Blogi: Timo Vihavainen, ti 10.03.2020 23:22

Herrasta heittiöksi

Aikansa sankari, toisen ajan hirviö

 

Руперт Колли, Муссолини. Колибри, Москва 2016, 126 с. (История за час).

 

Historian popularisointi on nykyään valtava bisnes. Tarvitsee vain vilkaista meikäläisiä lehtikioskeja löytääkseen heti puolenkymmentä värikästä aikakauslehteä, täynnä vanhoja uutisia ja lyhyitä artikkeleita menneisyyden kauheuksista. Toki joskus on mukavampiakin aiheita, käynevätkö sitten kaupaksi.

Venäjällä on useita hienosti kuvitettuja vihkosarjoja historian henkilöistä ja merkittävistä tapahtumista. Lisäksi on tietenkin kotimaisia vakavia ja ei-vakavia tutkimuksia, ulkomaisia sarjoja ja myös pikakursseja tyyliin englanninpuhujaksi viikossa, maailmanhistoria kahdessa tunnissa tai suhteellisuusteoria hölmöille (для чайников).

Tämä käsittä oleva kirjanen, joka sattui matkalukemiseksi, on kansainvälisen kustantajajätin Harper Collinsin sarjaa ”Historia tunnissa”. Kirjoittaja, Rupert Colley on tehnyt suuren määrän vastaavia suppeita monografioita, joissa käsitellään lyhyesti historian ilmiöitä, henkilöitä ja jopa filosofeja.

Tällaisiin kirjoihin on tietenkin suhtauduttava niiden edustaman genren mukaisesti. Suurta syvällisyyttä ja pohdintoja ei kannata odottaa enempää kuin kannattasi vaatia luksusta halvalta hotellilta. Sen sijaan toki voi aina vaatia, että perustiedot ovat kohdallaan.

Itseltäni meni kirjan lukemisessa muutamakin tunti, mutta ihan miellyttävissä merkeissä toki. Mussolinista kerrotaan kirjasessa useita anekdootteja, joita en ollut kuullutkaan.

Itse Mussolinin ja hänen luomansa fasismin tarina lienee kaikille tuttu, vaikka käsite on toki kerännyt vuosikymmenien varrella niin paljon asiaankuulumatonta tartuntaa, ettei sen varsinaista alkumuotoa aina ole helppo tunnistaa.

Mitä tulee itse Mussolinin persoonaan, voi sitä pitää aika kiinnostavana ja ainakin ristiriitaisena. 167-senttisellä miehellä oli jyhkeät piirteet, jotka olisivat sopineet pikemmin jättiläiselle ja tässä voikin ehkä sanoa kiteytyvän sen ristiriidan, mikä aina vallitsi Il Ducen kunnianhimon ja todellisten edellytysten välillä.

Naistenmiehenä Mussolini menestyi erinomaisesti, mikäli asiaa mitataan määrällisesti, mutta tässäkin taitaakin juuri piillä jokin perusongelma. Miksi ihmeessä tarvittiin neljätoista rakastajatarta? Eikö syynä juuri ollut, että kun sitä tyydytystä ei löytynyt (omasta?) laadusta, yritettiin asiaa paikata(toisten?) määrällä?

Mutta kukapa kehtaisi mennä toisten intiimejä tarpeita repostelemaan. Yhdellä ne ovat yhdenlaiset ja toisella toisenlaiset. Tosiasia ainakin on, että jonoa riitti myös tähän asemaan.

Mussolini osasi myös hurmata intelligentitkin miehet. Churchill nimitti häntä ”Rooman neroksi (ei siis Neroksi)” ja Roosevelt ”nuhteettomaksi italialaiseksi herrasmiehiksi”. Mahatma Gandhi oli ihastunut hänen ”rehellisyyteensä” ja rakkauteensa kansaansa kohtaan.

Mutta tokihan Mussolini oli vallassa pari vuosikymmentä ja siinä ehtivät jo tilanteet muuttua, jos mies itsekin.

Hitleriä Mussolini nimitti tämän uran alkuvaiheissa narriksi, vaaralliseksi hulluksi ja seksuaaliseksi pervertikoksi ja Itävallan varakansleri Starhembergille hän toisi useamman kerran ”Hitler on murhaaja”. ”Mikäli tuo rikollisjoukkio valtaa koko Euroopan, on se sivilisaation loppu” hän muotoili ajatuksensa.

