Viime viikonlopun kaksi tärkeintä uutista koskivat itse asiassa samaa asiaa, vaikka ne ovatkin kovin erilaisia.

Hampurissa pidettiin osavaltiovaalit, joissa SPD pärjäsi vanhalla tukialueellaan varsin hyvin. Merkelin hallitus sai lisäaikaa ja syynä on ilmeisesti Hanaussa tapahtunut mielipuolen tekemä attentaatti. Tämä murhaaja, joka tiedettiin etukäteen sekavaksi, sai mahdollisuuden levittää järjetöntä väkivaltaa. Kyseinen mies oli ollut selvästi paranoidinen – hän oli tehnyt kaksi ilmoitusta poliisille siitä, että ”ulkomaiset tiedustelupalvelut vainoavat häntä”. Poliisi ei ollut siitä huolimatta takavarikoinut sairaan miehen aseita.

Näyttää siltä, että tämä teko tuli hallitsevalle koalitiohallitukselle sopivaan aikaan – juuri ennen vaaleja. CDU:n ja SPD:n välinen yhteistyö voi jatkua.

AfD sai näpäytyksen äänestäjiltä, se pääsi  vain niukin naukin osavaltioparlamenttiin. Kolmen-neljän päivän aikana AfD:n kannatus romahti, sillä pari päivää sitten se oli vielä 8%. Kansa näytti pitävän AfD:tä syyllisenä tähän attentaattiin, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä Hanaun mielipuolen kanssa. Ei hänellä ollut kontakteja AfD:hen eikä hänen edes tiedetä maininneen AfD:tä missään kirjoituksessaan. AfD toimi tässä kriisissä täysin moitteettomasti ja tuomitsi väkivallan. Kansa taas näki stabiliteetin järkkyvän ja pitäytyi vanhaan.

Pelko teki tehtävänsä.

Pihit vastaan rempseät kuluttajat

Toinen uutinen oli viikonlopun EU:n tulevien seitsemän vuoden budjettiraamineuvottelut, joissa kokouslähteiden mukaan rintamalinjat kulkivat ”pihien” pohjoisten maitten (Itävalta, Tanska, Alankomaat ja Ruotsi) ja ”koheesion ystävien” (Espanja, Portugali, Kreikka, Puola ja Unkari) välillä.

Näyttää siltä, että Suomi eksyili ja haahuili Sanna Marinin johdolla tässä kokouksessa oikein todenteolla. Suomen suurin ongelma oli pyrkimys pitää kiinni budjettikurista ja samalla myös puolustaa sen maataloustukia. Kumpaakaan ongelmaan ei saatu vastausta ja näyttää siltä, että Suomi joutuu nielemään sekä korkeammat EU-maksut että myös vähenevät maataloustuet. Surkeinta oli se, että Sanna Marin epäonnistui pahasti ensimmäisessä tulikokeessaan. Suomi ei osannut päättää kumpaan ryhmään se halusi kuulua ja sai luun käteensä.

Ehkä se todellinen syy oli se, että Saksa ei ottanut selvää kantaa kummankaan ryhmittymän puolesta – oli ehkä turvallisempaa peesata Isäntää?

Sanna Marin ei oikein tiedä mitä tehdä? Media suojelee kuten sairasta Kekkosta?

Suomen ongelmana on se, että nykyinen hallitus ei oikein ymmärrä liittoutua muiden kanssa. Marin haahuilee pitkin kokouslattiaa ja toistelee omia vaatimuksiaan, joita kukaan ei oikein kuuntele kun voimaa ei ole takana.

Toinen ongelma on se, että nykyinen hallituksemme ei oikein tiedä, mitä se loppujen lopuksi haluaa. Me haluaisimme olla pihejä ja samalla saada lisää maataloustukia. Mutta EU:n jäsenmaksujen nousu pelottaa. Mihin saakka se nouseekaan?

”Pihit maat” olivat kovina siinä, että EU-maksujen ei pitäisi olla yli 1% BKT:sta. Lähtökohtana oli se, että Iso-Britannian eron ei pitäisi näkyä jossain – Brexitin ei pitäisi kasvattaa jäsenmaksupottia. Etelän maat taas halusivat nostaa tuet suuriksi ja ylittää tämän 1% katon – siksi, että voisivat tehdä ”kunnianhimoisempaa Eurooppaa”.

He halusivat siestaa ja bodegaa – rahan virtaamista pohjoisesta etelään.

Suomalaisen tiedonvälityksen kannalta EU:n budjettikokouksen kariutuminen kertoo surullisella tavalla ”jälkisuomettumisen” ajan jatkumisesta. Marinin epäonnistumisesta ei haluttu uutisoida – ilmeisen tietoisesti.

Jokainen on varmaan huomannut, että missään suomalaisessa lehdessä tai tiedotusvälineessä on tuskin sanaakaan EU:n budjettikokouksen kariutumisesta.

Asia on kotimaassamme täysin vaiettu salaisuus vaikka kansainvälisissä medioissa se oli eräs tärkeimmistä aiheista. Syy tähän tietoiseen vaikenemiseen on ehkä siinä, että Marinin kompurointia ja hapuilua ei haluttu korostaa; hallituksen kohtalo on vaakalaudalla. Marin ei saa kaatua rähmälleen maahan. Tämän takia tosiasioiden on väistyttävä ja Marinia on puolustettava kuten Kekkosen sairastelua.

Tämä oli syy siihen miksi Ylen itsesensuurin piti jyllätä ja toimittajien sisäisen pienen brežnevin piti antaa rellestää. Journalismin ohjeet oli haudattava yhteisen hyvän takia.

Mätien kompromissien aika

Saksan vaalien tulos merkitsi sitä, että kansallismielisten voimien eristäminen jatkuu vielä tulevaisuudessa. Demokratian vastaiset voimat eivät saa tulla valtaan – mikäli äänestetään väärin on pidettävä uudet vaalit. Toisaalta, EU:n budjettiepäonnistuminen ja jako etelään sekä pohjoiseen merkitsee, että federalisaation tien pää on tullut vastaan. Edessä on tuskallisia vääntöjä ja mätiä tuhlauskompromisseja – juuri niitä asioita, joita kansalaiset ovat arvostelleet EU:ssa.

Kokouksen epäonnistuminen vie uskoa Suomen hallituksen tulevaisuuteen. Mikäli maataloustukia ei saada hoidettua kuntoon romahtaa maataloussektorin hoitaminen kansallisen tuen varaan. Se on iso potti. Mikäli kepu ei kykene hoitamaan tukia ts. kiristämään näitä rahoja jostain merkitsee se sen aseman lopullista romahtamista. Maaseudulla järjestellään jo omia valtuustoryhmiä ja tähyillään uusia poliittisia puolueita, jotka olisivat kiinnostuneet nostamaan maaseudun suosta.