Blogi: Timo Vihavainen, ma 03.06.2019 21:34

Portti länteen

Ikkunamme pois Euroopasta

 

Kustaa Vaasan poika Eerik keksi kuninkaaksi päästyään nimittää itseään järjestysluvulla XIV, mikä nyt oli mahtailun ja satuilun sekainen teko, mutta vastasi ajan henkeä.

Talonpoikaisen Kustaa Vaasan pojan oli joka tapauksessa tehtävä itselleen sellainen menneisyys, että kehtasi näyttäytyä kuninkaallisessa seurassa.

Erikin velipuolta, Juhanaa Iivana Julma tunnetusti nimitti talonpojan pojaksi eikä suostunut edes ottamaan vastaan hänen lähettiläitään. Heidän sopi asioida Novgorodin edustajien kanssa.

Mutta Eerikillä oli mahtavia suunnitelmia, kuten myös velipuoli Juhanalla. Eerikin tapauksessa kiinnostuksen kohteena oli länsi, Englannin valloittaminen, ei toki sotaisesti, vaan naimalla. Niinpä hän piiritti saarivaltakunnan neitsytkuningatarta Elisabethiä, joka ei kuitenkaan suostunut luopumaan vanhanpiian osastaan, johon oli mielistynyt.

Meidän kannaltamme tämä luultavasti oli onnetonta, sillä Ruotsin ja Englannin yhdistynyt merivalta olisi ollut kova sana. Meidän tervamme ja puustomme ja Suomenlahden reitin hallinta olisivat nostaneet uuden unionin ehkä maailman huipulle.

Venäjän-kaupan monopoli olisi taannut satojen prosenttien voitot. Elfsborgin hallinta Göta-joen suulla olisi taannut hyvät yhteyden Englantiin, joka puolestaan osoittautui kykeneväksi jopa vastustamaan upporikkaan Espanjan hyökkäystä.

Koko suunnitelman keskipisteenä oli siis Elfsborg, nykyisen Göteborgin edeltäjä, joka ainoana tarjosi esteettömän yhteyden länteen. Tanska-Norja tosin piiritti sitä molemmin puolin, mutta parempi sekin kuin jäädä riippuvaiseksi pitkästä meriyhteydestä Tanskan salmien kautta ja tanskalaisten mielivallasta, joka näkyi muun muassa juutintullin perimisenä.

Nöyryytyksiähän siinä aluksi jouduttiin kokemaan. Tanskalaiset valloittivat Elfsborgin kaksi kertaa ja luovuttivat sen takaisin vasta hävyttömän suurta korvausta vastaan.

Vuoden 1571 Elfsborgin lunnaita varten koko maa joutui maksamaan ns. hopeaveroa, joka oli kymmenen prosenttia omaisuudesta. Nuo hopeaveroluettelothan ovat säilyneet tähän päivään saakka ja on julkaistu myös meillä.

Mutta Ruotsi sai kostonsa aikanaan. Se valloitti 1600-luvulla koko niemimaan eteläosat ja pakotti siellä asuvat tanskalaiset alamaisikseen. Epäluotettaviahan he olivat ja snapphane-vastarintaliikkeen marttyyreitä ja sankareita muistellaan Tanskassa yhä, tiettävästi Skoonessakin.

Tanskalaiset näyttävät muutenkin aina jotenkin nauttivan siitä, kun ruotsalaiset, eli siis meikäläiset, saivat köniinsä.

Kun Göteborgista mennään suoraan etelään Kattegatin poikki, tulee vastaan Frederikshavnin kaupunki, jossa elää virkeänä ruotsalaisvastaisten sotien muisto.

Kaarle XII:n aikana ruotsalaisten laivaston tuhonneen Peter Tordenskioldin kunniaksi on Frederikshavnin kävelykadulle pystytetty patsas ja hänen nimelleen on myös omistettu muuan krouvi. Jälkimmäinen ei ole kovin häävi, mutta ihan mukavasti hilpeän tanskalainen alan laitos.