Kyseessä oli tilanne, jossa Itävallan kansleri Dollfuss (Millimetternich, joka oli vielä Mussolinia, Stalinia ja Hitleriäkin lyhyempi 147 sentillään), oli juuri murhattu natsien toimesta. Puoli miljoonaa ihmistä eli kahdeksan prosenttia koko Itävallan väkiluvusta saatteli murhatun johtajansa hautaan.

Mutta ajat muuttuvat. Mussolinin omaan valtaannousuun liittyi Giacomo Matteottin murha, joka -oikein tai väärin- pantiin Mussolinin tilille. Väkivaltaa ei muutenkaan fasistien taholla kartettu, vaan sillä pikemmin demonstroitiin.

Kyseessä oli kuitenkin enemmän näytösluontoisuus kuin järjestelmällinen likvidointi, jollaisen tunnemme niin Saksan kuin Venäjän historiasta. Mussolinin aikana maahan palautettiin kuolemanrangaistus, mutta sitä käytettiin vain 27 kertaa. Toki suuret johtajat usein tappavatkin laittomasti, kuten tiedämme.

Mitä juutalaisiin tulee, Mussolini oli tunnetusti uransa alkuvaiheissa kaikenlaista antisemitismiä vastaan ja puolueessa oli suhteellisen runsaasti juutalaisia.

Fasistit antoivat kuitenkin vuonna 1938 ns. rotumanifestin, joka sisälsi monenmoisia täysin absurdeja pykäliä, joiden perusteella juutalaiset menettivät lukuisia normaaleja kansalaisoikeuksia.

Saksalaisille fasistit sentään kieltäytyivät luovuttamasta juutalaisia ennen kuin aivan sodan loppuvaiheessa, jolloin näillä oli hallitsemallaan alueella tosiasiallinen määräysvalta. Surmansa sai 7680 Italian juutalaista, mikä oli 17,3 prosenttia heidän sodanedellisestä määrästään.

Fasistit yrittivät myös hallita kulttuuria ja kielsivät porvarillisen massakulttuurin tuotteiden levittämisen -Mikki hiirtä lukuun ottamatta, kertoo Colley. Ehkäpä myös Ohukainen ja Paksukainen saivat armon, hehän olivat nuoren Mussolinin suosikkeja.

Mussolini menestyi toimissaan aluksi varsin hyvin ja huolimatta tietystä väkivaltaisuudestaan hänen etatistis-korporatiivinen systeeminsä näyttää nauttineen suurta kansansuosiota ja oli myös ulkomailla korkeassa kurssissa.

Miksi Mussolini meni halveksimansa (?) Hitlerin kelkkaan, on kiintoisa kysymys, johon ei tämän kirjasen perusteella kannata yrittää vastata. Colley nostaa joka tapauksessa esille ns. Stresan rintaman hajoamisen. Tuossa sopimuksessa Iso-Britannia, Ranska ja Italia olivat ryhmittyneet Saksan laajenemispyrkimyksiä vastaan, mutta yllättäen Englanti loikkasi koko sopimuksesta ja solmi Saksan kanssa laivastosopimuksen vuonna 1935.

Tämä osoitti, miten paljon ”petolliseen Albioniin” oli luottamista ja ehkä siinä oli ns. reaalipolitiikan oppituntia muutenkin.

Mussolini oli yleensäkin kovin herkkä loukkauksille, jollaisina hän piti myös sellaisia Hitlerin operaatioita, joista häntä ei konsultoitu. Niinpä hän maksoi potut pottuina ja toimeenpani vuorostaan omia -surkeasti onnistuneita- operaatioitaan, kuten sota Kreikkaa vastaan.

Kun Hitler löi salamasodassa Ranskan, kiiruhti Mussolini mukaan sotimaan ja vei joukkonsa Etelä-Ranskaan. Hän ymmärsi, että tarvitsi ”pari tuhatta kaatunutta” voidakseen istua rauhankonferenssissa voittajien pöytään…

Italia, josta Mussolini oli paennut, julistikin sitten sodan Saksalle, mutta eipä sitä taidettu oikein voittajavaltioksi noteerata -enempää kuin Suomeakaan, Lapin sodasta huolimatta.

