Hesari julkaisi 20.6.2019 ISIS-naisia ja heidän lapsiaan koskevan mielipidekirjoituksen, jonka oli allekirjoittanut ryhmä oikeustieteilijöitä. Sen mukaan "Isis-leirille joutuneita naisia ja lapsia pitää avustaa". Vaatimustaan he perustelevat konsuliavun antamisella, jonka "perusteina ovat avun tarve ja joutuminen hädänalaiseen asemaan".

Allekirjoittaneilla oikeustieteilijöillä on oikeus mielipiteeseensä. Mitään oikeudellista sitovuutta sillä ei ole. Heidän asiantuntijuutensa kannalta häpeällistä on se, kuinka kapeasti ja yksipuolisesti he asiaa arvioivat. Laillista velvoitetta leirille suljettujen ISIS-naisten auttamiseen heillä ei siitäkään huolimatta ole osoittaa.

Kirjoitus on läpeensä poliittinen. Siitä johtuva harhaanjohtava laintulkinta nakertaa allekirjoittaneiden uskottavuutta vakavasti otettavina oikeustieteilijöinä.

Poliittista päätöksentekoa varten Suomessa on kansan vaaleissa valitsema eduskunta, jonka luottamusta ministerien on nautittava. Poliitikot eivät puolestaan voi paeta vastuutaan kansan edessä joidenkin oikeustieteilijöiden poliittisten mielipiteiden ohjaamien laintulkintojen taakse.

Siinä asiassa allekirjoittajat ovat oikeassa, ettei konsuliavun antamatta jättäminen sinänsä voi olla mikään rangaistus. Konsuliavun antamiseen ei kuitenkaan ole laillista velvoitetta. Tätä tosiasiaa mielipidekirjoituksessa yritetään selitellä pois vetoamalla harhaanjohtavasti lakia koskevan hallituksen esityksen perusteluihin.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että konsuliavussa kysymys on kriisin jalkoihin ilmeisen tahattomasti joutuneiden Suomen kansalaisten evakuoinnista ja kotiuttamisesta kriisialueelta. Mielipidekirjoituksessa sivuutetaan tykkänään se, ettei nyt ole kysymys niinkään kriisin ulkopuolisista uhreista kuin terrorismin aktiiviseksi tukemiseksi alueelle hakeutuneista, jotka ovat paikallisten lakien mukaisessa vastuussa toimistaan. Tämä vie pohjan vetoamiselta konsuliapua koskevan hallituksen esityksen perusteluihin mielipidekirjoituksessa esitetyllä tavalla ja on sen takia harhaanjohtavaa laintulkintaa.

Jos konsuliapua nyt ryhdyttäisiin soveltamaan tällaisiin tapauksiin, valtiovalta joutuisi monella tavoin kestämättömään tilanteeseen tulevaisuudessa. Mielivaltaista soveltamista vastaan puolestaan nousee peruslain edellyttämä "yhdenvertaisuus lain edessä" (6 §).

Jotain oikeustieteilijöiden ulostulossa tuntuu olevan perustavalla tavalla pielessä. Jotenkin olettaisi, että vastuullinen ja asiansa tunteva oikeustieteilijä olisi ensisijaisesti kiinnostunut siitä, että terroristijärjestöä paikan päälle tukemaan matkustaneet saataisiin rikosoikeudelliseen vastuuseen. Näin ei näytä tämän kirjoituksen allekirjoittajien kohdalla olevan.

Luulisi edes oikeustieteilijän ymmärtävän, ettei kukaan voi välttää tätä vastuuta sillä perusteella, että hänellä on lapsi. Rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle jääviä lapsia varten puolestaan on omat lailliset menettelynsä. Suomessa ne määritellään lastensuojelulaissa.

Rikokseen syyllistynyt on normaalissa rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan siinä maassa, jossa rikos on tehty. Myöskään Suomen lastensuojelun toimivalta ei ulotu Syyriaan tai Irakiin.

Esimerkiksi Ranskan hallitus on tunnustanut Irakin tuomiovallan tämän lainsäädännön piirissä tehtyjen rikosten suhteen, vaikka onkin esittänyt eriävän käsityksen siihen sisältyvästä kuolemantuomiosta. ISIS-naisten ja -lasten kohtalo on laillisen järjestyksen mukaan ensisijassa paikallisten viranomaisten käsissä.

Petteri Hiienkoski