Blogi: Timo Vihavainen, ke 21.08.2019 23:09

Liberalismin siunaukset

Liberalismin ongelmia

 

Pikku kirjasesta ”Arabialaista viisautta” (Arabskaja mudrost) huomasin sananparren, jonka mukaan raha on hyvä renki, mutta huono isäntä.

No, eihän idea kovin tuore ole, mutta sitäkin tärkeämpi.

Kun raha pääsee isännäksi, joutuu sen palvelija kovaan kouluun, jossa ei ole lepoa eikä rauhaa, kuten jo Saarnaaja totesi. Harvinaista ei ole, että upporikkaat saattavat suorastaan psykoottisesti tulla saitureiksi, jotka eivät uskalla edes koskea palvomaansa rikkauteen.

Rahan tulee tosiaankin olla vain rengin asemassa, kuten koiran tulee olla perheessä ja sotilaan valtiossa. Jos arvojärjestys järkkyy, on seurauksia ikävä katsella.

Tämä vain tuli mieleeni lukiessani hesarin pääkirjoitusta ja Sixten Korkmanin kolumnia. Siellä näyttää rahan herruuden olettaminen käsitetyn suurimmaksi viisaudeksi. Liberalismikin on hyvää siksi, että se palvelee hyvin tuota herraa.

 Epäilemättä Venäjä tekee väärin salliessaan valtion suuren roolin taloudessa, kuten IMF olettaa. Sen kasvuhan voisi voinut viime vuosina olla jopa prosenttiyksikön verran suurempaa ilman erinäisiä ongelmia, joihin kuuluu öljynhinnan aleneminen ja mm. talouspakotteiden vaikutus.

Pari vuosikymmentä sitten muistan IMF:n paheksuneen sitä, ettei Venäjän vanhaa, ruostunutta teollisuutta tapettu ja sijoitettu sen sijaan pääomia uuteen ja tuottavaan.

Turha sanoakaan, mitä se olisi merkinnyt niille yhden tehtaan kaupungeille, joita Venäjä on täynnänsä. Siinä sitten kävi vähän kuin sen ampiaisen kanssa, joka ei taannoisten tiedemiesten mukaan edes voinut lentää, mutta lensi vain.

Korkman luonnehtii Venäjän viime vuosien talouskehitystä sanalla surkea, mutta kaikki on suhteellista. Onhan se sentään koko ajan rämpinyt eteenpäin myös suurten kasvuvuosien jälkeen, vaikka yleinen viisaus koko ajan julisti, että romahdus tulee kahden vuoden sisällä, kunhan pakotteet purevat.

Mutta eiväthän ne purreet.

Siitä huolimatta on kovin huolestuttavaa, että Venäjän ja läntisen Euroopan välille on rakentunut vastakkainasettelu, jossa jopa täysin mielettömästi uhkaillaan ydintuholla, vaikka kukaan ei ole vielä kertonut, mikä on se niin suuri periaatteellinen kuilu, joka oikeuttaisi edes yhden pikkukaupungin ihmisten käristämisen kuoliaaksi.

Mutta jos nyt puhumme siitä rahasta ja sen, eli siis sillä saatavien hyödykkeiden lisäämisestä, näyttäisi tosiaan siltä, että liberalismille on niukasti hyviä vaihtoehtoja, kuten Korkman kolumninsa otsikoi.

Itse asiassa hän kuitenkin vesittää koko käsitteen sulkemalla sen piiriin myös pohjoismaisen sosialismin ja samaan aikaan sulkemalla siitä pois amerikkalaisen demokratian sikäli, kuin se tuottaa Trumpin kaltaisia poliitikkoja.

Nyt on kuitenkin niin, että liberaali poliittinen järjestelmä on liberaali vain sikäli, kuin sen piirissä ihmisillä on täysi vapaus äänestää valtaan mieleisiään henkilöitä. Sellainen liberalismi, jossa vain tietyt mielipiteet ovat sallittuja, muistuttaa totalitarismia ja tietyssä vaiheessa muuttuu sellaiseksi.

Ellei asiaa ymmärrä, kannattaa tutustua totalitaarisen demokratian historiaan, jota J.L. Talmon on ansiokkaasti tutkinut.

Korkman muistuttaa, että liberaaleiksi tunnustautuneet maat ovat taloudellisesti pärjänneet hyvin, kun taas putinilainen ei-liberaali demokratia on viimeisten viiden vuoden aikana menestynyt huonosti.

Tähän olisi voinut lisätä senkin, että Venäjä oli sitä ennen, lähes kymmenen vuoden ajan, pärjännyt ei ainoastaan hyvin, vaan jopa erinomaisesti.

Nyt menestyksen jatko saattaa kyllä olla korkean kynnyksen edessä, kuten on jo kauan uumoiltu. On aivan mahdollista, että Putin on lyhytnäköisellä politiikallaan tuominnut maansa kyräileväksi syrjästäkatsojaksi ja nurkasta huutelijaksi maailman kansojen yhteisössä, vaikka olisi voinut olla mahdollista päästä niiden eturiviin.

