Sekavin tuntein katselin lähetystä eduskunnasta.

Inttämistä ja vakuuttelua. Että kyllä rahat riittävät ja että kyllä se siitä. Huominen päivä on parempi kuin tämä päivä. Että hevoset syövät heiniä, että kesällä paistaa ja sataa ja että merissä asuu kaloja…

Antti Rinne on kuin pääsihteeri Nikita Sergejevitš Hruštšov vuonna 1961. Tämä lupasi 10 vuodessa siirtymistä ”kommunismiin”, ”materiaaliseen runsauteen” ja ilmaisiin uusiin asuntoihin.

Antin jutut ovat samanlaisia - mahdottomia. Vähän kuin Hruštšovin:  

”Neuvostoliiton asetehtaat sylkevät mannertenvälisiä ohjuksia kuin makkarakoneet nakkeja”

**

Ongelmana on vain se, että raha eivät riitä. Tulopohja ei kestä. Ja kun rahaa laitetaan oppivelvollisuuden nostamiseen, niin ei ole opettajia. On hyvä, että koulutukselle annetaan rahaa mutta kun ei ole edellytyksiä saada lisää päteviä opettajia. Hoitajamitoitustakaan ei hoidettu ”yhdellä virkkeellä”.

Nikita Sergejevitš Hruštšov lupaili samanlaisia löysiä lupauksia kuin Antti Rinne. Neuvostoliitossa piti päästä rahattomaan talouteen, ilmaisiin lounaisiin ja ilmaisiin kenkiin. Ilmaiseen silliin ja makkaraan.

Tässä mielessä Antti on täysin neuvostoliittolainen ja hänen strategiansa on sama.

Ja kun rahat eivät riitä niin veroja korotetaan, omaisuutta myödään ja silmiä ummistetaan. Niinhän Neuvostoliitossakin tehtiin.

**

Antti Rinne on todella Suomen Hruštšov. Molemmat uskovat siihen, että historia on heidän puolellaan.

”Halusittepa tai ette, historia on meidän puolellamme. Me hautaamme teidät”.

Antti vai Nikita?