Historiassa kannattaa aina muistaa, että ajoitus on kaiken a ja o. Mussolini vuonna 1934 oli jotakin muuta kuin sama mies kymmenen vuotta myöhemmin.

Myös fasismi oli vielä tuolloin melko salonkikelpoinen sana. Itse asiassa Stalin juuri vuoden 1934 puoluekokouksessa korosti sitä, että Neuvostoliiton suhteen Italiaan olivat hyvät, vaikka maiden poliittiset järjestelmät olivat keskenään ristiriidassa. Saksassa sen sijaan haluttiin luopua siitä hyvästä yhteistyöstä, joka maiden välillä oli vallinnut…

Mussolini oli diktaattori ja halusi sitä ollakin. Monelle hän myös edusti sitä uutta ja uljasta aatetta, jota yritti kotimaassaan toteuttaa. Kun maa joutui umpikujaan, suuri fasistineuvosto (muodollisesti kuningas) erotti ja vangitutti lopulta hänet.

Kuten tunnettua, Mussolini kaapattiin vielä vapaaksi ja jatkoi hallitsemista pienellä alueellaan. Italian sosiaalinen tasavalta eli Salón tasavalta oli kuitenkin enää vain irvikuva siitä mahdista, joka oli aikoinaan kohahduttanut koko Eurooppaa.

Mussolini kuuluu pohdiskelleen, että vuoden 1938 rotumanifesti oli kaiken pahan alku. Ehkäpä se näin oli. Hitler oli epäilemättä todella se vaarallinen hullu, jonka kelkasta olisi pitänyt pysyä poissa. Hulluksi koiraksihan häntä myös Rudolf Holsti tunnetusti kutsui.

Entäpä, jos Stresan rintama olisi kestänyt?

Mussolinin psyyke taisi olla aika tavalla erilainen kuin Hitlerin. Hän olisi varmaankin voinut tehdä komean uran teatterissa. Hitleristä en oikein sitä voisi kuvitella.

 

 

Timo Vihavainen ti 10.03. 23:22

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Politiikan taituri

ma 10.08. 22:10

Mitä nainen haluaa?

to 06.08. 23:15

Epäkorrekteja kuvauksia

ke 29.07. 23:24

Suuren voiton jälkeen

to 23.07. 00:40

Intersektionalismi valloillaan

ti 21.07. 20:45

Tuskainen tie

to 16.07. 13:21

Hyperkorrektius

su 12.07. 23:46

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Osoittaako faktantarkistus Trumpin valehtelijaksi?

ma 10.08.2020 22:19

Professorin Ajatuksia

Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri

ma 10.08.2020 22:09

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Budjetti ja koronapaketti: menetetty mahdollisuus kaataa koko EU

ma 10.08.2020 22:12

Petteri Hiienkoski

"Unohdetun" ihmisoikeusjulistuksen ja "vihapuheen" kitkemisen vastakkaisuus

la 11.07.2020 19:59

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Kansanäänestys elvytyspaketista perusteltu

ti 04.08.2020 11:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kaivohuoneen tuore tapaus verrattavissa Turun terrori-iskuun

ti 04.08.2020 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Yhteisen "koko kansan hallituksen" aika?

ma 10.08.2020 22:13

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Tiedolliseen relativismiin perustuva identiteetti-ideologia uhkaa länsimaita

ti 11.08.2020 11:45

Heikki Porkka

Koronaviruspandemia syynä "nuorison" väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja uhoon?

pe 31.07.2020 10:55

Tapio Puolimatka

Päivi Räsänen perusteettoman kritiikin kohteena

ke 29.07.2020 23:29

Olli Pusa

Ovatko puolueet vain teatteria?

pe 07.08.2020 11:30

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Suomalainen ajattelutapa hukassa

ma 20.07.2020 11:14

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Mistä saadaan 750 miljardia euroa?

to 23.07.2020 00:44

Timo Vihavainen

Politiikan taituri

ma 10.08.2020 22:10

Matti Viren

Velkaannu ja pelasta maailma!

ma 10.08.2020 22:15