Venäjästä ei ole kenellekään esikuvaksi, vakuuttaa Korkman ja tämän voi kyllä uskoa. eihän toista samanlaista maata voi löytääkään.

Huvittavaa kyllä, maan patrioottiset voimat korostavat altruismia ja henkisten arvojen ensisijaisuutta materiaalisten rinnalla, mutta samaan aikaan köyhää kyykytetään ja rikkaita varkaita suositaan aivan häpeämättömästi.

Mutta tällaisen puhetavan me tunnemme jo niin sanotun neuvostovallan ajoilta. Propaganda väitti silloin maan olevan paratiisi sorretuille ja solvatuille samaan aikaan kun se tosiasiassa piti ”hallitsevaa” työväenluokkaa tiukoissa pihdeissä.

Autoritaarisen Venäjän esimerkki ei moniakaan houkuttele, eikä syynä ole vain se, ettei sen talouskasvu tällä hetkellä ole sen parempaa kuin lännessäkään- ainakaan vielä.

Poliittinen vapaus on arvo sinänsä ja siihen kuuluu tosiaankin oikeus äänestää valtaan vaikkapa konservatiivisia voimia. Ellei joku asiaa tiennyt, huomautan, että konservatismi on osa liberaalista jatkumoa, joka taas poikkeaa periaatteellisella tasolla radikalismista.

Venäjällä liberalismi ei ole koskaan menestynyt. Muuan Viktor Leontowitsch julkaisi aikoinaan perusteoksen Geschichte des Liberalismus in Russland.

Sen nimi kannattaa panna merkille. Siinä otetaan huomion, ettei kyseessä ollut Russischer Liberalismus eli venäläinen liberalismi, koska sellaista ei ollut, vaan läntinen ideologia, jolla oli omat kohtalonsa Venäjällä.

Tänäänkin Venäjällä toimii niin sanottu Liberaalidemokraattinen puolue. Epäilemättä kyseessä on eräänlainen koomikkopuolue, jollaiset ovat nykyään muuallakin muodissa, tämä tapaus kuitenkin mielestäni ansaitsee hieman tarkastelua.

Kerran puolueen puheenjohtaja Žirinovski puheessaan todisteli, että Venäjällä oli aina mennyt huonosti, kun vallassa olivat olleet liberaalit ja demokraatit.

Kun muuan toisen puolueen edustaja kysäisi, mikä nimi Vladimir Volfovitšin omalla puolueella sitten oikein oli, tämä vastasi häkeltymättä: Žirinovskin puolue. Ei hän suotta ole juristin poika.

Muuan merkittävä tämän puolueen linjaus oli noin neljännesvuosista sitten esitetty ajatus, että Turkki voitaisiin liittää Venäjään. Tämä voidaan tehdä aivan demokraattisesti, selitti Žirinovski: pidetään kansanäänestys, johon ottavat osaa sekä turkkilaiset että venäläiset. Venäläiset, joilla on enemmistö, tietenkin voittavat ja enemmistön valtaanhan demokratia ja liberalismi aina pyrkivätkin.

Asialle voi hymähtää, mutta ehkäpä sentään on syytä myös pysähtyä miettimään, onko siinä syvempääkin totuutta,

Silloin, kun kansainvälisissä yhteyksissä enemmistö ratkaisee asiat, ollaan epäilemättä jonkin määritelmän mukaan demokratian kannalla.

Suomen kaltaisille pienille maille kyseessä saattaa kuitenkin olla joutuminen suurempien kansojen ylivoiman armoille.

 

 

Timo Vihavainen ke 21.08. 23:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

Aikansa innovaatio

su 07.06. 23:25

Nähdä Kuola ja kuolla.

ti 02.06. 23:47

Outoja pohjolan kansoja

to 21.05. 23:12

Kerettiläinen pietistien piireissä

la 16.05. 23:12

Kollektiivinen agitaattori

ma 11.05. 23:19

Tiedemies ja hänen aikansa

su 03.05. 22:20

Kansakunnan muistiongelmat

ti 28.04. 23:27

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Suru-uutisia maailmalta

ke 08.07.2020 23:38

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

Koronavirustaudin maailmanlaajuinen tuhovoima pandemiavertailussa

la 09.05.2020 16:34

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Keskusjohtoisuus ei ole ratkaisu

ti 07.07.2020 20:43

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Rasismiin auttaa ainoastaan tiukka maahanmuuttopolitiikka

pe 03.07.2020 18:41

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

"R-idioottien" riemukinkerit

ke 01.07.2020 22:54

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Älä koskaan luota Ylen uutisointiin tarkistamatta faktoja

ti 28.04.2020 09:51

Tapio Puolimatka

Hermostuiko Seta uuden kirjani paljastuksista?

ke 01.07.2020 23:07

Olli Pusa

Valheiden verkko

ke 08.07.2020 10:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rakenteellinen rasismi

ke 01.07.2020 13:05

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Jos Suomessa olisi 3 miljoonaa asukasta

la 13.06.2020 00:01

Timo Vihavainen

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07.2020 23:39

Matti Viren

Paljonko Suomi maksaa?

ke 01.07.2020 22:52