Sivumennen sanoen, myös Kaarlella (XII) oli suunnitelmia liitosta Englannin kanssa. Suomi, jossa kansa huokaili Isonvihan kauhuja kärsien, näyttää hänen silmissään jääneen aika perifeeriseksi. Norjassahan hän viimein sai kuulansa.

Miehiä Suomesta sentään oli saatu melkoisia määriä ja niitä oli aika lailla vielä siinä karoliini Armfeltin armeijassa, joka vuonna 1718 suurelta osalta tuhoutui perääntymismatkalla Norjan tuntureilla, tai oikeastaan vuorilla.

Mukana voidaan arvioida olleen myös Sulkavan poikia, mikä erityisesti huomattakoon (ks. http://www.rajapuro.net/savojr/norjan_retki.html ).

Mutta Göta-joen suisto pysyi meidän käsissämme. Sinnehän oli Kustaa II Adolfin aikana perustettu suorastaan kaupunki, Göteborg, joka siis oli ikkunamme Länsi-Eurooppaan ja kauemmaskin.

Jo 1600-luvulla Göteborg harjoitti kaukopurjehdusta ja 1700-luvulla sen Itä-Intian komppania paisui kukoistavaksi afääriksi. Sen vanhassa rakennuksessa sijaitsee nyttemmin Göteborgin kaupunginmuseo.

Komppania sai monopolin Hyväntoivonniemestä itään suuntautuville kauppamatkoille. Niitä tehtiinkin paljon. Laivastoon kuului myös alus nimeltä Finland, joka teki seitsemän retkeä Kiinaan ja muualle kaukaiseen itään.

Kaupunginmuseossa on kiinalaisia esineitä tämän aikakauden muistona ja tietenkin niitä levisi ympäri valtakuntaa. Sehän oli sitä aikaa, kun meilläkin opittiin posliinikupeista juomaan.

Göta-joen rannalla on muuten tänäkin päivänä muuan tuon ajan laivan replika: Gothenburg. Se teki muutama vuosi sitten matkan Itä-Aasiaan, mikä on moiselta alukselta aikamoinen suoritus. Sen takilakin näyttää noudattelevan uskollisesti vanhoja muotoja.

Göteborg vaikuttaakin, historiallisen roolinsa mukaisesti, varsin kosmopoliittiselta kaupungilta, enkä tarkoita vain sitä eksoottiselta näyttävää joukkoa, joka kansoittaa tiettyjä esikaupunkeja. Hisingen on sellaisena mainittu.

Kaupunkia vartioi linnoitus Skansen Lejonet, jonka huipulla seisoo valtava, kruunattu leijona miekka kädessä. Äkkiä katsoen sitä luulisi Suomen leijonaksi, joka oli olemassa tuon näköisenä jo Kustaa Vaasan hautajaisista (1560) saakka. Itse asiassa kyseessä on Leo Gothicus eli Götan leijona. Se näkyy mukavasti juutalaiselta hautausmaalta käsin.

Jälkimmäinen jo sinänsä todistaa kaupungin vanhoista läntisistä yhteyksistä, jotka näkyivät myös sen lehdistössä.

Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning kunnostautui aikoinaan jatkosodan loppuvaiheessa julkaistessaan Suomelle osoitettuja viestejä, joiden kirjoittajiin kuului myös muuan Ilja Ehrenburg.

Viestin sisältönä oli lyhyesti sen, että Suomen olisi syytä irtautua sodasta niin pian kuin mahdollista.

Pakinoitsija Pekka Peitsi, eli U.K. Kekkonen totesi tähän asiaankuuluvasti ja happamasti, ettei sellaista mahdollisuutta ole.

Mutta sodasta päästiin sentään eroon ja vanhan valtakunnan itäinenkin osa sitten säilyi ilman venäläismiehitystä. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä tuhannet suomalaiset saapuivat Göteborgiin Volvon tehtaille ja aika paljon heitä siellä asuu yhäkin.

