Blogi: Timo Vihavainen, ke 11.12.2019 22:12

Vetäytyjät

Hikikomorit ja peräkammarin pojat

 

Viime aikoina on meilläkin opittu tuntemaan japanilainen sana hikikomori. Sanan alkuosa hiki viittaa vetäytymiseen ja komori taas tarkoittaa lepakkoa tai sateenvarjoa.

Hikikomori siis tarkoittaa jonkinlaista itseensä sulkeutunutta ihmistä.

Siitä kysymys onkin. Muuan japanilainen tutkija on arvellut maassaan olevan kenties jopa yli miljoona hikikomoria eli noin prosentin verran. Luulenpa, että ongelma on laajempi kuin jokin huippumuodikas muunsukupuolisuus, johon koko yhteiskunnan pitäisi kuulemma oppia sopeutumaan.

Hikikomorit ovat tavallisia, yleensä nuoria ihmisiä, jotka vetäytyvät ihmisten ilmoilta omaan maailmaansa. Internet ja pelit tarjoavat heille virtuaaliympäristön, johon normaalit ihmissuhteet vaihdetaan.

Moinen vetäytyminen, joka saattaa kestää vuosia, tai sitten koko elämän, ei tietenkään korvaa oikeaa elämää ja merkitsee pakoa siitä ja sen vaatimuksista, jotka japanilaisessa kulttuurissa ovat ankaria. Koska kasvoja ei saa menettää, ne kätketään kokonaan.

En tunne japanilaista ilmiötä sen kummemmin, mutta tiedän, ettei ilmiö ole vieras meilläkään. Meillähän on puhuttu peräkammarin pojista, mihin liittyy vähättelevää ja jopa pilkallista sävyä.

Amerikkalaisen yhteiskunnan kehittämä termi luuseri (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=luuseri ) ei ole koskaan todella kotiutunut meille, koska sen ilmaisema kalvinistinen eetos on vastoin luterilaista perintöämme. Mutta tuo jälkimmäinen on jo hyvää vauhtia hajoamassa.

Toisin kuin kalvinistisessa maailmankuvassa, jossa jotkut on valittu menestykseen ja autuuteen ja toiset taas ovat ansainneet helvetin, on meillä perinteisesti uskottu kaikkien olevan Jumalan edessä samanarvoisia.

Amerikkalainen saattaa aivan luontevasti sanoa, että joku henkilö on vaikkapa viidenkymmenen miljoonan dollarin arvoinen. Perinteisestä luterilaisesta näkökulmasta moinen olisi mielettömyyttä ja pilkantekoa. Niin halpa ei kukaan ole, että hänet voisi rahalla mitata.

Toki tämä on teoriaa ja käytännössä ihmisten arvoa joudutaan joka päivä mittaamaan rahassa. Usein ihmiset pannaan menemään aika halvalla. Mutta eivät ne ylevät perinteet ja periaatteet, vanhatkaan, ihan merkityksettömiä ole.

Vanhustenhoidosta on aina silloin tällöin nostettu äläkkää. Niin tehtiin pari vuosikymmentä sitten ja samaa on veisattu uudelleen taas hiljattain.

On syrjäytyvä nuorisokin saanut huomiota osakseen ihan korkeimmaltakin taholta, mikä tyydytyksellä todettakoon. Ja kukapa ei huomaisi, että aivan valtavasti panostetaan siihen, etteivät erinäiset, eristäytyvät maahanmuuttajaryhmät missään tapauksessa vain syrjäytyisi.

Kaikki nuo ovat tärkeitä asioita. Kun yhteiskunta hommaa kerran itse itselleen vaikeuksia, on sen syytä myös parhaansa mukaan yrittää pitää ne jotenkin aisoissa. Parasta toivokaamme.

Mutta kaiken tohinan keskellä tuntuu siltä, että tuo kotimaisten hikikomoriemme eli peräkammarin poikien ongelma on enemmän ollut esillä puheissa kuin teoissa.

Asia liittyy sentään hyvin läheisesti ihmisarvoon, arvokkuuteen, jonka loukkaamisen on nyt huomattu tulleen koko läntisessä ja siis hieman itäisessäkin maailmassa suureksi ongelmaksi (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dignity ). Se ”oikeistopopulismin” aalto, jota tekopyhästi kauhistellaan, liittyy paljolta juuri arvokkuuden loukkaamiseen.

En tunne ilmiön suomalaisia ulottuvuuksia niin hyvin, että voisin sanoa siitä jotakin yleistä. Sen sijaan tunnen sitä jonkin verran yksilötasolla ja sillä tasollahan me kaikki joudumme elämään ja ongelmat ratkaisemaan.

Ongelman ydin ei ole toimeentulossa, vaikka sekin, luoja nähköön, saattaa tulla hyvinkin heikoksi niillä, jotka eristäytyvät. Niin sanottu suhteellinen deprivaatio on kuitenkin myös materiaalisella alalla se todella tärkeä tekijä. Köyhyyttä ja kurjuuttakin on tässä maailmassa kestetty jopa ilomielin jos, siinä on nähty mielekkyyttä.

