista maata.

 

 

Timo Vihavainen la 07.11. 23:10

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Suomi Suomeksi

ke 18.11. 17:02

Historian hämärästä nostettua

to 12.11. 21:29

Kun lokakuukin oli marraskuussa.

la 07.11. 23:10

Puolivirallinen toisinajattelija

su 25.10. 22:56

Tärkeimmästä

to 08.10. 22:47

Paluumatkalla

su 27.09. 22:57

Sitkeä pärjää

ma 21.09. 22:43

Libero

su 13.09. 22:58

Mikä meni pieleen?

ti 01.09. 22:55

Mikä on se konsti?

to 27.08. 18:04

blogit

Vieraskynä

Pasi Turunen: Amerikan vaalijärjestelmän kiemuroista

ma 16.11.2020 13:59

Juha Ahvio

Olivatko vaalit USA:n historian turvallisimmat?

to 19.11.2020 23:34

Professorin Ajatuksia

Lähes 10 prosenttia lapsista maahanmuuttajataustaisia

ke 18.11.2020 16:59

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Kotouttaminen ei tunnu onnistuvan

ke 18.11.2020 16:56

Petteri Hiienkoski

Sulaako Bidenin "voitto" laittomien äänien myötä?

ma 23.11.2020 00:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

MEP Huhtasaari: EU:n ilmastolaki pahentaa ilmastoa

pe 11.09.2020 14:33

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Lukiolainen kertoo: Etnojen kotibileryöstöjä ja väkivaltaa

su 08.11.2020 00:32

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Löfvengate - kun Suomen valtiovalta luovutettiin suullisesti Ruotsille

ke 18.11.2020 17:19

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Petteri Taalaksen epätieteelliset jorinat Osa 11b

to 12.11.2020 21:34

Heikki Porkka

"Oikeusvaltio" Suomi - valehtelevien ja vastuuttomien poliitikkojen maa

pe 09.10.2020 13:52

Tapio Puolimatka

Uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa

to 08.10.2020 22:52

Olli Pusa

EU:n liittovaltio vaikeuksissa

su 22.11.2020 21:27

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Suomi Suomeksi

ke 18.11.2020 17:02

Matti Viren

Gallupit eivät äänestä, vai äänestävätkö?

ke 18.11.2020 17:06