Muuan ihmiskohtalo kiinnitti huomiotani satamassa, oopperan lähellä.

Siellä on nimittäin Evert Tauben patsas, jonka on pystyttänyt Västanvind -seura. Tauben lauluistahan monet liittyvät juuri Göteborgiin:

Men akten er I gossar på Sveriges västra kust
som resen ut till havet och västanvindens pust!
Där givas många löften, men hållas ganska få,
nej, västanvind och flickor kan ingen lita på.

 

Ja niin edelleen. Taubehan on hieno meren trubaduuri.

Mutta tässä minua kiinnosti itse patsas tai pikemmin sen tekijä, sen on nimittäin veistänyt Eino Hanski.

Eino Hanskin taustan esittävät eri lähteet eri tavoin. Joka tapauksessa hän joutui lapsena Leningradin piiritysrenkaaseen ja säästyi hädin tuskin nälkäkuolemalta. Näistä ajoista kertoo koskettavasti hänen romaanitrilogiansa Pitkät vuodet, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Nuo kirjat ilmestyivät suomeksi jo 1960-luvulla ja jopa ennen Paavo Rintalan Leningradin kohtalosinfoniaa. Ne on siis kirjoitettu aika pian tapahtumien jälkeen ja niissä on vahva itse koetun maku.

Tässäpä siis aasinsiltaa siihen, miksi myös Göteborg kuuluu vähän niin kuin meidänkin valtakuntaamme, tarkoitan siis siihen näkymättömään perintöön, joka menneisyyttämme yhdistää.

Se katsoo kuitenkin länteen päin, mikä on ymmärrettävää. Katsokaamme me nyt sitten itään, kun kerran siellä päin olemme.

 

 

Timo Vihavainen ma 03.06. 21:34

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Liberalismin siunaukset

ke 21.08. 23:09

Suuresta Baabelista

ma 19.08. 23:57

Vaikea tapaus

la 17.08. 22:07

Venäjän historia

ti 13.08. 22:48

Syvätyperyyden paluu

ma 12.08. 22:19

Hyvä sanoma tuli idästä

la 10.08. 19:47

Alaspäin on menty

to 08.08. 21:38

Luikuri

ke 07.08. 23:26

Muikkupaisti

su 04.08. 23:17

Väestön kutistuminen

pe 02.08. 23:17

blogit

Vieraskynä

Tanskan sosiaalidemokraattinen hallitus lipsuu lupauksistaan

to 25.07.2019 21:43

Juha Ahvio

Sananvapaus on entistäkin uhatumpi Suomessa

pe 16.08.2019 00:09

Professorin Ajatuksia

Sanna Marin ja työajan lyhennys

to 22.08.2019 23:24

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Vaarana liian hyvät Venäjä-suhteet

to 22.08.2019 23:26

Petteri Hiienkoski

Kunnioitetaanko koululaitoksessa enää ihmisoikeuksia?

ti 13.08.2019 00:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Rauhan projekti ei etsi vihollisia omistaan

ti 30.07.2019 17:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

su 18.08.2019 04:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Putin tulee rauha käsissään?

ke 21.08.2019 23:10

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hussein Al Taee, Taqiya ja muslimipoliitikkojen perimmäiset lojaliteetit

su 18.08.2019 09:12

Heikki Porkka

Ahdistu aidoista asioista. Hui kauhistus!!

to 22.08.2019 10:55

Tapio Puolimatka

Asetun ehdolle Suomen Kristillisdemokraattien varapuheenjohtajaksi

ma 12.08.2019 22:21

Olli Pusa

Uusi Eurooppa tuhoon tuomittu?

su 18.08.2019 11:57

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Orpon moraaliposeeraus osui omaan nilkkaan

ke 21.08.2019 17:15

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Liberalismin siunaukset

ke 21.08.2019 23:09

Matti Viren

Työpaikat eivät synny itsestään

ke 21.08.2019 23:13