Mutta kun tuo mielekkyys häviää, menettää muukin merkityksensä.

Yhteiskuntana olemme velkaa solidaarisuuden myös erilaisia sorrettuja ja solvattuja kohtaan. Rahaahan me jo verorahoistamme annamme, mutta se ei vielä sinänsä ratkaise mitään. Nuo eristyjät tulisi osallistaa. Heille olisi kyettävä osoittamaan mielekäs rooli silloinkin, kun kannattavaa palkkatyötä ei ole.

Tiedän, että jotkut ihmiset viihtyvät erilaisissa työttömien yhdistyksissä ja suorittavat siellä erilaisia hyödyllisiä töitä ja askareita, mökkitalkkarin hommista käsitöihin ja taiteisiin. Tämä on erinomainen asia.

Mutta sitten on niitä, jotka eivät noihin kokouksiin mene. Jotkut eivät edes käytä tietokonetta. Tämä ei johdu kyvyttömyydestä oppia niiden käytön perusteita. Syy voi, kumma kyllä, olla henkilön omasta mielestä jopa periaatteellinen: ei huvita osallistua moiseen pelleilyyn.

Kun joutuu paitsi reaaliyhteisön, myös virtuaalisten yhteisöjen ulkopuolelle, alkaa ihmisen yksinäisyys olla täydellistä. Mikäli uskomme Aristotelestä, se merkitsee myös onnettomuutta. Ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin.

Koko hikikomorien ja peräkammarinpoikien kirjo on tietenkin laaja. On erilaista ja eriasteista vetäytymistä. Jotkut eivät kerta kaikkiaan kaipaa introverttiä lörpöttelyä ja kavahtavat tyhjänpäiväistä seuraa. Sehän voi myös olla normaali ja meillä jossakin äärin jopa kansallinen luonteenpiirre. Emmehän me mitään amerikkalaisia ole emmekä ainakaan ennen ole tunteneet tarvetta sellaisiksi tullakaan.

Mutta liika on liikaa, myös eristäytymisessä.

Joskus on tässä yhteydessä puhuttu aikapommista ja luulen, että siihen on syytäkin.

Uskon, että asialle on yritettävä tehdä jotakin ihan konkreettista. En pysty sanomaan, miten se eri tapauksissa voidaan ratkaista, mutta olen varma siitä, että ongelma on suurempi, kuin miltä se rahallisen arvon perusteella näyttää.

Se sijaan, että huvittaisimme toisiamme kyhäämällä olkiukkoja mielensäpahoittajista ja väärien sanojen johdosta muka loukkaantuneiden ihmisten kärsimyksistä, voisimme ainakin miettiä, millainen ihan oikea loukkaus ihmisen arvokkuutta kohtaan on suurin mahdollinen ja miten sellaiseen kannattaisi suhtautua.

 

 

Timo Vihavainen ke 11.12. 22:12

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Muuan rikos.

pe 24.01. 13:56

Kunne kuljetettanehen?

to 23.01. 23:42

Kulttuurimme kärkipaikat

ke 22.01. 21:07

Neron mietteitä

la 18.01. 22:53

Tunnuksia ja vaalilauseita

ke 15.01. 22:48

Vihaisuuden kauhistuksesta

su 12.01. 21:41

Korruptiota marokkolaisittain

la 11.01. 00:09

Sydänmaiden syvyyksistä

to 09.01. 21:47

Kanaljan ihannointia?

ti 07.01. 22:04

Maurin roolit

la 04.01. 22:22

blogit

Vieraskynä

"Ei koskaan enää"

pe 24.01.2020 14:32

Juha Ahvio

Leukofobinen "rasisminvastaisuus" kiristää otettaan suomalaisessa yliopistomaailmassa

la 18.01.2020 22:58

Professorin Ajatuksia

Tarja Halosen möläytyksestä

to 23.01.2020 23:40

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

ke 22.01.2020 21:11

Petteri Hiienkoski

Hallituskriisi on myös laillisuuskriisi

pe 13.12.2019 14:45

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Apua, valta vaihtuu

la 04.01.2020 00:01

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

ISIS:in vangin tositarina - Nadia Murad

la 25.01.2020 04:43

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Vihreät pyrkivät totaaliseen hallintaan - kuten kommunistit aikoinaan

to 23.01.2020 23:43

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Nyt HS megavalehtelee Delhin ilmansaasteiden syistä

to 23.01.2020 23:46

Heikki Porkka

Hämeenlinnan murha herätti jälleen keskustelun kielteisen päätöksen saaneiden asemasta Suomessa

la 25.01.2020 13:53

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Tutkija Ohisalon logiikka?

pe 24.01.2020 00:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Muuan rikos.

pe 24.01.2020 13:56

Matti Viren

Rahaa Suomen Akatemiasta

la 18.01.2020 23:39